Noctuidae - yökköset

Noctuinae - yökköset

Apameini - korsiyökköset I
Oxytripia -suku
Suvun ainoa laji Euroopassa
34 - 53 mm	Oxytripia orbiculosa, ei Suomessa siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan Euroopassa ei toista samannäköistä lajia sukupuolet ovat samanvärisiä lentää syys- lokakuussa päivällä auringonpaisteessa lähinnä meitä Slovakiassa ja Ukrainassa karut puoliautiomaat toukka kurjenmiekoilla (Iris)
Calamia -suku
Suvun ainoa laji Euroopassa
36 - 40 mm	Calamia tridens, viheryökkönen siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan Euroopassa ei toista samannäköistä lajia sukupuolet ovat samanvärisiä
Muita suomalaisia lajeja, joiden etusiivet vihreät ja takasiivet vaaleat
40 - 46 mm	Bena bicolorana, helovenhokas kuuluu heimoon venhokkaat    (Nolidae) siipien väritys ja kuviointi tekee lajista helposti tunnistettavan voidaan korkeintaan sekoittaa P. prasinanus -lajin toisen sukupolven naaraaseen suurempi kuin P. prasinanus Euroopassa ei toista samannäköistä lajia sukupuolet ovat samanvärisiä koiraan tuntosarvissa lyhyet värekarvat naaraan tuntosarvet ilman värekarvoja
34 - 40 mm	Pseudoips prasinanus, koivuvenhokas kuuluu heimoon venhokkaat    (Nolidae) siipien väritys ja kuviointi tekee lajista helposti tunnistettavan toisen sukupolven yksilöillä etusiipien pohjaväri tasaisemman vihreä ja poikkiviirut terävämpiä (alin yksilä), jolloin naaras muistuttaa lajia B. bicolorana pienempi kuin B. bicolorana Euroopassa ei toista samannäköistä lajia koiraalla takasiivet ja ruumis kellertäviä, naaraalla valkoisia molempien sukupuolten tuntosarvet samanlaiset, rihmamaiset
20 - 23 mm	Earias clorana, kääriäisvenhokas kuuluu heimoon venhokkaat    (Nolidae) siipien väritys ja kuviottomuus tekee lajista helposti tunnistettavan, vertaa E. vernana etusiiviltään muistuttaa kääriäislajia T. viridana, jolla taas takasiivet tummat sukupuolet ovat samanvärisiä molempien sukupuolten tuntosarvet samanlaiset, rihmamaiset huomioi koko
19 - 21 mm	Earias vernana, poppelivenhokas kuuluu heimoon venhokkaat    (Nolidae) siipien väritys ja kuviointi tekee lajista helposti tunnistettavan sukupuolet ovat samanvärisiä molempien sukupuolten tuntosarvet samanlaiset, rihmamaiset huomioi koko paikallinen, mutta harvinainen Liettuassa, Latviassa ja Etelä-Ruotsissa, Virosta tavattu kerran, 2002 Pärnun läheltä
Crypsedra -suku
Suvun ainoa laji Euroopassa
36 - 40 mm	Crypsedra gemmea, karveyökkönen siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan Euroopassa ei toista samannäköistä lajia sukupuolet ovat samanvärisiä suomalaisista lajeista muistuttaa eniten P. polymita'a Polymixis -suvussa on muitakin hiukan samannäköisiä lajeja, mutta kaikilta puuttuu keskisarakkeen valkoinen keilatäplä
41 - 42 mm	Polymixis polymita, viherkallioyökkönen kuuluu sukuryhmään mäkiyökköset    (Noctuinae, Xylenini) lentää vain etelärannikolla ja saaristossa (melko yleinen) keskiruumiissa valkoisia juovia, vertaa C. gemmea keskisarakkeen takareuna selvästi kapeampi kuin C. gemmea'lla keskisarakkeessa ei valkoista keilatäplää ulkosarake vaaleampi kuin C. gemmea'lla koiraalla takasiivet valkoiset, ulkoreunasta tummasuoniset, naaraalla kokonaan tummat
Staurophora -suku
Suvun ainoa laji Euroopassa
36 - 41 mm	Staurophora celsia, jaspisyökkönen siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan Euroopassa ei toista samannäköistä lajia sukupuolet ovat samanvärisiä
Celaena -suku
Suvun ainoa laji Euroopassa
