Noctuidae - yökköset

Acronictinae - iltayökköset


Euroopassa 25 iltayökköslajia, joista 15 esiintyy Suomessa.

 
33 - 38 mm
Moma alpium, harjuyökkönen
  • siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan
  • Euroopassa ei toista samannäköistä lajia
  • muistuttaa eniten lajia Nyctobrya muralis
  • sukupuolet ovat samanvärisiä, myös takasiiviltään
 
24 - 31 mm
Nyctobrya muralis, ei Suomessa
kuuluu alaheimoon jäkäläyökköset
   (Noctuidae, Bryophilinae)
    • pienempi
    • etusiiven pohjaväri vaihtelee vihreästä ruskehtavaan
    • pohjaväri voi olla lähes yhtä vihreä kuin M. alpium'illa
    • etusiiven musta kuviointi hiukan erilaista
    • takasiiven takanurkasta puuttuu valkoinen kuviointi
    • takasiivet melko tasaväriset, vaaleammat
  • lentää kesä- syyskuussa
  • lähinnä meitä Keski-Saksassa, tavattu kerra Ruotsista, Ölannista
  • erilaiset kivikkoiset alueet, jäkälien peittämät kivimuurit, seinät yms.
  • toukka elää kivijäkälillä
 
36 - 42 mm
Acronicta alni, leppäiltayökkönen
  • siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan
  • Euroopassa ei toista samannäköistä lajia
  • sukupuolet ovat samanvärisiä, myös takasiiviltään
     
  • alemman kuvan tummaa muotoa tavataan ainakin etelärannikolla melko yleisesti
 
41 - 45 mm
Acronicta cuspis, keihoyökkönen
  • etusiivet sinertävänharmaat, munuaistäplän tienoilla kellertävänruskeaa
  • kolmikon voimakkaimmat kirjaukset tekevät siivistä myös kolmikon kirjavimmat, vertaa A. tridens ja A. psi
  • Suomen yökköset 2:
    • kaksinkertaisen sisemmän poikkiviirun ulompi osa siiven etureunassa sisempää selvästi vahvempi
  • kolmikon isokokoisin
  • koiraan takasiivet melko tummat ja kaarijuovalliset, vertaa A. tridens ja A. psi
  • naaraan takasiivet tasaisen tummat ja kaarijuovalliset, vertaa A. tridens ja A. psi
  • sukupuolet ovat samanvärisiä, naaraalla takasiivet vain tummemmat
 
37 - 41 mm
Acronicta tridens, vasamayökkönen
  • varma tunnistus sisarlajista (A. psi) onnistuu vain genitaalien perusteella
  • Suomen yökköset 2:
    • etusiipien pohjaväri luonteenomaisesti tummahkon violetinharmaa
    • kirjailu hienoa, melko runsasta
    • sisempi poikkiviiru näkyy tavallisesti pitkin matkaa kaksinkertaisena, vertaa A. psi
    • sen etureunatäplät suunnilleen yhtä vahvat
    • tyvijuomu ohuehko
    • koiraan takasiivet huomiotaherättävästi vaaleammat kuin etusiivet, silkinvalkoiset, reunassa aivan kapealti tummaa
    • naaraan takasiivet vähän vaaleammat kuin etusiivet, vertaa A. psi
  • sukupuolet ovat samanvärisiä, naaraalla takasiivet vain tummemmat
 
38 - 42 mm
Acronicta psi, nuoliyökkönen
  • varma tunnistus sisarlajista (A. tridens) onnistuu vain genitaalien perusteella
  • Suomen yökköset 2:
    • etusiipien pohjaväri puhtaan vaaleanharmaa
    • kirjailu häipyvää
    • sisempi poikkiviiru takaosastaan yksinkertainen tai häipyvä, vertaa A. tridens, melko usein kaksinkertainenkin
    • sen etureunatäplät suunnilleen yhtä vahvat
    • tyvijuomu ohuehko
    • koiraan takasiivet valkoiset tummempireunaiset, eivät jyrkästi vaaleammat kuin etusiivet
    • naaraan takasiivet suunnilleen samaa tummuusastetta kuin etusiivet, vertaa A. tridens
    • erityisen usein sekoitetaan A. tridens'iin A. psi'in muoto suffusa (alin yksilö)
  • sukupuolet ovat samanvärisiä, naaraalla takasiivet vain tummemmat
 
