Euroopassa 25 iltayökköslajia, joista 15 esiintyy Suomessa. |
|
33 - 38 mm
 |
|
Moma alpium, harjuyökkönen
- siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan
- Euroopassa ei toista samannäköistä lajia
- muistuttaa eniten lajia Nyctobrya muralis
- sukupuolet ovat samanvärisiä, myös takasiiviltään
|
|
24 - 31 mm
 |
|
Nyctobrya muralis, ei Suomessa kuuluu alaheimoon jäkäläyökköset (Noctuidae, Bryophilinae)
- pienempi
- etusiiven pohjaväri vaihtelee vihreästä ruskehtavaan
- pohjaväri voi olla lähes yhtä vihreä kuin M. alpium'illa
- etusiiven musta kuviointi hiukan erilaista
- takasiiven takanurkasta puuttuu valkoinen kuviointi
- takasiivet melko tasaväriset, vaaleammat
- lentää kesä- syyskuussa
- lähinnä meitä Keski-Saksassa, tavattu kerra Ruotsista, Ölannista
- erilaiset kivikkoiset alueet, jäkälien peittämät kivimuurit, seinät yms.
- toukka elää kivijäkälillä
|
|
36 - 42 mm
 |
|
Acronicta alni, leppäiltayökkönen
- siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan
- Euroopassa ei toista samannäköistä lajia
- sukupuolet ovat samanvärisiä, myös takasiiviltään
- alemman kuvan tummaa muotoa tavataan ainakin etelärannikolla melko yleisesti
|
|
41 - 45 mm
 |
|
Acronicta cuspis, keihoyökkönen
- etusiivet sinertävänharmaat, munuaistäplän tienoilla kellertävänruskeaa
- kolmikon voimakkaimmat kirjaukset tekevät siivistä myös kolmikon kirjavimmat, vertaa A. tridens ja A. psi
- Suomen yökköset 2:
- kaksinkertaisen sisemmän poikkiviirun ulompi osa siiven etureunassa sisempää selvästi vahvempi
- kolmikon isokokoisin
- koiraan takasiivet melko tummat ja kaarijuovalliset, vertaa A. tridens ja A. psi
- naaraan takasiivet tasaisen tummat ja kaarijuovalliset, vertaa A. tridens ja A. psi
- sukupuolet ovat samanvärisiä, naaraalla takasiivet vain tummemmat
|
|
37 - 41 mm
 |
|
Acronicta tridens, vasamayökkönen
- varma tunnistus sisarlajista (A. psi) onnistuu vain genitaalien perusteella
- Suomen yökköset 2:
- etusiipien pohjaväri luonteenomaisesti tummahkon violetinharmaa
- kirjailu hienoa, melko runsasta
- sisempi poikkiviiru näkyy tavallisesti pitkin matkaa kaksinkertaisena, vertaa A. psi
- sen etureunatäplät suunnilleen yhtä vahvat
- tyvijuomu ohuehko
- koiraan takasiivet huomiotaherättävästi vaaleammat kuin etusiivet, silkinvalkoiset, reunassa aivan kapealti tummaa
- naaraan takasiivet vähän vaaleammat kuin etusiivet, vertaa A. psi
- sukupuolet ovat samanvärisiä, naaraalla takasiivet vain tummemmat
|
|
38 - 42 mm
 |
|
Acronicta psi, nuoliyökkönen
- varma tunnistus sisarlajista (A. tridens) onnistuu vain genitaalien perusteella
- Suomen yökköset 2:
- etusiipien pohjaväri puhtaan vaaleanharmaa
- kirjailu häipyvää
- sisempi poikkiviiru takaosastaan yksinkertainen tai häipyvä, vertaa A. tridens, melko usein kaksinkertainenkin
- sen etureunatäplät suunnilleen yhtä vahvat
- tyvijuomu ohuehko
- koiraan takasiivet valkoiset tummempireunaiset, eivät jyrkästi vaaleammat kuin etusiivet
- naaraan takasiivet suunnilleen samaa tummuusastetta kuin etusiivet, vertaa A. tridens
- erityisen usein sekoitetaan A. tridens'iin A. psi'in muoto suffusa (alin yksilö)
- sukupuolet ovat samanvärisiä, naaraalla takasiivet vain tummemmat
|
|
Munuaistäplävertailuja Acronicta tridens - Acronicta psi (J-P.K:n vinkki) |
|
- A. tridens: Munuaistäplässä aina ruskea läikkä (ylärivi)
- A. psi: Munuaistäplässä joskus ruskeaa (alarivi, viimeinen kuva suffusa -muodosta)
|
Alapuolivertailuja Acronicta cuspis - Acronicta tridens - Acronicta psi |
|
Varmaa määritystä siipien alapuolelta ei voi tehdä, mutta lajitunnistukselle suuntaa antavia vinkkejä kylläkin löytyy.