24 - 29 mm	Celaena haworthii, mustaluhtayökkönen pienehkö koko, siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan Euroopassa ei toista samannäköistä lajia sukupuolet ovat samanvärisiä etusiivet tummanharmaat, mustahkot, mutta voivat olla myös ruskehtavat loppukesän perhonen Luperina -suvussa on samankokoisia lajeja, jotka muistuttavat etusiiviltään C. haworthii'ta
28 - 36 mm	Luperina dumerilii, ei Suomessa etusiipien kuvioinnin kirjavuus vaihtelee melko paljon, samoin kuin C. haworthii'llakin, mutta Luperina -suvulla värisävy aina ruskehtava Luperina -suvulla takasiivet kummallakin sukupuolella valkeahkot   Luperina dumerilii lentää syys- marraskuussa lähinnä meitä Keski-Saksassa avoimet. kuivahkot ruohostot, joista puusto puuttuu tai on niukkaa toukka ruohojen varsissa tai juuristossa Luperina nickerlii lentää elo- syyskuussa lähinnä meitä Keski-Saksassa, Länsi-Puolassa hiekkaiset, kuivahkot ruohostot, kalliot toukka ruohojen tyviosissa
Helotropha -suku
Suvun ainoa laji Euroopassa
32 - 37 mm	Helotropha leucostigma, ruskoluhtayökkönen lajilla on kaksi erinäköistä muotoa kirjavan muodon kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan (Euroopassa ei toista samannäköistä tummatakasiipistä lajia) yksivärinen muoto on helpommin sekoitettavissa mutta jos tuntomerkkinä on lisäksi tasaisen harmaat takasiivet ilman keskipilkkua, niin Keski- ja Pohjois-Euroopasta ei löydy samannäköistä lajia sukupuolet ovat samanvärisiä suomalaisista lajeista muistuttaa väreiltään eniten lajia M. secalis
29 - 33 mm	Mesapamea secalis, valkotähkäyökkönen väritykseltään ja kirjavuudeltaan erittäin vaihteleva laji lajin ruskea, yksivärinen muoto muistuttaa hiukan H. leucostigma'n yksiväristä muotoa etusiivet ei niin tasaisen ruskeat kuin H. leucostigma'lla etusiipien ripset selvästi täplikkäät, vertaa H. leucostigma takasiivissä selvästi vaalea ripsien tyvijuova, vertaa H. leucostigma etusiipien muoto leveämpi ja pyöreämpi kuin H. leucostigma'lla yleensä pienempi kuin H. leucostigma
Eremobia -suku
Suvun ainoa laji Euroopassa
30 - 35 mm	Eremobia ochroleuca, okrayökkönen siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan Euroopassa ei toista samannäköistä lajia sukupuolet ovat samanvärisiä Suomessa tavatuista lajeista muistuttaa eniten H. irregularis'ta ja C. luteago'a koko sama, värisävy sama (harvinainen värisävy suomalaisessa perhosessa) ja vaikka kuviointi erilaista, niin jotakin samankaltaisuutta lajeissa on
29 - 32 mm	Hadena irregularis, raunikkiyökkönen kuuluu sukuryhmään tarhayökköset    (Noctuinae, Hadenini) äärimmäisen harvinainen etelästä tullut vierailija kuten E. ochroleuca'kin selvät tummat poikkiviirut vakinaisena Ruotsin Itämeren saarilla ja Latviassa toukka elää kangasraunikilla
33 - 36 mm	Conisania luteago, sirkkuyökkönen kuuluu sukuryhmään tarhayökköset    (Noctuinae, Hadenini) harvinainen etelärannikon ja saariston laji saatiin ensimmäisen kerran Suomesta 1996 lajilla voi olla pysyvä kotimainen kanta toukka elää ailakeilla ja kohokeilla
Gortyna -suku
Euroopassa 6 lajia, joista yksi tavattu Suomesta
33 - 38 mm	Gortyna flavago, takiaisyökkönen siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan Euroopassa ei toista aivan samannäköistä lajia sukupuolet ovat samanvärisiä suomalaisista yökkösistä muistuttaa väreiltään eniten D. oo'ta tummat varjostukset erilaiset kuin D. oo'lla
