Noctuidae - yökköset

Noctuinae - yökköset

Luvut eivät ole tarkkoja. Aina jokaisessa uudessa lajiluettelossa lajeja ja varsinkin sukuja pilkotaan tai yhdistellään.

Noctuini V - maayökköset
Xestia -suku
Euroopassa 41 lajia, joista 24 tavattu Suomesta
24 - 27 mm	Xestia quieta, tuhkamaayökkönen perhosen pieni koko, kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan elelee tunturien paljakoilla Euroopassa ei toista samannäköistä lajia joskus tapaa erilailla tummuneita yksiköitä (joko keskisarake tummunut tai koko perhonen tumma, jolloin yökköskuviot näkyvät vaaleina) sukupuolet ovat samanvärisiä
26 - 28 mm	Xestia lyngei, liuskepaljakkayökkönen perhosen pieni koko, kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan elelee tunturien paljakoilla Euroopassa pari samannäköistä lajia, jotka elävät Pohjois-Venäjän tundralla sukupuolet ovat samanvärisiä Pohjois-Uralilla, Jäämeren rannikolla, pari sisarlajia: X. liquidaria ja X. aequaeva (naaraat lentokyvyttömiä)
Muita pienikokoisia Tunturi-Lapin -lajeja, joilta puuttuu takasiiven keltainen väri
26 - 29 mm	Syngrapha parilis, valkohopeayökkönen kuuluu sukuryhmään metalliyökköset    (Noctuidae, Plusiinae, Plusiini) siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan Euroopassa ei toista samannäköistä lajia sukupuolet ovat samanvärisiä
27 - 29 mm	Lasionycta dovrensis, tunturikirjoyökkönen kuuluu sukuryhmään kirjoyökköset    (Noctuidae, Noctuinae, Eriopygini) havaintopaikka (Euroopassa vain Norjan, Ruotsin ja Suomen tunturipaljakat sekä Pohjois-Ural), siipien kirjailu ja väritys tekee lajista melko helposti tunnistettavan pohjaväri mustahko, kuluneena näyttää ruskehtavalta rengastäplä näkyy vaaleana läikkänä munuaistäplä häipyvä ulompi poikkiviiru hyvin hampainen takasiivet tasaisen tummat, kaarijuova näkyy heikosti vaaleana, vertaa L. staudingeri sukupuolet ovat samanvärisiä
24 - 27 mm	Lasionycta staudingeri, paljakkakirjoyökkönen kuuluu sukuryhmään kirjoyökköset    (Noctuidae, Noctuinae, Eriopygini) havaintopaikka (Euroopassa vain Norjan, Ruotsin ja Suomen tunturipaljakat sekä Pohjoisin Venäjä), siipien kirjailu ja väritys tekee lajista melko helposti tunnistettavan pohjaväri ruskeanharmaa, +/- kellertävää kehnää yökköskuviot hyvin näkyvissä, vertaa L. dovrensis ulompi poikkiviiru hampainen, leveä ja valkoinen, vertaa L. dovrensis takasiivissä leveä, tumma ulkoreuna ja suuri keskitäplä, kaarijuova näkyy voimakkaan vaaleana, vertaa L. dovrensis sukupuolet ovat samanvärisiä
23 - 24 mm	Anarta melanopa, rakkayökkönen kuuluu sukuryhmään tarhayökköset    (Noctuidae, Noctuinae, Hadenini) takasiivet tekevät lajista helposti tunnistettavan (leveä, tumma ulkoreuna ja iso keskitäplä) melko yleinen Tunturi-Lapin laji kesän ensimmäisiä yökkösiä tunturien paljakat ja koivuvyöhykkeet lentää kesä- heinäkuussa, päivällä auringonpaisteessa sukupuolet ovat samanvärisiä
24 - 27 mm	Sympistis funebris, synkkänopsayökkönen kuuluu alaheimoon nopsayökköset    (Noctuidae, Oncocnemidinae) siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan Euroopassa ei toista samannäköistä lajia sukupuolet ovat samanvärisiä
23 - 25 mm	Sympistis heliophila, valkonopsayökkönen kuuluu alaheimoon nopsayökköset    (Noctuidae, Oncocnemidinae) siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan (takasiivissä ei keskitäplää) Euroopassa ei toista samannäköistä lajia levinneisyysalueen eteläosien (PH) yksilöt tummempia (alempi perhonen) (muistuttavat takasiiviltään S. lapponica'a, joka taas on aivan Tunturi-Lapin laji) sukupuolet ovat samanvärisiä