- A. cuspis:
- suonet selvästi pohjaväriä tummemmat, takasiiven kaarijuova voimakkain
- etusiiven etureuna vaaleampi kuin siiven keskiosa
- A. tridens:
- etusiiven etureuna hiukan tai selvästi vaaleampi kuin siiven keskiosa
- takasiiven etureunassa vähemmän kehnää kuin A. psi'llä ja sekin painottuu siiven tyveen
- takasiiven etureuna kolmikon vaalein
- jos takasiiven kaarijuova näkyvissä, niin näyttäisi tekevän siiven puolivälissä jyrkemmän mutkan kuin A. psi'llä
- A. psi:
- etusiiven etureuna suunnilleen yhtä tumma tai tummempi kuin siiven keskiosa
- takasiiven etureunassa enemmän kehnää kuin A. tridens'illä ja kehnä ulottuu pidemmälle ulospäin
- jos takasiiven kaarijuova näkyvissä, niin näyttäisi tekevän siiven puolivälissä pyöreämmän kaaren kuin A. tridens'illä
|
Lämsävertailuja Acronicta cuspis - Acronicta tridens - Acronicta psi
koirasperhosella takaruumiin kärjessä olevat lämsät levitetty suoraan sivuille |
|
- A. tridens: hakanen kolmepiikkinen, piikkien muoto vaihtelee hieman, mutta alin piikki sirompi kuin lajilla A. cuspis ja enemmän
lämsän alareunan suuntainen
- A. cuspis: hakanen kolmepiikkinen, piikkien muoto vaihtelee hieman, mutta alin piikki tanakampi kuin lajilla A. tridens ja
kohtisuorempaan lämsän alareunaan nähden
- A. psi: hakanen kaksipiikkinen, alin piikki puuttuu
|
|
40 - 45 mm
 |
|
Acronicta aceris, vaahterayökkönen
- siipien kirjailu ja väritys tekee lajista melko helposti tunnistettavan
- muistuttaa eniten lajia A. megacephala, Euroopassa ei muita samannäköisiä lajeja
- etusiivet vaaleat, hiukan kellertävänharmaat
(lajista esiintyy myös etusiiviltään tummentuneita muotoja)
- sisempi poikkiviiru viistompi
- rengastäplä soikeampi
- tyvijuomu selvempi
- ulompi poikkiviiru yökköstäplien kohdalla ulospäin pyöristyneempi
- koiraan takasiivet lähes valkoiset
- sukupuolet ovat samanvärisiä, naarailla takasiivet hiukan tummemmat, tummasuonisemmat
|
|
36 - 43 mm
 |
|
Acronicta megacephala, haapayökkönen
- siipien kirjailu ja väritys tekee lajista melko helposti tunnistettavan
- muistuttaa eniten lajia A. aceris, Euroopassa ei muita samannäköisiä lajeja
- etusiivet kirjavammat, selvästi tummemmat, harmaat
- sisempi poikkiviiru selvempi, pystympi
- rengastäplä pyöreämpi, keskeltä selvemmin mustatäpläinen
- ulompi poikkiviiru yökköstäplien kohdalla melko pitkän matkaa suora
- selvä keskivarjo
- koiraan takasiivet tummareunaiset ja tummasuoniset
- sukupuolet ovat samanvärisiä, naarailla takasiivet hiukan tummemmat
|
|
35 - 44 mm
 |
|
Acronicta leporina, jänöyökkönen
- siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan
- läntisessä Euroopassa ei toista samannäköistä lajia
- sukupuolet ovat samanvärisiä, myös takasiiviltään
- kuvassa keskellä Etelä-Suomen harmaakehnäinen muoto
- kuvassa alimpana Pohjois-Suomen harmaakehnäinen muoto
Itä-Euroopassa (Ural) Acronicta vulpina:
- Etelä-Suomen kehnäisen muodon näköinen
|
|
27 - 32 mm
 |
|
Acronicta strigosa, tuomiyökkönen
- siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan
- Euroopassa ei toista samannäköistä lajia
- pienin meidän Acronicta -lajeista
- keltaista munuaistäplässä ja etenkin tyvisarakkeen takareunassa
- keltainen tyvitäplä näkyy hyvin kuluneeltakin yksilöltä
- sukupuolet ovat samanvärisiä, myös takasiiviltään
- alakuvassa normaalia tummempi yksilö
|