32 - 36 mm	Dicycla oo, rengasyökkönen kuuluu sukuryhmään mäkiyökköset    (Noctuinae, Xylenini) Suomessa äärimmäisen harvinainen siipien kirjailu ja väritys (varjostukset) tekee lajista helposti tunnistettavan Euroopassa ei toista samannäköistä lajia sukupuolet ovat samanvärisiä
50 - 63 mm	Gortyna borelii, ei Suomessa kuvioinniltaan kuin G. flavago etusiipien pohjaväri tummempi yökköstäplät valkoreunaisia reilusti isompi kuin G. flavago sukupuolet ovat samanvärisiä lentää syys- lokakuussa lähinnä meitä Pohjois-Saksassa, paikoittaisena Slovakiassa ja Ukrainassa usein kalkki- ja suolakkoalueilla toukka putkikasveilla (Peucedanum), isona juuristossa
	Euroopassa vielä neljä Gortyna -lajia: Gortyna xanthenes Espanja, Ranska, Italia Gortyna franciscae Sardinia Gortyna moesiaca Kreikka, Romania, Bulgaria Gortyna puengeleri Espanja, Italia
Cervyna -suku
Suvun ainoa laji Euroopassa
34 - 53 mm	Cervyna cervago, ei Suomessa siipien kirjailu ja värisävyt tekevät lajista helposti tunnistettavan keskisarakkeen tummuus vaihtelee ja se voi olla melkein yhtä vaalea kuin tyvi- ja ulkosarake muistuttaa Hydraecia -lajeja, mutta etusiipien värisävy ja takasiivet erilaiset Euroopassa ei toista samannäköistä lajia sukupuolet ovat takasiipiä lukuunottamatta samanvärisiä koiraalla takasiivet puhtaan valkoiset, naaraalla varsinkin ulkoreunasta tummemmat, jonka lisäksi kaarijuova hiukan näkyvissä lentää syys- lokakuussa lähinnä meitä Venäjällä, Moskovan itäpuolella kuivat, kivikkoiset ruohostot, stepit toukan ravintokasvi tuntematon
Hydraecia -suku
Euroopassa 6 lajia, joista neljä tavattu Suomesta
30 - 44 mm	Hydraecia micacea, varsiyökkönen etusiipien pohjaväri vaihtelee vaalean ruskeasta punertavanruskeaan tai harmaaseen kuviointien jyrkkyys vaihtelee etusiiven keskisarakkeen varjo ulottuu yleensä läpi koko sarakkeen, vertaa H. nordstroemi sisempi poikkiviiru tulee siiven takareunaan kohtisuorempaa kuin H. ultima'lla ulompi poikkiviiru kääntyy siiven etureunassa tyveä kohti selvästi ennen kärkitäplää, vertaa H. ultima takasiivet hiukan läikikkäästi tummat, kaarijuova selvä, kaartuva, vertaa H. ultima ja H. nordstroemi sukupuolet ovat samanvärisiä
31 - 38 mm	Hydraecia ultima, hierakkayökkönen etusiipien pohjaväri vaihtelee ruskeasta harmahtavaan ja siinä on tavallisesti violettiin vivahtava sävy yksivärisempi kuin H. micacea tai H. nordstroemi sisempi poikkiviiru tulee siiven takareunaan viistommin kuin H. micacea'lla tai H. nordstroemi'lla sisempi poikkiviiru tekee keskivaiheilla isomman mutkan ulospäin kuin H. micacea'lla tai H. nordstroemi'lla ulompi poikkiviiru kääntyy siiven etureunassa tyveä kohti juuri ennen kärkitäplää, vertaa H. micacea ja H. nordstroemi ulompi poikkiviiru hiukan viistompi kuin sisarlajeilla takasiivet selvästi vaaleammat, kaarijuova suorempi kuin H. micacea'lla takasiiven keskipilkku puuttuu, vertaa H. micacea sukupuolet ovat samanvärisiä
31 - 35 mm	Hydraecia nordstroemi, laukkayökkönen etusiipien pohjaväri useimmiten vaaleampi kuin sisarlajeilla, kellertävänruskeasta punertavanruskeaan etusiiven keskisarakkeen varjo ei ulotu läpi koko sarakkeen, vertaa H. micacea sisempi poikkiviiru tulee siiven takareunaan kohtisuorempaa kuin H. ultima'lla ulompi poikkiviiru kääntyy siiven etureunassa tyveä kohti selvästi ennen kärkitäplää, vertaa H. ultima takasiiven pohjaväri melko tasainen, hiukan rusehtava (ei valkeahko), vertaa H. micacea ja H. ultima takasiiven keskipilkku puuttuu, vertaa H. micacea sukupuolet ovat samanvärisiä