Munuaistäplävertailuja Acronicta tridens - Acronicta psi (J-P.K:n vinkki)
  • A. tridens: Munuaistäplässä aina ruskea läikkä (ylärivi)
  • A. psi: Munuaistäplässä joskus ruskeaa (alarivi, viimeinen kuva suffusa -muodosta)
Alapuolivertailuja Acronicta cuspis - Acronicta tridens - Acronicta psi

Varmaa määritystä siipien alapuolelta ei voi tehdä, mutta lajitunnistukselle suuntaa antavia vinkkejä kylläkin löytyy.
  • A. cuspis:
    • suonet selvästi pohjaväriä tummemmat, takasiiven kaarijuova voimakkain
    • etusiiven etureuna vaaleampi kuin siiven keskiosa
  • A. tridens:
    • etusiiven etureuna hiukan tai selvästi vaaleampi kuin siiven keskiosa
    • takasiiven etureunassa vähemmän kehnää kuin A. psi'llä ja sekin painottuu siiven tyveen
    • takasiiven etureuna kolmikon vaalein
    • jos takasiiven kaarijuova näkyvissä, niin näyttäisi tekevän siiven puolivälissä jyrkemmän mutkan kuin A. psi'llä
  • A. psi:
    • etusiiven etureuna suunnilleen yhtä tumma tai tummempi kuin siiven keskiosa
    • takasiiven etureunassa enemmän kehnää kuin A. tridens'illä ja kehnä ulottuu pidemmälle ulospäin
    • jos takasiiven kaarijuova näkyvissä, niin näyttäisi tekevän siiven puolivälissä pyöreämmän kaaren kuin A. tridens'illä
Lämsävertailuja Acronicta cuspis - Acronicta tridens - Acronicta psi
koirasperhosella takaruumiin kärjessä olevat lämsät levitetty suoraan sivuille
  • A. tridens: hakanen kolmepiikkinen, piikkien muoto vaihtelee hieman, mutta alin piikki sirompi kuin lajilla A. cuspis ja enemmän
    lämsän alareunan suuntainen
  • A. cuspis: hakanen kolmepiikkinen, piikkien muoto vaihtelee hieman, mutta alin piikki tanakampi kuin lajilla A. tridens ja
    kohtisuorempaan lämsän alareunaan nähden
  • A. psi: hakanen kaksipiikkinen, alin piikki puuttuu
 
40 - 45 mm
Acronicta aceris, vaahterayökkönen
  • siipien kirjailu ja väritys tekee lajista melko helposti tunnistettavan
  • muistuttaa eniten lajia A. megacephala, Euroopassa ei muita samannäköisiä lajeja
    • etusiivet vaaleat, hiukan kellertävänharmaat
      (lajista esiintyy myös etusiiviltään tummentuneita muotoja)
    • sisempi poikkiviiru viistompi
    • rengastäplä soikeampi
    • tyvijuomu selvempi
    • ulompi poikkiviiru yökköstäplien kohdalla ulospäin pyöristyneempi
    • koiraan takasiivet lähes valkoiset
  • sukupuolet ovat samanvärisiä, naarailla takasiivet hiukan tummemmat, tummasuonisemmat
 
36 - 43 mm
Acronicta megacephala, haapayökkönen
  • siipien kirjailu ja väritys tekee lajista melko helposti tunnistettavan
  • muistuttaa eniten lajia A. aceris, Euroopassa ei muita samannäköisiä lajeja
    • etusiivet kirjavammat, selvästi tummemmat, harmaat
    • sisempi poikkiviiru selvempi, pystympi
    • rengastäplä pyöreämpi, keskeltä selvemmin mustatäpläinen
    • ulompi poikkiviiru yökköstäplien kohdalla melko pitkän matkaa suora
    • selvä keskivarjo
    • koiraan takasiivet tummareunaiset ja tummasuoniset
  • sukupuolet ovat samanvärisiä, naarailla takasiivet hiukan tummemmat
 
