Noctuidae - yökköset

Noctuinae - yökköset

Apameini - korsiyökköset II
Luperina -suku
Euroopassa 9 lajia, joista yksi tavattu Suomesta
30 - 40 mm	Luperina testacea, lounaanpeittoyökkönen Luperina -suvun ulkopuolella ei samannäköisiä lajeja etusiipien pohjaväri vaaleahko, kellanruskea, naarailla yleensä tummemmanruskea munuaistäplä erottuu pohjaa vaaleampana ulomman poikkiviirun ja aaltoviirun väli vaalea, selvästi erottuva aaltoviirun ulkopuoli muuta siipeä tummempi puhtaan valkoiset takasiivet, naarailla reunoista hiukan tummuneet koko keskisarake voi olla kokonaan tummempi kuin kuvan yksilöllä aaltoviirun erottuu heikosti, palasina koiraan tuntosarvet heikosti kampahampaiset, naaraan ohuet, siimamaiset
30 - 34 mm	Luperina dumerilii, ei Suomessa etusiipien kirjavuus vaihtelee ja joskus laji muistuttaa ruskeaa C. haworthii'ta koko keskisarake usein tumma, selvästi erottuva aaltoviiru erottuu koko pituudeltaan, vertaa L testacea sekä L. nickerlii sukupuolet ovat samanvärisiä lentää syys- marraskuussa lähinnä meitä Keski-Saksassa avoimet. kuivahkot ruohostot, joista puusto puuttuu tai on niukkaa toukka ruohojen varsissa tai juuristossa
33 - 36 mm	Luperina nickerlii, ei Suomessa tasavärisin ja tummin näistä kolmesta lajista aaltoviiru erottuu heikosti, palasina, vertaa L dumerilii sukupuolet ovat samanvärisiä lentää elo- syyskuussa lähinnä meitä Keski-Saksassa, Länsi-Puolassa dyyni- ja suolakkoalueet toukka ruohojen tyviosissa
	Euroopassa vielä kuusi Luperina -lajia: Luperina siegeli Sardinia Luperina kruegeri Sardinia Luperina tiberina Italia Luperina taurica Ukraina Luperina rubella Italia - Romania Luperina samnii Italia
Fabula -suku
Suvun ainoa laji Euroopassa
46 - 53 mm	Fabula zollikoferi, kaakonpeittoyökkönen siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan (mm. valkoiset takasiivet) Euroopassa ei toista samannäköistä lajia kuvan ylempi yksilö yksivärinen nimimuoto ja alempi kirjava f. internigrata -muoto munuaistäplä näkyvissä tai ainakin sen tumma pohjukka, vertaa N. typhae takasiivet melko tasaisen vaaleat, vertaa N. typhae sukupuolet ovat samanvärisiä
Etusiivet, jotta suonet näkyvät selvemmin
Nonagria -suku
Suvun ainoa laji Euroopassa
39 - 56 mm	Nonagria typhae, osmankäämiyökkönen siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan Euroopassa ei toista samannäköistä lajia kuvan ylempi yksilö vaalea nimimuoto ja alempi tumma f. fraterna -muoto mustatäpläiset, vaaleat suonet näkyvät hyvin aina ripsiin asti, vertaa F. zollikoferi takasiivissä selvä, suonten halkoma tumma vyö, vertaa F. zollikoferi sukupuolet ovat samanvärisiä   fraterna -muodon etusiiven väritys muistuttaa A. crenata'n tummaa alopecurus -muotoa, jolla kuitenkin kellertävät, selvät yökköstäplät vähitellen ulospäin tummenevat takasiivet
Rhizedra -suku
Suvun ainoa laji Euroopassa
