Noctuidae - yökköset

Acronictinae - iltayökköset

Euroopassa 25 iltayökköslajia, joista 15 esiintyy Suomessa.
33 - 38 mm	Moma alpium, harjuyökkönen siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan Euroopassa ei toista samannäköistä lajia muistuttaa eniten lajia Nyctobrya muralis sukupuolet ovat samanvärisiä, myös takasiiviltään
24 - 31 mm	Nyctobrya muralis, ei Suomessa kuuluu alaheimoon jäkäläyökköset    (Noctuidae, Bryophilinae) pienempi etusiiven pohjaväri vaihtelee vihreästä ruskehtavaan pohjaväri voi olla lähes yhtä vihreä kuin M. alpium'illa etusiiven musta kuviointi hiukan erilaista takasiiven takanurkasta puuttuu valkoinen kuviointi takasiivet melko tasaväriset, vaaleammat lentää kesä- syyskuussa lähinnä meitä Keski-Saksassa, tavattu kerra Ruotsista, Ölannista erilaiset kivikkoiset alueet, jäkälien peittämät kivimuurit, seinät yms. toukka elää kivijäkälillä
36 - 42 mm	Acronicta alni, leppäiltayökkönen siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan Euroopassa ei toista samannäköistä lajia sukupuolet ovat samanvärisiä, myös takasiiviltään   alemman kuvan tummaa muotoa tavataan ainakin etelärannikolla melko yleisesti
41 - 45 mm	Acronicta cuspis, keihoyökkönen etusiivet sinertävänharmaat, munuaistäplän tienoilla kellertävänruskeaa kolmikon voimakkaimmat kirjaukset tekevät siivistä myös kolmikon kirjavimmat, vertaa A. tridens ja A. psi Suomen yökköset 2: kaksinkertaisen sisemmän poikkiviirun ulompi osa siiven etureunassa sisempää selvästi vahvempi kolmikon isokokoisin koiraan takasiivet melko tummat ja kaarijuovalliset, vertaa A. tridens ja A. psi naaraan takasiivet tasaisen tummat ja kaarijuovalliset, vertaa A. tridens ja A. psi sukupuolet ovat samanvärisiä, naaraalla takasiivet vain tummemmat
37 - 41 mm	Acronicta tridens, vasamayökkönen varma tunnistus sisarlajista (A. psi) onnistuu vain genitaalien perusteella Suomen yökköset 2: etusiipien pohjaväri luonteenomaisesti tummahkon violetinharmaa kirjailu hienoa, melko runsasta sisempi poikkiviiru näkyy tavallisesti pitkin matkaa kaksinkertaisena, vertaa A. psi sen etureunatäplät suunnilleen yhtä vahvat tyvijuomu ohuehko koiraan takasiivet huomiotaherättävästi vaaleammat kuin etusiivet, silkinvalkoiset, reunassa aivan kapealti tummaa naaraan takasiivet vähän vaaleammat kuin etusiivet, vertaa A. psi sukupuolet ovat samanvärisiä, naaraalla takasiivet vain tummemmat
38 - 42 mm	Acronicta psi, nuoliyökkönen varma tunnistus sisarlajista (A. tridens) onnistuu vain genitaalien perusteella Suomen yökköset 2: etusiipien pohjaväri puhtaan vaaleanharmaa kirjailu häipyvää sisempi poikkiviiru takaosastaan yksinkertainen tai häipyvä, vertaa A. tridens, melko usein kaksinkertainenkin sen etureunatäplät suunnilleen yhtä vahvat tyvijuomu ohuehko koiraan takasiivet valkoiset tummempireunaiset, eivät jyrkästi vaaleammat kuin etusiivet naaraan takasiivet suunnilleen samaa tummuusastetta kuin etusiivet, vertaa A. tridens erityisen usein sekoitetaan A. tridens'iin A. psi'in muoto suffusa (alin yksilö) sukupuolet ovat samanvärisiä, naaraalla takasiivet vain tummemmat
Munuaistäplävertailuja Acronicta tridens - Acronicta psi (J-P.K:n vinkki)
A. tridens: Munuaistäplässä aina ruskea läikkä (ylärivi) A. psi: Munuaistäplässä joskus ruskeaa (alarivi, viimeinen kuva suffusa -muodosta)
Alapuolivertailuja Acronicta cuspis - Acronicta tridens - Acronicta psi