35 - 44 mm
Acronicta leporina, jänöyökkönen
  • siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan
  • läntisessä Euroopassa ei toista samannäköistä lajia
  • sukupuolet ovat samanvärisiä, myös takasiiviltään
  • kuvassa keskellä Etelä-Suomen harmaakehnäinen muoto
  • kuvassa alimpana Pohjois-Suomen harmaakehnäinen muoto
Itä-Euroopassa (Ural) Acronicta vulpina:
  • Etelä-Suomen kehnäisen muodon näköinen
 
27 - 32 mm
Acronicta strigosa, tuomiyökkönen
  • siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan
  • Euroopassa ei toista samannäköistä lajia
  • pienin meidän Acronicta -lajeista
  • keltaista munuaistäplässä ja etenkin tyvisarakkeen takareunassa
  • keltainen tyvitäplä näkyy hyvin kuluneeltakin yksilöltä
  • sukupuolet ovat samanvärisiä, myös takasiiviltään
     
  • alakuvassa normaalia tummempi yksilö
 
35 - 41 mm
Acronicta menyanthidis, suoiltayökkönen
  • kolmikon (menyanthidis, auricoma, rumicis) kaikkein 'sottaisimman' näköinen
  • rengastäplän (mikäli näkyvissä) keskellä ei tummaa täplää, vertaa A. auricoma, A. rumicis
  • kaksinkertainen ulompi poikkiviiru selvimmin vaaleatäytteinen koko matkaltaan
  • etusiiven tyvisarakkeen takareuna näyttäisi aina olevan vaaleampi kuin takasiiven etureuna
  • siipiin verrattuna kolmikon paksuruumisin
  • sukupuolet ovat samanvärisiä, myös takasiiviltään
     
  • alakuvassa Pohjois-Suomen ruskehtavampi ja tummempi muoto
 
31 - 36 mm
Acronicta auricoma, silmäiltayökkönen
  • rengastäplän keskellä tumma täplä, vertaa A. menyanthidis
  • ulompi poikkiviiru kaksinkertainen vain takaosastaan, missä se myös on selvemmin vaaleatäytteinen, vertaa A. menyanthidis
  • etusiiven tyvisarakkeen takareuna näyttäisi joskus olevan vaaleampi kuin takasiiven etureuna, useimmiten kuitenkin takasiiven värinen, vertaa A. menyanthidis
  • takasiivet melko tasaisen väriset, vertaa A. rumicis
  • sukupuolet ovat samanvärisiä, myös takasiiviltään
     
  • alakuvassa Pohjois-Suomen ruskehtavampi ja tummempi muoto
    (kuluneena kuvioinnin terävyys jo hiukan kärsinyt)
Lämsävertailuja Acronicta menyanthidis - Acronicta auricoma
koirasperhosella takaruumiin kärjessä olevat lämsät levitetty suoraan sivuille
  • A. menyanthidis: hakasen sivullepäin menevä haara lähes yhtä pitkä kuin ylöspäinkin menevä
  • A. auricoma: hakasen sivullepäin menevä haara tylppä, lyhyt nysä (joillakin yksilöillä se voi olla hiukan pidempi kuin kuvan mallilla)
 
 
33 - 37 mm
Acronicta rumicis, pilkkuiltayökkönen
  • rengastäplän keskellä tumma täplä, vertaa A. menyanthidis
  • ulompi poikkiviiru heikosti kaksinkertainen ja vaaleatäytteinen pitkin matkaa, sen takaosassa selvä valkoinen täplä, mikä näkyy tummuneillakin yksilöillä, vertaa A. menyanthidis, A. auricoma
  • etusiiven tyvisarakkeen takareuna näyttäisi olevan takasiiven värinen, vertaa A. menyanthidis
  • takasiipien ulko-osa selvästi tummenpi kuin tyviosa, vertaa A. auricoma
  • sukupuolet ovat samanvärisiä, myös takasiiviltään
     