30 - 50 mm	Rhizedra lutosa, isokalvakkayökkönen iso koko, siipien kuviottomuus, terävä kärki ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan Euroopassa ei toista samannäköistä lajia yleensä ulompi poikkiviiru ja takasiiven kaarijuova näkyvät pisteinä, mutta siivet voivat olla ilman pisteitäkin molemmat siipiparit voivat olla enemmän tai vähemmän kehnäisiä takasiivet vaaleat mutta välillä kehnäisyys voi muuttaa ne tasaisen harmaiksi joskus tavataan niin pieniä yksilöitä, että ovat kooltaan kuin S. buettneri, tällöin laji varmistuu takasiivistä R lutosa tasaisesti kehnäiset S buettneri aina pitkittäissuuntaan tummavarjoiset sukupuolet ovat samanvärisiä
Sedina -suku
Suvun ainoa laji Euroopassa
30 - 33 mm	Sedina buettneri, pikkukalvakkayökkönen kuin R lutosa pienoiskoossa Euroopassa ei minikokoisen R lutosa'n lisäksi muita samannäköisiä lajeja takasiivet vaaleat, pitkittäissuuntaan aina tummavarjoiset sukupuolet ovat samanvärisiä
Phragmatiphila -suku
Suvun ainoa laji Euroopassa
25 - 27 mm	Phragmatiphila nexa , sorsimoyökkönen siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan Euroopassa ei toista samannäköistä lajia sukupuolet ovat samanvärisiä
Arenostola -suku
Euroopassa 2 lajia, joista toinen tavattu Suomesta
30 - 33 mm	Arenostola phragmitidis, pilliyökkönen etusiipien kuviottomuus ja väritys tekevät lajista helposti tunnistettavan Länsi-Euroopassa ei toista samannäköistä lajia (sisarlaji Kaspianmeren pohjoispuolella) sukupuolet ovat samanvärisiä
	Euroopan toinen Arenostola -laji: Arenostola unicolor Kaspianmeri
Longalatedes -suku
Suvun ainoa laji Euroopassa
31 - 37 mm	Longalatedes elymi, rantavehnäyökkönen etusiipien pohjaväri vaaleankellertävän ruskea, pitkittäissuuntaan tummakehnäinen etusiipien etureuna harmahtava, poiketen siiven muista sävyistä takasiivet vaaleat, melko tasaisen väriset, vertaa Photedes -suku Keski- ja Pohjois-Euroopassa ei toista samannäköistä lajia sukupuolet ovat samanvärisiä
Lenisa -suku
Suvun ainoa laji Euroopassa
28 - 33 mm	Lenisa geminipuncta, pilkkuruokoyökkönen siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan Euroopassa ei toista samannäköistä lajia sukupuolet ovat samanvärisiä
Archanara -suku
Euroopassa 2 lajia, joista molemmat tavattu Suomesta
27 - 29 mm	Archanara neurica, hämyruokoyökkönen siipien alapuolelta puuttuu keskitäplät, vertaa A. dissoluta ruumis hennompi kuin A. dissoluta'lla niska näyttää yksiväriseltä (vain hiukan vaaleita karvoja), vertaa A. dissoluta tähän mennessä (2018) Suomesta tavattu vain yksi yksilö 2014 lentää heinä- elokuussa lähinnä meitä pitkin Itämeren rannikkoa juuri Viron puolella kosteikot toukan ravintona järviruoko (Phragmites) tavataan sekä vaaleana että tummana muotona sukupuolet ovat samanvärisiä
27 - 30 mm	Archanara dissoluta, hentoruokoyökkönen siipien alapuolella keskitäplät, vertaa A. neurica ruumis paksumpi kuin A. neurica'lla niska raidallinen, vertaa A. neurica sukupuolet ovat samanvärisiä
Niskavertailuja Archanara neurica - Archanara dissoluta
A. neurica: niska melkein yksivärinen, vain hiukan vaaleita suomuja A. dissoluta: niska (keskiruumiin etuosa) kirjava, vaalea ja tumma -juovainen vaaleilla yksilöillä näkyy tumma osuus ja tummilla yksilöillä vaalea osuus
Alapuolivertailuja Archanara neurica - Archanara dissoluta