Varmaa määritystä siipien alapuolelta ei voi tehdä, mutta lajitunnistukselle suuntaa antavia vinkkejä kylläkin löytyy. A. cuspis: suonet selvästi pohjaväriä tummemmat, takasiiven kaarijuova voimakkain etusiiven etureuna vaaleampi kuin siiven keskiosa A. tridens: etusiiven etureuna hiukan tai selvästi vaaleampi kuin siiven keskiosa takasiiven etureunassa vähemmän kehnää kuin A. psi'llä ja sekin painottuu siiven tyveen takasiiven etureuna kolmikon vaalein jos takasiiven kaarijuova näkyvissä, niin näyttäisi tekevän siiven puolivälissä jyrkemmän mutkan kuin A. psi'llä A. psi: etusiiven etureuna suunnilleen yhtä tumma tai tummempi kuin siiven keskiosa takasiiven etureunassa enemmän kehnää kuin A. tridens'illä ja kehnä ulottuu pidemmälle ulospäin jos takasiiven kaarijuova näkyvissä, niin näyttäisi tekevän siiven puolivälissä pyöreämmän kaaren kuin A. tridens'illä
Lämsävertailuja Acronicta cuspis - Acronicta tridens - Acronicta psi koirasperhosella takaruumiin kärjessä olevat lämsät levitetty suoraan sivuille
A. tridens: hakanen kolmepiikkinen, piikkien muoto vaihtelee hieman, mutta alin piikki sirompi kuin lajilla A. cuspis ja enemmän lämsän alareunan suuntainen A. cuspis: hakanen kolmepiikkinen, piikkien muoto vaihtelee hieman, mutta alin piikki tanakampi kuin lajilla A. tridens ja kohtisuorempaan lämsän alareunaan nähden A. psi: hakanen kaksipiikkinen, alin piikki puuttuu
40 - 45 mm	Acronicta aceris, vaahterayökkönen siipien kirjailu ja väritys tekee lajista melko helposti tunnistettavan muistuttaa eniten lajia A. megacephala, Euroopassa ei muita samannäköisiä lajeja etusiivet vaaleat, hiukan kellertävänharmaat (lajista esiintyy myös etusiiviltään tummentuneita muotoja) sisempi poikkiviiru viistompi rengastäplä soikeampi tyvijuomu selvempi ulompi poikkiviiru yökköstäplien kohdalla ulospäin pyöristyneempi koiraan takasiivet lähes valkoiset sukupuolet ovat samanvärisiä, naarailla takasiivet hiukan tummemmat, tummasuonisemmat
36 - 43 mm	Acronicta megacephala, haapayökkönen siipien kirjailu ja väritys tekee lajista melko helposti tunnistettavan muistuttaa eniten lajia A. aceris, Euroopassa ei muita samannäköisiä lajeja etusiivet kirjavammat, selvästi tummemmat, harmaat sisempi poikkiviiru selvempi, pystympi rengastäplä pyöreämpi, keskeltä selvemmin mustatäpläinen ulompi poikkiviiru yökköstäplien kohdalla melko pitkän matkaa suora selvä keskivarjo koiraan takasiivet tummareunaiset ja tummasuoniset sukupuolet ovat samanvärisiä, naarailla takasiivet hiukan tummemmat
35 - 44 mm	Acronicta leporina, jänöyökkönen siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan läntisessä Euroopassa ei toista samannäköistä lajia sukupuolet ovat samanvärisiä, myös takasiiviltään kuvassa keskellä Etelä-Suomen harmaakehnäinen muoto kuvassa alimpana Pohjois-Suomen harmaakehnäinen muoto Itä-Euroopassa (Ural) Acronicta vulpina: Etelä-Suomen kehnäisen muodon näköinen
27 - 32 mm	Acronicta strigosa, tuomiyökkönen siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan Euroopassa ei toista samannäköistä lajia pienin meidän Acronicta -lajeista keltaista munuaistäplässä ja etenkin tyvisarakkeen takareunassa keltainen tyvitäplä näkyy hyvin kuluneeltakin yksilöltä sukupuolet ovat samanvärisiä, myös takasiiviltään   alakuvassa normaalia tummempi yksilö