  • alakuvassa ainakin etelärannikolla melko yleinen tummunut muoto
 
28 - 33 mm
Acronicta cinerea, kangasiltayökkönen
  • etusiivet melko tasaisen harmaat tai ruskehtavan harmaat, kuviointi näkyy paljon heikommin kuin sisarlajeilla
  • etusiiven tyvijuomu puuttuu, vertaa A. menyanthidis, A. auricoma, A. rumicis
  • takasiivet joko tasaisen vaaleat (koiras) tai tasaisen tummat (naaras), ilman selvää keskitäplää
  • ripset valkoiset, takasiivissä täplättömät, vertaa ryhmän muut lajit
  • etusiiviltään sukupuolet ovat samanvärisiä, koiraalla takasiivet vaaleat, naaraalla tummat
     
  • alin yksilö Lounais-Suomen muoto, jolla selvempi kuviointi
 
35 - 37 mm
Acronicta euphorbiae, ei Suomessa
  • Euroopan yökköskirjan mukaan verrattuna A. cinerea'an:
    • keskimäärin hiukan isompi
    • etusiipien kärjet terävämmät
    • etusiipien pohjaväri tavallisesti vaaleamman harmaa
    • ulompi pikkiviiru hivenen mutkikkaampi
      (kuvan yksilöillä hampaat selvästi leveämmät kuin A. cinerea'lla)
    • kuviointi kontrastisempaa
  • lentää touko- syyskuussa kahtena sukupolvena
  • lähinnä meitä Etelä-Puola, Keski-Ukraina
    (A. cinerea'n eteläraja suunnilleen samoilla seuduilla)
  • lämpimät, kuivat alueet, kalkkipitoiset puoliaavikot yms.
  • toukka elää mielellään tarhatyräkillä ja esim kärsämöillä (Euphorbia, Achillea)
     
  • kuvan yksilöt Itävallasta, jossa ei pitäisi olla A. cinerea'a ollenkaan
 
Euroopasta tavattu vielä yksi Acronicta -laji:
(Euroopassa yhteensä 15 lajia)
  • Acronicta orientalis mm. Romania, Bulgaria, Kreikka
 
36 - 39 mm
Craniophora ligustri, saarniyökkönen
  • siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan
  • Euroopassa ei toista samannäköistä lajia
  • valkoreunainen rengastäplä ja munuaistäplän ulkopuolen vaalea alue
  • sukupuolet ovat samanvärisiä, myös takasiiviltään
     
  • alemman yksilön tummaa muotoa tavataan yksittäin normaalimuodon seassa
Euroopasta tavattu toinen Craniophora -laji:
  • Craniophora pontica eteläisin Eurooppa
 
31 - 39 mm
Simyra albovenosa, rantaheinäyökkönen
  • hyvin muunteleva
  • ensimmäinen sukupolvi pohjaväriltään kellertävän ruskeita ja toinen sukupolvi harmahtavampia
  • tumman kehnän runsaus vaihtelee kuvien osoittamalla tavalla
  • muistuttaa kotimaisista lajeista eniten olkiyökkösiä, joilla esim. etusiiven tumma tyvijuomu seurailee vaaleaa suonta, kun taas S. albovenosa'lla se on selvästi alempana
  • sukupuolet ovat samanvärisiä
 