23 - 26 mm	Sympistis lapponica, jäkälänopsayökkönen kuuluu alaheimoon nopsayökköset    (Noctuidae, Oncocnemidinae) siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan etusiipien pohjaväri sinertävänharmaa, rengastäplä valkoinen, munuaistäplässä selvä keskipilkku takasiivissä vaaleaa kaarijuova Euroopassa ei toista samannäköistä lajia tavataan vain tuntureiden paljakka-alueilta sukupuolet ovat samanvärisiä
23 - 25 mm	Sympistis zetterstedtii, pörhönopsayökkönen kuuluu alaheimoon nopsayökköset    (Noctuidae, Oncocnemidinae) siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan etusiivet hyvin tummat, vaalea kirjailu hiukan kellertävää takasiivet ilman vaaleaa kaarijuovaa Euroopassa ei toista samannäköistä lajia tavataan vain korkeimpien tuntureiden paljakka-alueilta sukupuolet ovat samanvärisiä
30 - 34 mm	Polia richardsoni, tunturikehnäyökkönen kuuluu sukuryhmään tarhayökköset    (Noctuidae, Noctuinae, Hadenini) tunturipaljakoiden laji siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan Euroopassa ei toista samannäköistä lajia sukupuolet ovat samanvärisiä hiukan samannäköinen laji L. staudingeri
36 - 43 mm	Xestia speciosa, kirjoharmoyökkönen lentää koko Suomessa poikkiviirut vaaleatäytteisiä tummemmalla pohjalla, näkyvät hyvin, vertaa X. rhaetica rengastäplä iso, usein tummatäytteinen, vertaa X. borealis etusiipien pohjaväri ruskehtavanharmaa, jotenkin 'sottainen', vertaa X. rhaetica sukupuolet ovat samanvärisiä
41 - 47 mm	Xestia rhaetica, nuoliharmoyökkönen etusiipien pohjaväri vaaleanharmaa, paljon tasaisempi kuin X. speciosa'lla (tummuneetkaan yksilöt eivät näytä niin kirjavilta kuin X. speciosa) sisempi poikkiviiru tekee mutkan tyveä kohti rengastäplän kohdalla, kiertää täplän ja päättyy etureunaan täplän sisänurkan kohdalla, vertaa X. speciosa rengastäplä iso, vaalea, avautuu etuviistoon, vertaa X. speciosa ja X. borealis aaltoviirussa neljä terävää nuolitäplää, joista munuaistäplän kohdalla olevat isoja ja hyvin selviä, vertaa X. speciosa sukupuolet ovat samanvärisiä
36 - 40 mm	Xestia borealis, pohjanharmoyökkönen etusiipien pohjaväri harmaa, yhtä tumma, mutta tasaisempi kuin X. speciosa'lla rengastäplä pieni, vaalea, pyöreähkö, vertaa X. speciosa ja X. rhaetica munuaistäplä kapea, bumerangin muotoinen, vertaa X. speciosa ja X. rhaetica aaltoviirussa melko tasaisesti nuolitäplää, vertaa X. speciosa ja X. rhaetica takasiivet valkeahkot, ilman selvää keskitäplää, vertaa X. speciosa ja X. rhaetica sukupuolet ovat samanvärisiä
36 - 38 mm	Xestia sincera, vaaleaharmoyökkönen lentää Etelä-Suomessakin kuten X. speciosa vaalea laji sisempi poikkiviiru kaartuu siiven etureunassa voimakkaasti tyveä kohti, vertaa X. speciosa ja X. rhaetica ja X. borealis rengastäplä iso, vaalea, vertaa X. borealis takasiivet valkeahkot, vertaa X. speciosa ja X. rhaetica takasiivessä selvä keskitäplä, vertaa X. borealis sukupuolet ovat samanvärisiä
33 - 38 mm	Xestia laetabilis, hentoharmoyökkönen hennoin ryhmästä X. speciosa - X. gelida eli entinen Anomogyna -suku muista Anomogyna -lajeista poiketen naaras selvästi pienempi kuin koiras (pienempisiipinen, pystyy kuitenkin lentämään) (kuvassa kokoero oikea) etusiipien pohjaväri hiukan ruskeampi ja väritys ehkä tasaisempaa kuin sisarlajilla X. distensa sisempi poikkiviiru hampaita lukuunottamatta lähes suora, vertaa X. speciosa ja X. rhaetica, X. borealis, X. sincera ja X. gelida rengastäplän muoto vaihtelee ihan pyöreästä pitkulaisiin siiven muoto vaihtelee kuvien mukaisesti takasiivet vaaleat, keskitäplä selvä, kaarijuovat heikosti näkyvissä, vertaa muut Anomogyna -lajit sukupuolet ovat samanvärisiä