35 - 41 mm	Acronicta menyanthidis, suoiltayökkönen kolmikon (menyanthidis, auricoma, rumicis) kaikkein 'sottaisimman' näköinen rengastäplän (mikäli näkyvissä) keskellä ei tummaa täplää, vertaa A. auricoma, A. rumicis kaksinkertainen ulompi poikkiviiru selvimmin vaaleatäytteinen koko matkaltaan etusiiven tyvisarakkeen takareuna näyttäisi aina olevan vaaleampi kuin takasiiven etureuna siipiin verrattuna kolmikon paksuruumisin sukupuolet ovat samanvärisiä, myös takasiiviltään   alakuvassa Pohjois-Suomen ruskehtavampi ja tummempi muoto
31 - 36 mm	Acronicta auricoma, silmäiltayökkönen rengastäplän keskellä tumma täplä, vertaa A. menyanthidis ulompi poikkiviiru kaksinkertainen vain takaosastaan, missä se myös on selvemmin vaaleatäytteinen, vertaa A. menyanthidis etusiiven tyvisarakkeen takareuna näyttäisi joskus olevan vaaleampi kuin takasiiven etureuna, useimmiten kuitenkin takasiiven värinen, vertaa A. menyanthidis takasiivet melko tasaisen väriset, vertaa A. rumicis sukupuolet ovat samanvärisiä, myös takasiiviltään   alakuvassa Pohjois-Suomen ruskehtavampi ja tummempi muoto (kuluneena kuvioinnin terävyys jo hiukan kärsinyt)
Lämsävertailuja Acronicta menyanthidis - Acronicta auricoma koirasperhosella takaruumiin kärjessä olevat lämsät levitetty suoraan sivuille
A. menyanthidis: hakasen sivullepäin menevä haara lähes yhtä pitkä kuin ylöspäinkin menevä A. auricoma: hakasen sivullepäin menevä haara tylppä, lyhyt nysä (joillakin yksilöillä se voi olla hiukan pidempi kuin kuvan mallilla)
33 - 37 mm	Acronicta rumicis, pilkkuiltayökkönen rengastäplän keskellä tumma täplä, vertaa A. menyanthidis ulompi poikkiviiru heikosti kaksinkertainen ja vaaleatäytteinen pitkin matkaa, sen takaosassa selvä valkoinen täplä, mikä näkyy tummuneillakin yksilöillä, vertaa A. menyanthidis, A. auricoma etusiiven tyvisarakkeen takareuna näyttäisi olevan takasiiven värinen, vertaa A. menyanthidis takasiipien ulko-osa selvästi tummenpi kuin tyviosa, vertaa A. auricoma sukupuolet ovat samanvärisiä, myös takasiiviltään   alakuvassa ainakin etelärannikolla melko yleinen tummunut muoto
28 - 33 mm	Acronicta cinerea, kangasiltayökkönen etusiivet melko tasaisen harmaat tai ruskehtavan harmaat, kuviointi näkyy paljon heikommin kuin sisarlajeilla etusiiven tyvijuomu puuttuu, vertaa A. menyanthidis, A. auricoma, A. rumicis takasiivet joko tasaisen vaaleat (koiras) tai tasaisen tummat (naaras), ilman selvää keskitäplää ripset valkoiset, takasiivissä täplättömät, vertaa ryhmän muut lajit etusiiviltään sukupuolet ovat samanvärisiä, koiraalla takasiivet vaaleat, naaraalla tummat   alin yksilö Lounais-Suomen muoto, jolla selvempi kuviointi
35 - 37 mm	Acronicta euphorbiae, ei Suomessa Euroopan yökköskirjan mukaan verrattuna A. cinerea'an: keskimäärin hiukan isompi etusiipien kärjet terävämmät etusiipien pohjaväri tavallisesti vaaleamman harmaa ulompi pikkiviiru hivenen mutkikkaampi (kuvan yksilöillä hampaat selvästi leveämmät kuin A. cinerea'lla) kuviointi kontrastisempaa lentää touko- syyskuussa kahtena sukupolvena lähinnä meitä Etelä-Puola, Keski-Ukraina (A. cinerea'n eteläraja suunnilleen samoilla seuduilla) lämpimät, kuivat alueet, kalkkipitoiset puoliaavikot yms. toukka elää mielellään tarhatyräkillä ja esim kärsämöillä (Euphorbia, Achillea)   kuvan yksilöt Itävallasta, jossa ei pitäisi olla A. cinerea'a ollenkaan
	Euroopasta tavattu vielä yksi Acronicta -laji: (Euroopassa yhteensä 15 lajia) Acronicta orientalis mm. Romania, Bulgaria, Kreikka