43 - 45 mm	Hydraecia petasitis, ruttojuuriyökkönen etusiipien pohjaväri harmaanruskea tummempi ja tasavärisempi kuin sisarlajeilla normaalisti isompi kuin sisarlajit etusiiven kärjessä valkoisia täpliä, vertaa sisarlajit ulompi poikkiviiru tekee loivan mutkan tyveä kohti siiven puolivälissä, vertaa sisarlajit takasiivet tasaisesti tummat, kaarijuova heikko sukupuolet ovat samanvärisiä
	Euroopassa vielä kaksi Hydraecia -lajia: Hydraecia mongoliensis Etelä-Ural Hydraecia osseola Itä-Ukraina
Alapuolivertailuja Hydraecia micacea - Hydraecia petasitis
H. micacea: takasiiven keskitäplä ja kaarijuova selviä etusiiven varjo peittää yleensä leveälti koko keskisarakkeen ja usein myös osan tyvisaraketta siivissä aaltoileva ripsien tyvijuova H. ultima: selvästi suvun vaalein takasiiven keskitäplä puuttuu tai näkyy pienenä pisteenä takasiiven kaarijuova näkyy heikosti ripsien tyvijuova näkyy heikosti H. nordstroemi: etusiiven varjo levinnyt kapealti keskisarakkeen yli takasiiven keskitäplä puuttuu, mutta kaarijuova selvä siivissä (varsinkin takasiivestä) ei erotu kunnolla ripsien tyvijuovaa etusiiven ulompi poikkiviiru kauempana siiven ulkoreunasta kuin sisarlajeilla etusiiven ulompi poikkiviiru takaosastaan mutkaisempi kuin sisarlajeilla (taipuu jopa ulospäin siiven takareunassa) H. petasitis: selvästi suvun kehnäisin takasiiven kaarijuova leveä, ei niin terävä kuin sisarlajeilla siivissä aaltoileva ripsien tyvijuova etusiiven ulompi poikkiviiru ja aaltoviiru suunnilleen yhtä voimakkaita etusiiven valkoiset etureunatäplät näkyvät alapuolellakin
Lämsävertailuja Hydraecia micacea - Hydraecia nordstroemi koirasperhosella takaruumiin kärjessä olevat lämsät levitetty sivuille
H. micacea: lämsän kärki 'kirvesmäinen' kuvan yksilöllä lämsän kärjessä (cucullus) 10 sukaspiikkiä (oikeanpuoleisesta katkennut ilmeisesti penslatessa 3 piikkiä) sukaspiikkien määrä vaihtelee muutamasta noin kymmeneen, (yleensä 4-8, ei yli 12) - (Mikkola et.al. 1979) pitkä kitinisoitunut hakanen ulottuu cuculluksen kärkeen asti H. ultima: lämsän kärki kuin H.micacea'lla, vain hiukan leveämpi kuvan yksilöllä lämsän kärjessä (cucullus) 14 sukaspiikkiä sukaspiikkien määrä lajilla 12 - 16 - (Mikkola et.al. 1979) H. nordstroemi: lämsän kärki on kuin linnun pää, jossa nokka on auki lämsän kärki (cucullus) ilman sukaspiikkejä H. petasitis: lämsän kärki on suunnilleen samanlainen kuin H. nordstroemi'lla lämsän kärki (cucullus) ilman sukaspiikkejä
Naaraiden genitaalipreparaattivertailuja Hydraecia micacea - Hydraecia nordstroemi
Ei ole sivuille tehty
Hyvät piirrokset löytyvät: - (Mikkola et.al. 1979)
Hyvät piirrokset löytyvät: - (Peder Skou 1991, Nordens Ugler)
Hyvät valokuvat löytyvät: - (Zilli et.al. 2005, Noctuidae Europaeae vol 8 Apameini)
Amphipoea -suku
Euroopassa 5 lajia, joista neljä tavattu Suomesta
Lajien määritystekstit: - (Mikkola et.al. 1979)
28 - 33 mm	Amphipoea oculea, kaunosekoyökkönen pohjaväri tumma, punervan tai violetin hohtoinen etusiiven muoto hyvin kolmiomainen, vertaa suvun muut lajit munuaistäplä näyttää isolta, sillä sen sisemmässä takanurkassa ei ole varjostusta, vertaa suvun muut lajit munuaistäplä useimmiten valkoinen sisemmän poikkiviirun etuosa usein voimakkaasti varjostunut sukupuolet ovat samanvärisiä
31 - 35 mm	Amphipoea fucosa, kalvassekoyökkönen sävyltään joukon hailakoin ja harmain, varsinkin ulkosarakkeen sisäosa puhtaan harmaa poikkiviirut yleensä heikohkot muuntelee paljon munuaistäplä oranssi tai valkoinen munuaistäplän sisempi takanurkka lähes aina varjosteinen etusiiven muoto kapeampi kuin A. oculea'lla sukupuolet ovat samanvärisiä