A. neurica: ei koskaan keskipilkkuja A. dissoluta: aina keskipilkut (näkyvät joskus heikosti)
A. dissoluta -kuva on todella kuluneesta yksilöstä, eli keskipilkut eivät ainakaan kulumalla häviä
Coenobia -suku
Suvun ainoa laji Euroopassa
22 - 23 mm	Coenobia rufa, Lähialuelaji, ei Suomessa etusiipien pohjaväri vaihtelee punervanruskeasta harmahtavan-kellertävänruskeaan ulompi ja joskus myös sisempi poikkiviiru näkyvät pisteinä etusiiven keskellä tummempi pituusjuova ja suonet selvät ulkosarakkeessa takasiivet melko vaaleat ja kaarijuova näkyy pisteinä, vertaa Photedes -suku lentää heinä- elokuussa lähinnä meitä Tanskassa tavattu myös Etelä-Ruotsista kosteikot toukka vihvilöiden varsissa ja juurissa (Juncus)
Oria -suku
Suvun ainoa laji Euroopassa
30 - 35 mm	Oria musculosa, ei Suomessa siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan Pohjois- ja Keski-Euroopassa ei toista samannäköistä lajia kuvan yksilö melko haalea (kulunut ?), normaalisti kellanruskeat kuviot paljon voimakkaammat sukupuolet ovat samanvärisiä lentää heinä- elokuussa lähinnä meitä Etelä-Puolassa tavattu vaeltajana Tanskasta steppilaji toukka heinien varsissa ja juurissa mm. hietakastikalla (Calamagrostis)   suomalaisista lajeista muistuttaa eniten S. albovenosa'n vaaleinta muotoa, jolla ei ole harmaata kehnää juuri ollenkaan
34 - 40 mm	Simyra -ryhmä, Rantaheinäyökkönen ja kaverit kuuluvat alaheimoon iltayökköset    (Acronictinae)    kuvan lajit: S. albovenosa S. nervosa S. dentinosa
Denticucullus -suku
Euroopassa 2 lajia, joista toinen tavattu Suomesta
22 - 23 mm	Denticucullus pygminus, villahämy-yökkönen pieni, vanttera loppukesän ja syksyn perhonen etusiipien pohjaväri punertavanruskea - kellertävänruskea etusiiven keskellä tummempi pituusjuova ja suonet näkyvät heikosti ulkosarakkeessa, vertaa Photedes -suku etusiivet pyöreäpäiset, varsinkin koiraalla, vertaa Photedes -suku jos etusiiven suonet näkyvät, ne ovat tummia, vertaa P. extrema poikkiviirut usein voimakkaat perhosen kehnäisyys vaihtelee paljon takasiivet tasaisen tummat, kuviottomat, ripset voivat olla hiukan punertavat sukupuolet ovat samanvärisiä
	Euroopan toinen Denticucullus -laji: Denticucullus mabillei Espanja, Sardinia
Photedes -suku
Euroopassa 6 lajia, joista neljä tavattu Suomesta
23 - 26 mm	Photedes extrema, palttinahämy-yökkönen rannikkolaji etusiipien pohjaväri vaalea, kellertävänruskea joskus suonten välit voimakkaan kehnäiset ulompi ja joskus myös sisempi poikkiviiru näkyvät pisteinä, vertaa D. pygminus etusiiven keskellä ei tummaa pituusjuovaa, vertaa D. pygminus etusiiven suonet näkyvät pohjaa vaaleampina, vertaa D. pygminus ja P. fluxus takasiivet tasaisen tummat, kuviottomat, ripset valkoiset sukupuolet ovat samanvärisiä
23 - 28 mm	Photedes fluxus, liinahämy-yökkönen etusiipien pohjaväri punertavanruskea - kellertävänharmaanruskea joskus voimakkaan kehnäinen ulompi ja joskus myös sisempi poikkiviiru näkyvät pisteinä tai yhtenäisinä viiruina, vertaa D. pygminus etusiiven keskellä ei tummaa pituusjuovaa, vertaa D. pygminus etusiiven suonet näkyvät pohjaa tummempina, vertaa P. extrema takasiivet tasaisen tummat, kuviottomat, ripset valkoiset (joskus keskitäplä ja kaarijuova heikosti näkyvissä) sukupuolet ovat samanvärisiä