36 - 39 mm	Craniophora ligustri, saarniyökkönen siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan Euroopassa ei toista samannäköistä lajia valkoreunainen rengastäplä ja munuaistäplän ulkopuolen vaalea alue sukupuolet ovat samanvärisiä, myös takasiiviltään   alemman yksilön tummaa muotoa tavataan yksittäin normaalimuodon seassa Euroopasta tavattu toinen Craniophora -laji: Craniophora pontica eteläisin Eurooppa
31 - 39 mm	Simyra albovenosa, rantaheinäyökkönen hyvin muunteleva ensimmäinen sukupolvi pohjaväriltään kellertävän ruskeita ja toinen sukupolvi harmahtavampia tumman kehnän runsaus vaihtelee kuvien osoittamalla tavalla muistuttaa kotimaisista lajeista eniten olkiyökkösiä, joilla esim. etusiiven tumma tyvijuomu seurailee vaaleaa suonta, kun taas S. albovenosa'lla se on selvästi alempana sukupuolet ovat samanvärisiä
31 - 36 mm	Simyra nervosa, lähialuelaji, ei Suomessa siipien kirjailu, väritys ja muoto tekee lajista helposti tunnistettavan etusiivet kapeammat ja teräväkärkisemmät kuin sisarlajilla S. albovenosa'lla muistuttaa kuvioinniltaan S. albovenosa'a, mutta ilman tummaa tyvijuomua koiraalla kampamaiset tuntosarvet Euroopassa ei toista samannäköistä lajia lentää huhti- elokuussa kahtena sukupolvena lähinnä meitä harvinaisena Liettuassa lämpimät, avoimet (steppi-) alueet toukka elää mm. tyräkeillä ja hierakoilla (Euphorbia, Rumex)
36 - 40 mm	Simyra dentinosa, ei Suomessa siipien kirjailu, väritys ja muoto tekee lajista helposti tunnistettavan Euroopassa ei toista samannäköistä lajia lentää huhti- kesäkuussa lähinnä meitä Venäjällä, Ukrainan koillis- ja itäpuolella lämpimät, aukeat steppi-alueet toukka elää ryhmissä tyräkeillä (Euphorbia)
33 - 37 mm	Kolme suomalaista yleistä olkiyökköstä, (Mythimna) kuuluvat tarhayökkösiin    (Noctuidae, Noctuinae, Leucaniini) siipien muoto erilainen kuin S. albovenosa'lla siivissä tummia pisteitä, S. albovenosa'lla korkeintaan pari munuaistäplän kohdalla tyvijuomu pidempi, epäselvempi ja hiukan ylempänä (seurailee vaaleaa suonta) takasiivet yleensä tummemmat   Mythimna straminea (ylin) pisterivi ulomman poikkiviirun kohdalla ja myös takasiivessä Mythimna pallens (keskellä) kuvan yksilö hiukan normaalia kehnäisempi lajin takasiivet useimmiten lähes valkoiset eli kuten S. albovenosa'lla Mythimna impura (alin) takasiivet tummemmat kuin S. albovenosa'lla
23 - 26 mm	Oxicesta geographica, ei Suomessa lähinnä meitä Valkovenäjällä ja Etelä-Puolassa lentää kahtena sukupolvena huhti- syyskuussa hiekkaiset, lämpimät (steppi-) alueet toukka elää mm. tyräkeillä (Euphorbia) Euroopasta tavattu kaksi muuta Oxicesta -lajia: Oxicesta chamoenices Etelä-Ranska Oxicesta serratae Espanja
31 - 39 mm	Eogena contaminei, ei Suomessa etusiivet vaalean punertavanruskeat, tasaisen väriset, poikkiviirut ja munuaistäplä erottuvat hiukan tummempina takasiivet saman sävyiset kuin etusiivet, vain hiukan vaaleammat, ilman kuvioita luonnossa selvästi punertavampi kuin kuvassa (väri muuttui jo keräysmatkan aikana joko kosteuden tai homeenestoaineen vaikutuksesta) Euroopassa ei toista samannäköistä lajia lähinnä meitä Itä-Ukrainassa ja siitä koilliseen Venäjällä lentää yhtenä sukupolvena huhti- toukokuussa suolapitoiset, kosteat (steppi-) alueet toukka elää lyijykukkakasveilla (Plumbaginaceae)

Sivu päivitetty-- 21.11.2016 --Page updated