37 - 38 mm	Xestia distensa, hammasharmoyökkönen X. distensa ja X. laetabilis erotettiin Suomessa omiksi lajeiksi vasta 1980 -luvulla naaraat erottuvat ulkomuotonsa perusteelle toisistaan:   X. laetabilis: näyttävät 'töpömpisiipisiltä' kun verrataan ruumista ja siipien kokoa   X. distensa: näyttävät normaaleilta yökkösnaarailta   (kuvassa kokoero oikea) etusiipien pohjaväri hiukan puhtaamman harmaa ja siiven väritys kirjavampi kuin sisarlajilla X. laetabilis sisempi poikkiviiru tekee siiven takareunassa mutkan tyveen päin, vertaa X. laetabilis (sama mutka voi joskus olla sisarlajillakin) takasiivet keskimäärin hiukan tummemmat kuin laetabiliksella sukupuolet ovat samanvärisiä
Lämsävertailuja Xestia laetabilis - Xestia distensa koirasperhosella takaruumiin kärjessä olevat lämsät levitetty suoraan sivuille, jotta sisäpuolelta -kuva voitiin ottaa X. distensa'n lämsän kärki kuvattu sekä ulko- että sisäpuolelta, X. laetabilis vain ulkopuolelta
X. laetabilis: lämsän kärjessä olevat lisäkkeet: cucullus ja pollex eri kokoisia, pollex aina pienempi X. distensa: lämsän kärjessä olevat lisäkkeet: cucullus ja pollex suunnilleen samankokoisia
Alapuolivertailuja Xestia laetabilis - Xestia distensa
Erot pelkästään näillä kahdella malliyksilöllä, paikkansapitävyys pitäisi katsoa isommilla sarjoilla X. laetabilis: ulompi poikkiviiru kiertää keskitäplän kaukaa ripsien tyviviiru terävämpi etusiiven ripset heikommin tummatäpläiset takasiiven keskitäplä isompi X. distensa: ulompi poikkiviiru kiertää keskitäplän melko läheltä ripsien tyviviiru heikompi etusiiven ripset selvemmin tummatäpläiset takasiiven keskitäplä pienempi
36 - 41 mm	Xestia gelida, savuharmoyökkönen aaltoviiru ei erotu, aaltoviirun kohdalla pari hammasta, vertaa muut Anomogyna -lajit munuaistäplästä näkyy vain alaosa, usein ei sitäkään, tilalla tummentunut läiskä, vertaa muut Anomogyna -lajit rengastäplä erittäin leveä, etuosasta avonainen, vertaa muut Anomogyna -lajit lajista tavattu myös täysin tumma, punertavanrukea muoto, jolla rengastäplä näkyy kuitenkin vaaleana, normaalin muotoisena sukupuolet ovat samanvärisiä
37 - 38 mm	Xestia brunneopicta, rusoharmoyökkönen muistuttaa paljon X. gelida'a siipien pohjaväri punertavan-kellertävän ruskea tyvijuomu hiukan pitempi kuin X. gelida'lla rengastäplä ei niin leveä kuin X. gelida'lla munuaistäplän päällä ruosteenruskea läiskä siipiripsissä kaunis violetinpunertava sävy takasiivet selvästi tummemmat kuin X. gelida'lla sukupuolet ovat samanvärisiä
36 mm	Xestia albuncula, ei Suomessa laajalti Aasiassa Pohjois- ja Etelä-Uralilla, yleinen lännempänä jopa todennäköinen pohjoinen taigametsä, tundraympäristö, Uralilla lehtikuusimetsiköt ja märän tundran jokilaaksot ja suot Uralin ja Suomen väli ei niitä parhaiten tunnettuja perhosalueita lentää heinäkuussa, kehitys kaksivuotinen sukupuolet ovat samanvärisiä
35 - 40 mm	Xestia alpicola, puneharmoyökkönen perhosen kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan, lukuunottamatta kotimaista C. subrosea'a erot C. subrosea'an koiraan tuntosarvet kampahampaiset rengastäplä isompi munuaistäplässä punertavanruskeaa heikko tyvijuomu ja keilatäplä ulompi poikkiviiru ulospäin vaaleatäytteinen takasiivessä ei selvää keskitäplää takasiivet tasaisesti ulospäin tummenevat