31 - 36 mm
Simyra nervosa, lähialuelaji, ei Suomessa
  • siipien kirjailu, väritys ja muoto tekee lajista helposti tunnistettavan
  • etusiivet kapeammat ja teräväkärkisemmät kuin sisarlajilla S. albovenosa'lla
  • muistuttaa kuvioinniltaan S. albovenosa'a, mutta ilman tummaa tyvijuomua
  • koiraalla kampamaiset tuntosarvet
  • Euroopassa ei toista samannäköistä lajia
  • lentää huhti- elokuussa kahtena sukupolvena
  • lähinnä meitä harvinaisena Liettuassa
  • lämpimät, avoimet (steppi-) alueet
  • toukka elää mm. tyräkeillä ja hierakoilla (Euphorbia, Rumex)
 
36 - 40 mm
Simyra dentinosa, ei Suomessa
  • siipien kirjailu, väritys ja muoto tekee lajista helposti tunnistettavan
  • Euroopassa ei toista samannäköistä lajia
  • lentää huhti- kesäkuussa
  • lähinnä meitä Venäjällä, Ukrainan koillis- ja itäpuolella
  • lämpimät, aukeat steppi-alueet
  • toukka elää ryhmissä tyräkeillä (Euphorbia)
 
33 - 37 mm
Kolme suomalaista yleistä olkiyökköstä, (Mythimna)
kuuluvat tarhayökkösiin
   (Noctuidae, Noctuinae, Leucaniini)
  • siipien muoto erilainen kuin S. albovenosa'lla
  • siivissä tummia pisteitä, S. albovenosa'lla korkeintaan pari munuaistäplän kohdalla
  • tyvijuomu pidempi, epäselvempi ja hiukan ylempänä (seurailee vaaleaa suonta)
  • takasiivet yleensä tummemmat
     
  • Mythimna straminea (ylin)
    • pisterivi ulomman poikkiviirun kohdalla ja myös takasiivessä
  • Mythimna pallens (keskellä)
    • kuvan yksilö hiukan normaalia kehnäisempi
    • lajin takasiivet useimmiten lähes valkoiset eli kuten S. albovenosa'lla
  • Mythimna impura (alin)
    • takasiivet tummemmat kuin S. albovenosa'lla
 
23 - 26 mm

Oxicesta geographica, ei Suomessa
  • lähinnä meitä Valkovenäjällä ja Etelä-Puolassa
  • lentää kahtena sukupolvena huhti- syyskuussa
  • hiekkaiset, lämpimät (steppi-) alueet
  • toukka elää mm. tyräkeillä (Euphorbia)
Euroopasta tavattu kaksi muuta Oxicesta -lajia:
  • Oxicesta chamoenices Etelä-Ranska
  • Oxicesta serratae Espanja
 
31 - 39 mm
Eogena contaminei, ei Suomessa
  • etusiivet vaalean punertavanruskeat, tasaisen väriset, poikkiviirut ja munuaistäplä erottuvat hiukan tummempina
  • takasiivet saman sävyiset kuin etusiivet, vain hiukan vaaleammat, ilman kuvioita
  • luonnossa selvästi punertavampi kuin kuvassa (väri muuttui jo keräysmatkan aikana joko kosteuden tai homeenestoaineen vaikutuksesta)
  • Euroopassa ei toista samannäköistä lajia
  • lähinnä meitä Itä-Ukrainassa ja siitä koilliseen Venäjällä
  • lentää yhtenä sukupolvena huhti- toukokuussa
  • suolapitoiset, kosteat (steppi-) alueet
  • toukka elää lyijykukkakasveilla (Plumbaginaceae)

Sivu päivitetty-- 21.11.2016 --Page updated

SIVUN TEKIJÄT:
Jari Kaitila:Vieraslajien levinneisyys ja elintavat, munuaistäplä -vinkki
perhosten lainaus kuvattavaksi: A. tridens naaras, A. euphorbiae (molemmat), S. dentinosa, O. geographica, E. contaminei, N. muralis
Karl-Erik Lundsten:Perhosen lainaus kuvattavaksi: S. nervosa
Gustaf Nordenswan:Perhosen lainaus kuvattavaksi: A. leporina (Pohjois-Suomen muoto)
Pertti Pakkanen:Sivun suunnittelu, lajikuvat, määritystekstit