17 - 18 mm	Photedes captiuncula, kääpiöhämy-yökkönen pieni koko, siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan Euroopassa ei toista samannäköistä lajia sukupuolet ovat samanvärisiä   muistuttaa eniten O latruncula'n hiukan tummunutta muotoa
23 - 26 mm	Oligia latruncula, varjokorsiyökkönen yleinen Etelä- ja Keski-Suomen laji
20 - 25 mm	Photedes minima, mätäsyökkönen siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan koiras näyttää sukulaisiinsa verrattuna enemmän 'mittarimaiselta' Euroopassa ei toista samannäköistä lajia naaras pienempi, kapeasiipisempi ja kirjavampi kuin koiras
20 - 27 mm	Photedes morrisii, Lähialuelaji, ei Suomessa siipien kuviottomuus ja vaaleus tekee lajista helposti tunnistettavan molemmat poikkiviirut näkyvät usein pisteinä suonten välit usein hiukan kehnäisiä Euroopassa ei toista samannäköistä lajia lentää kesä- heinäkuussa lähinnä meitä Ruotsin eteläkärjessä kuivat kalkkibiotoopit, paikoittainen toukka nadoilla (Festuca)   Keski-Euroopassa pari samannäköistä Pyralidae -lajia
	Euroopan kuudes Photedes -laji: Photedes dulcis Espanja
Protarchanara -suku
Euroopassa 2 lajia, joista toinen tavattu Suomesta
34 - 39 mm	Protarchanara brevilinea, ruokohämy-yökkönen etusiipien pohjaväri harmaa - ruskehtavanharmaa molemmat poikkiviirut näkyvät pisteinä kuvan yksilöltä puuttuu lajille tyypillinen tyvijuova takasiivet tasaisen tummat, kaarijuovasta muutama piste näkyvissä sukupuolet ovat samanvärisiä muistuttaa kokonsa ja ulkonäkönsä puolesta eniten Mythimna -lajeja
	Euroopan toinen Protarchanara -laji: Protarchanara abrupta Kaspianmeri
34 - 40 mm	Mythimna impura, sameaolkiyökkönen kuuluu sukuryhmään olkiyökköset    (Noctuinae, Leucaniini) yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa poikkiviiruista ja kaarijuovasta on monesti enemmän pisteitä näkyvillä kaikkialla lentää heinä- elokuussa toukan ravintona heinäkasvit
Globia -suku
Euroopassa 2 lajia, joista molemmat tavattu Suomesta
36 - 41 mm	Globia sparganii, pistelampiyökkönen etusiipien pohjaväri kellertävänharmaa - punertavanruskea etusiiven keskellä vahva pituusjuova, jossa munuaistäplän kohdalla U:n muotoinen kolo jos etusiiven keskellä oleva pituusjuova heikko, niin mustareunainen U:n muotoinen kolo korostuu ripsien tyvessä vahva pisterivi, vertaa G. algae takasiivet vaaleat, tyvestä ja suonten kohdilta tummempivarjoiset, vertaa G. algae sukupuolet ovat samanvärisiä
32 - 37 mm	Globia algae, ruskolampiyökkönen etusiipien pohjaväri kellertävänharmaa - punertavanruskea (yleensä tummempi kuin G. sparganii'lla) etusiiven keskellä vahva pituusjuova, jossa munuaistäplän kohdalla U:n muotoinen kolo heikompi kuin G. sparganii'lla ripsien tyvessä yhtenäinen tyvijuova, vertaa G. sparganii takasiivet tasaisen tummat, kaarijuova usein näkyvissä, vertaa G. sparganii sukupuolet ovat samanvärisiä

Sivu päivitetty-- 30.12.2018 --Page updated