35 - 40 mm	Coenophila subrosea, suoyökkönen perhosen kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan, lukuunottamatta kotimaista X. alpicola'a koiraan tuntosarvet leveät, kaksoiskampahampaiset, X. alpicola'lla 'vain' kampahampaiset munuaistäplä harmaa tyvijuomu ja keilatäplä puuttuvat poikkiviirut mustat, terävähampaiset takasiivet jyrkemmin kaksiväriset takasiivessä selvä keskitäplä sukupuolet ovat samanvärisiä
31 - 35 mm	Xestia lorezi, tunturiharmoyökkönen lentää tunturien koivuvyöhykkeen yläosissa ja paljakan alaosissa Euroopassa samannäköisiä lajeja vain X. alpicola ja X. tecta siipien pohjaväri vaalea, tuhkanharmaa, keskisarakkeessa rusehtavampaa munuaistäplä harmaa, vertaa X. alpicola ja X. tecta yökköstäplät isoja, vertaa X. tecta sukupuolet ovat samanvärisiä
36 mm	Xestia wockei, ei Suomessa Etelä-Uralilla paremmin kuitenkin Itä-Siperiassa pohjoinen taigametsä, tundraympäristö Uralin ja Suomen väli ei niitä parhaiten tunnettuja perhosalueita jos eksyisi näin länteen, niin Suomessa todennäköisimmin Itä-Lapin tuntureilla lentää heinä- elokuussa sukupuolet ovat samanvärisiä
36 - 38 mm	Xestia atrata, sysiharmoyökkönen tavattu Suomessa vain Kuusamosta siipien pohjaväri ruskea, naarailla väritys tasaisempaa kuin koirailla leveäsiipinen poikkiviirut selvät, erittäin hampaiset rengastäplästä näkyy huonosti vain alakaari, munuaistäplän voi juuri hahmottaa takasiivet melko tasaisen ruskeat tyvestä ripsiin, kestitäplä selvä Euroopassa ei toista samannäköistä lajia sukupuolet ovat samanvärisiä
34 - 39 mm	Xestia tecta, ruskoharmoyökkönen Pohjois-Suomen laji siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan siipien pohjaväri kellertävän - punertavan ruskea, joskus hiukan jopa violetinharmahtava yökköstäplät pieniä, kellertävänruskeita, vertaa X. alpicola ja X. lorezi Euroopassa ei toista samannäköistä lajia sukupuolet ovat samanvärisiä
36 - 38 mm	Xestia c-nigrum, kilpiruuniyökkönen siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan rengastäplä vaalea, levenee ja ulottuu siiven etureunaan asti Euroopassa ei toista samannäköistä lajia sukupuolet ovat samanvärisiä
38 - 42 mm	Xestia ditrapezium, ruskoruuniyökkönen etusiipien pohjaväri tummanruskea, selvästi violettiin vivahtava, vertaa X. triangulum ja X. baja yökköstäplien väli musta, vertaa X. baja rengastäplä kapea, eteenpäin viistosti aukeneva, vertaa X. triangulum ja X. baja takasiivet selvästi tyvestä vaaleammat, joten keskitäplä paremmin näkyvissä, vertaa X. triangulum sukupuolet ovat samanvärisiä
37 - 43 mm	Xestia triangulum, kolmioruuniyökkönen etusiipien pohjaväri suklaanruskea - harmaanruskea, vertaa X. ditrapezium yökköstäplien väli musta, vertaa X. baja rengastäplä leveämpi kuin X. ditrapeziumilla takasiivet tasaisen ruskeat, keskitäplä juuri näkyvissä, vertaa X. ditrapezium sukupuolet ovat samanvärisiä
39 - 40 mm	Xestia baja, pilkkuruuniyökkönen etusiipien pohjaväri kellertävän- tai harmahtavanruskea yökköstäplien väli EI musta, vertaa X. ditrapezium ja X. triangulum rengastäplä pyöreä, vertaa X. ditrapezium ja X. triangulum takasiivet yleensä tasaisemman harmaat, mallilla tyvi normaalia vaaleampi ja kellertävämpi sukupuolet ovat samanvärisiä