|
35 - 41 mm
 |
|
Acronicta menyanthidis, suoiltayökkönen
- kolmikon (menyanthidis, auricoma, rumicis) kaikkein 'sottaisimman' näköinen
- rengastäplän (mikäli näkyvissä) keskellä ei tummaa täplää, vertaa A. auricoma, A. rumicis
- kaksinkertainen ulompi poikkiviiru selvimmin vaaleatäytteinen koko matkaltaan
- etusiiven tyvisarakkeen takareuna näyttäisi aina olevan vaaleampi kuin takasiiven etureuna
- siipiin verrattuna kolmikon paksuruumisin
- sukupuolet ovat samanvärisiä, myös takasiiviltään
- alakuvassa Pohjois-Suomen ruskehtavampi ja tummempi muoto
|
|
31 - 36 mm
 |
|
Acronicta auricoma, silmäiltayökkönen
- rengastäplän keskellä tumma täplä, vertaa A. menyanthidis
- ulompi poikkiviiru kaksinkertainen vain takaosastaan, missä se myös on selvemmin vaaleatäytteinen, vertaa A. menyanthidis
- etusiiven tyvisarakkeen takareuna näyttäisi joskus olevan vaaleampi kuin takasiiven etureuna, useimmiten kuitenkin takasiiven värinen, vertaa A. menyanthidis
- takasiivet melko tasaisen väriset, vertaa A. rumicis
- sukupuolet ovat samanvärisiä, myös takasiiviltään
- alakuvassa Pohjois-Suomen ruskehtavampi ja tummempi muoto
(kuluneena kuvioinnin terävyys jo hiukan kärsinyt)
|
Lämsävertailuja Acronicta menyanthidis - Acronicta auricoma
koirasperhosella takaruumiin kärjessä olevat lämsät levitetty suoraan sivuille |
|
- A. menyanthidis: hakasen sivullepäin menevä haara lähes yhtä pitkä kuin ylöspäinkin menevä
- A. auricoma: hakasen sivullepäin menevä haara tylppä, lyhyt nysä (joillakin yksilöillä se voi olla hiukan pidempi kuin kuvan mallilla)
|
|
|
33 - 37 mm
 |
|
Acronicta rumicis, pilkkuiltayökkönen
- rengastäplän keskellä tumma täplä, vertaa A. menyanthidis
- ulompi poikkiviiru heikosti kaksinkertainen ja vaaleatäytteinen pitkin matkaa, sen takaosassa selvä valkoinen täplä, mikä näkyy tummuneillakin yksilöillä, vertaa A. menyanthidis, A. auricoma
- etusiiven tyvisarakkeen takareuna näyttäisi olevan takasiiven värinen, vertaa A. menyanthidis
- takasiipien ulko-osa selvästi tummenpi kuin tyviosa, vertaa A. auricoma
- sukupuolet ovat samanvärisiä, myös takasiiviltään
- alakuvassa ainakin etelärannikolla melko yleinen tummunut muoto
|
|
28 - 33 mm
 |
|
Acronicta cinerea, kangasiltayökkönen
- etusiivet melko tasaisen harmaat tai ruskehtavan harmaat, kuviointi näkyy paljon heikommin kuin sisarlajeilla
- etusiiven tyvijuomu puuttuu, vertaa A. menyanthidis, A. auricoma, A. rumicis
- takasiivet joko tasaisen vaaleat (koiras) tai tasaisen tummat (naaras), ilman selvää keskitäplää
- ripset valkoiset, takasiivissä täplättömät, vertaa ryhmän muut lajit
- etusiiviltään sukupuolet ovat samanvärisiä, koiraalla takasiivet vaaleat, naaraalla tummat
- alin yksilö Lounais-Suomen muoto, jolla selvempi kuviointi
|
|
35 - 37 mm
 |
|
Acronicta euphorbiae, ei Suomessa
- Euroopan yökköskirjan mukaan verrattuna A. cinerea'an:
- keskimäärin hiukan isompi
- etusiipien kärjet terävämmät
- etusiipien pohjaväri tavallisesti vaaleamman harmaa
- ulompi pikkiviiru hivenen mutkikkaampi
(kuvan yksilöillä hampaat selvästi leveämmät kuin A. cinerea'lla)
- kuviointi kontrastisempaa
- lentää touko- syyskuussa kahtena sukupolvena
- lähinnä meitä Etelä-Puola, Keski-Ukraina
(A. cinerea'n eteläraja suunnilleen samoilla seuduilla)
- lämpimät, kuivat alueet, kalkkipitoiset puoliaavikot yms.