31 - 33 mm	Amphipoea lucens, suosekoyökkönen sävyltään tummahko, ruosteenruskehtava - punertava, varsinkin ulkosarakkeen sisäosassa violetinsävyä, vertaa A. fucosa pohjaväri voi olla myös vaalean violetinharmaa poikkiviirut selkeästi kaksin, jopa kolminkertaiset keskivarjo yleensä tunnusmerkillisen voimakas, vertaa A. fucosa ja A. crinanensis keskivarjo ympäröi tummana munuaistäplää munuaistäplä oranssi tai valkoinen etusiiven muoto kapeampi kuin A. oculea'lla munuaistäplän sisempi takanurkka varjosteinen sukupuolet ovat samanvärisiä
30 - 33 mm	Amphipoea crinanensis, tummasekoyökkönen sävyltään joukon tasavärisin ja tummin pohjaväri useimmiten vahvasti punertava ulkosarakkeen sisäosa tuskin muuta siipeä vaaleampi, vertaa A. fucosa etusiiven muoto kapeampi kuin A. oculea'lla keskivarjo ja poikkiviirut eivät yleensä kovin korostuneet, vertaa A. lucens munuaistäplän sisempi takanurkka lähes aina varjosteinen munuaistäplä oranssi tai valkoinen sukupuolet ovat samanvärisiä
	Euroopassa vielä viides Amphipoea -laji: Amphipoea asiatica Etelä-Ural
Alapuolivertailuja Amphipoea oculea - Amphipoea crinanensis
A. oculea näyttää olevan selvä, mutta muissa lajin sisäistä vaihtelua taitaa olla sen verran että alapuolen perusteella varma määritys ei onnistu.
A. oculea: joukon kehnäisin laji etusiiven varjo ulottuu melkein siiven takareunaan asti A. fucosa: etusiiven varjo ei ulotu siiven takareunaan asti takasiiven keskitäplä terävä ja selvä etusiiven suonet näkyvät vain ulkosarakkeessa ripsien tyvijuova heikko A. lucens: etusiiven varjo ei ulotu siiven takareunaan asti etusiiven varjo tummempi kuin lajeilla A. fucosa' tai A. crinanensis takasiiven keskitäplä joukon terävin ja selvin etusiiven suonet näkyvät vain ulkosarakkeessa ripsien tyvijuova selvä A. crinanensis: etusiiven varjo ei ulotu siiven takareunaan asti takasiiven keskitäplä heikko tai puuttuu etusiiven suonet näkyvät vaaleina sekä ulko- että keskisarakkeessa ripsien tyvijuova selvä
Koirasperhosella takaruumiin kärjessä olevat lämsät levitetty sivulle: Amphipoea crinanensis
Mikroskoopilla kuvattuja lämsävertailuja Amphipoea oculea - Amphipoea crinanensis koirasperhosella takaruumiin kärjessä oleva oikeanpuoleinen lämsä levitetty sivulle
A. oculea: hakanen lyhyt, usein niin että ylähaara paljon isompi ja alahaara paljon pienempi kuin kuvassa (eli suunnilleen yhtä isoja) A. fucosa: hakanen ei ulotu cuculluksen kärkeen asti pikkukuvassa hakasen ylähaara paremmasta kulmasta (eri yksilö) cuculluksen ulkoreuna tasaisen kaareva cuculluksen alanurkasta lähtevä sukasrivi ulottuu cuculluksen puoleenväliin A. lucens: hakanen ulottuu cuculluksen kärkeen asti tai jopa kärjen ohi pikkukuvassa hakasen ylähaara paremmasta kulmasta (sama yksilö) cuculluksen ulkoreuna alaosastaan jopa kovera sukasia vain cuculluksen alanurkassa A. crinanensis: hakasen tilalla on poimu, jonka tumma ulkoreuna näkyy ensimmäisessä kuvassa mustana kun kuva on otettu kohtisuoraan lämsän takaa toinen kuva lämsästä on otettu altapäin, jolloin näkyy poimun muoto, eli se on ohut puolipallon muotoinen levy
Naaraiden genitaalipreparaattivertailuja Amphipoea oculea - Amphipoea crinanensis
Ei ole sivuille tehty
Hyvät piirrokset löytyvät: - (Mikkola et.al. 1979)
Hyvät piirrokset löytyvät: - (Peder Skou 1991, Nordens Ugler)
Hyvät valokuvat löytyvät: - (Zilli et.al. 2005, Noctuidae Europaeae vol 8 Apameini)

Sivu päivitetty-- 28.12.2018 --Page updated