37 - 42 mm	Xestia ashworthii, sinerväruuniyökkönen siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan siipien pohjaväri teräksenharmaa ainoat tummat kuviot kolme vahvaa etureunatäplää ja ohuet poikkiviirut Euroopassa ei toista samannäköistä lajia sukupuolet ovat samanvärisiä   Etelä-Euroopassa laji voi olla aivan valkoinen Ruotsista saatu muotoja, joilla voimakas tumma kuviointi, ääritapauksessa kokonaan musta
34 - 36 mm	Xestia castanea, punaruuniyökkönen perhosen koko ja siipien kuviottomuus ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan siipien pohjaväri punertavanruskea yökköstäplät ja poikkiviirut ovat todella heikosti näkyvissä, vertaa X. xanthographa koiraan ja naaraan takasiivet samanväriset, vertaa X. xanthographa Euroopassa ei toista samannäköistä lajia sukupuolet ovat samanvärisiä   etelämpänä laji voi olla harmaa, kuviointi ruskeaa ja selvää   Etelä-Euroopassa pari pienempää lajia, joiden etusiivet voivat olla kuten meidän castanealla, mutta takasiivet paljon vaaleammat, tyvestä lähes valkoiset
30 - 31 mm	Xestia collina, juomuruuniyökkönen perhosen koko sekä siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan siipien pohjaväri punertavanruskea muistuttaa eniten meidän D. mendica'a, jonka yökköstäplien väli tumma tyvijuomu, mikä puuttuu D. mendica'lta Euroopassa ei toista samannäköistä lajia sukupuolet ovat samanvärisiä
33 - 34 mm	Diarsia mendica, suvirusoyökkönen erot X. collina'an puuttuu tyvijuomu keilatäplän kohdalla terävä pilkku ripsien tyvipisteet mustia takasiivissä selvä keskitäplä
33 - 34 mm	Xestia sexstrigata, viiruruuniyökkönen siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan siipien pohjaväri kellertävänruskea tummanruskeat poikkijuovat ja mustahkot siipisuonet muodostavat eräänlaisen verkkokuvion Euroopassa ei toista samannäköistä lajia sukupuolet ovat samanvärisiä
33 - 35 mm	Xestia xanthographa, ketoruuniyökkönen perhosen koko sekä siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan siipien pohjaväri punertavanruskea, joskus hieman harmahtavanruskea vaaleat yökköstäplät ja tummat poikkiviirut hyvin näkyvissä, vertaa X. castanea (harvoin yökköskuviot melkein pohjan värisiä) koiraan takasiivet tyvestä lähes valkoiset, vertaa X. castanea naaraan takasiivet tyvestä hiukan reunoja vaaleammat, suonet hyvin näkyvissä, vertaa X. castanea Keski- ja Pohjois-Euroopassa ei toista samannäköistä lajia sukupuolet ovat etusiiviltään samanvärisiä   Etelä-Euroopassa pari pienempää, melkein samannäköistä lajia
- 30 - 34 mm	Xestia agathina, kangasruuniyökkönen siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan Euroopassa parikolme muuta lajia, joiden etusiivet samannäköisiä, mutta näiden takasiivet taas melko valkoisia ilman keskipilkkua sukupuolet ovat samanvärisiä
40 - 44 mm	Xestia stigmatica, Lähialuelaji, ei Suomessa idässä pohjaväri hiukan violettiin vivahtava, mm. Latviassa (ylempi, Venäjä Belgorod) lännessä pohjaväri hiukan ruskeampi (alempi, Tanska) muistuttaa X. ditrapezium'ia tai X. triangulum'ia, mutta aaltoviiru mutkainen aaltoviirun etureunassa ei mustaa, vertaa X. ditrapezium ja X. triangulum takasiivet tasaisen tummat ilman selvää keskitäplää, vertaa X. ditrapezium ja X. triangulum sukupuolet ovat samanvärisiä lentää heinäkuusta elokuuhun yhtenä sukupolvena lähinnä meitä Virossa tuoreet metsämaastot toukka polyfagi, esim. voikukka, ratamot, pajut (Taraxacum, Plantago,Salix)
	Suvun loput 14 lajia elävät Etelä-Euroopassa, lähinnä meitä Alpeilla, sekä Uralilla ja Venäjällä, Euroopan kaakkoisimmassa osassa

Sivu päivitetty-- 1.6.2022 --Page updated