- toukka elää mielellään tarhatyräkillä ja esim kärsämöillä (Euphorbia, Achillea)
- kuvan yksilöt Itävallasta, jossa ei pitäisi olla A. cinerea'a ollenkaan
|
|
|
Euroopasta tavattu vielä yksi Acronicta -laji: (Euroopassa yhteensä 15 lajia)
- Acronicta orientalis mm. Romania, Bulgaria, Kreikka
|
|
36 - 39 mm
 |
|
Craniophora ligustri, saarniyökkönen
- siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan
- Euroopassa ei toista samannäköistä lajia
- valkoreunainen rengastäplä ja munuaistäplän ulkopuolen vaalea alue
- sukupuolet ovat samanvärisiä, myös takasiiviltään
- alemman yksilön tummaa muotoa tavataan yksittäin normaalimuodon seassa
Euroopasta tavattu toinen Craniophora -laji:
- Craniophora pontica eteläisin Eurooppa
|
|
31 - 39 mm
 |
|
Simyra albovenosa, rantaheinäyökkönen
- hyvin muunteleva
- ensimmäinen sukupolvi pohjaväriltään kellertävän ruskeita ja toinen sukupolvi harmahtavampia
- tumman kehnän runsaus vaihtelee kuvien osoittamalla tavalla
- muistuttaa kotimaisista lajeista eniten olkiyökkösiä, joilla esim. etusiiven tumma tyvijuomu seurailee vaaleaa suonta, kun taas S. albovenosa'lla se on selvästi alempana
- sukupuolet ovat samanvärisiä
|
|
31 - 36 mm
 |
|
Simyra nervosa, lähialuelaji, ei Suomessa
- siipien kirjailu, väritys ja muoto tekee lajista helposti tunnistettavan
- etusiivet kapeammat ja teräväkärkisemmät kuin sisarlajilla S. albovenosa'lla
- muistuttaa kuvioinniltaan S. albovenosa'a, mutta ilman tummaa tyvijuomua
- koiraalla kampamaiset tuntosarvet
- Euroopassa ei toista samannäköistä lajia
- lentää huhti- elokuussa kahtena sukupolvena
- lähinnä meitä harvinaisena Liettuassa
- lämpimät, avoimet (steppi-) alueet
- toukka elää mm. tyräkeillä ja hierakoilla (Euphorbia, Rumex)
|
|
36 - 40 mm
 |
|
Simyra dentinosa, ei Suomessa
- siipien kirjailu, väritys ja muoto tekee lajista helposti tunnistettavan
- Euroopassa ei toista samannäköistä lajia
- lentää huhti- kesäkuussa
- lähinnä meitä Venäjällä, Ukrainan koillis- ja itäpuolella
- lämpimät, aukeat steppi-alueet
- toukka elää ryhmissä tyräkeillä (Euphorbia)
|
|
33 - 37 mm
 |
|
Kolme suomalaista yleistä olkiyökköstä, (Mythimna) kuuluvat tarhayökkösiin (Noctuidae, Noctuinae, Leucaniini)
- siipien muoto erilainen kuin S. albovenosa'lla
- siivissä tummia pisteitä, S. albovenosa'lla korkeintaan pari munuaistäplän kohdalla
- tyvijuomu pidempi, epäselvempi ja hiukan ylempänä (seurailee vaaleaa suonta)
- takasiivet yleensä tummemmat
- Mythimna straminea (ylin)
- pisterivi ulomman poikkiviirun kohdalla ja myös takasiivessä
- Mythimna pallens (keskellä)
- kuvan yksilö hiukan normaalia kehnäisempi
- lajin takasiivet useimmiten lähes valkoiset eli kuten S. albovenosa'lla
- Mythimna impura (alin)
- takasiivet tummemmat kuin S. albovenosa'lla
|
|
23 - 26 mm

|
|
Oxicesta geographica, ei Suomessa
- lähinnä meitä Valkovenäjällä ja Etelä-Puolassa
- lentää kahtena sukupolvena huhti- syyskuussa
- hiekkaiset, lämpimät (steppi-) alueet
- toukka elää mm. tyräkeillä (Euphorbia)
Euroopasta tavattu kaksi muuta Oxicesta -lajia:
- Oxicesta chamoenices Etelä-Ranska
- Oxicesta serratae Espanja
|
|
31 - 39 mm
 |
|
Eogena contaminei, ei Suomessa
- etusiivet vaalean punertavanruskeat, tasaisen väriset, poikkiviirut ja munuaistäplä erottuvat hiukan tummempina
- takasiivet saman sävyiset kuin etusiivet, vain hiukan vaaleammat, ilman kuvioita
- luonnossa selvästi punertavampi kuin kuvassa (väri muuttui jo keräysmatkan aikana joko kosteuden tai homeenestoaineen vaikutuksesta)
- Euroopassa ei toista samannäköistä lajia
- lähinnä meitä Itä-Ukrainassa ja siitä koilliseen Venäjällä
- lentää yhtenä sukupolvena huhti- toukokuussa
- suolapitoiset, kosteat (steppi-) alueet
- toukka elää lyijykukkakasveilla (Plumbaginaceae)
|