Noctuidae - yökköset

Noctuinae - yökköset

sukuryhmäEuroopassa      Suomessa    
Apameini44 sukua119 lajia32 sukua63 lajiakorsiyökköset

 

Apameini - korsiyökköset III

 

Pabulatrix -suku

Suvun ainoa laji Euroopassa

28 - 34 mm
Pabulatrix pabulatricula, kirjojuuriyökkönen
  • siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan
  • etusiipien pohjaväri vaalean teräksenharmaa
  • etusiiven tyvipuolisko joskus tummentunut, f. elota
  • Euroopassa ei toista samannäköistä lajia
  • sukupuolet ovat samanvärisiä
 

Apamea -suku

Euroopassa 30 lajia, joista 17 tavattu Suomesta

Vertailu genitaalipreparaattien avulla
(klikkaamalla kuvaa, saat koko preparaatin isona)
Kaikilla Apamea -suvun lajeilla lämsän kärki (cucullus) suunnilleen samanlainen 'mestauskirves' sukaspiikkeineen.
Cuculluksen alapuolella olevassa hakasesta löytyy kyllä eroja, mutta monessa tapauksessa sekin on samannäköinen.
Eli pelkän lämsän kärjen perusteella on vaikeaa tehdä varmoja lajimäärityksiä.
  • M. adusta:
    • lämsän kärki kuin 'nuija' (esimerkki erinäköisestä lämsän kärjestä)
  • L. thalassina:
    • lämsän kärki erilaisten ulokkeiden 'hässäkkä' (esimerkki erinäköisestä lämsän kärjestä)
  • A. remissa:
    • lämsän kärki kuin 'mestauskirves'
Lajivertailu silmän avulla
Apamea -suvulla ja ilmeisesti koko
Apameini -sukuryhmällä silmät kaljut
 
Lacanobia -suvulla silmät karvaiset
ja ilmeisesti koko
Hadenini ja Leucaniini -sukuryhmillä
silmät karvaiset
 
kaljut vai karvaiset: asiasta mainitaan joidenkin
lajien kohdalla - (Mikkola et.al. 1977 ja 1979)
Näkyy hyvin ainakin 20 x suurentavalla luupilla (kuvat otettu mikroskoopilla)
  • L. thalassina:
    • karvainen
  • A. remissa:
    • kalju
34 - 39 mm
Apamea remissa, kahtaisjuuriyökkönen
  • nimimuodon (kirjavan muodon) kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan
  • Euroopassa ei toista samannäköistä lajia
  • sukupuolet ovat samanvärisiä
     
  • yksiväriset muodot f. submissa ja f. obscura (alempi yksilö) voidaan sekoittaa muihin lajeihin:
  • Apamea furva:
    • pohjaväri musta, ei ruskea
    • takasiivet paljon jyrkemmin mustavalkoiset
  • Apamea anceps:
    • sekä etu- että takasiiviltään vaaleampi, harmaampi
    • tummilla ja rusehtavillakin yksilöillä takasiivet selvästi vaaleampia
 
37 - 44 mm
Apamea epomidion, maksalahoyökkönen
  • etusiipien pohjaväri vaaleanruskeasta - suklaanruskeaan
  • rengastäplän reunat mustia, paitsi etureuna, vertaa A. crenata
  • munuaistäplän sisäreuna musta, vertaa A. crenata
  • selvä tyvijuomu, mikä saa koko tyven alaosan näyttämään tummalta, vertaa A. crenata
  • sukupuolet ovat samanvärisiä
 
35 - 40 mm
Apamea aquila, ei Suomessa
  • etusiipien pohjaväri punertavanruskeasta - tummanruskeaan
  • etusiiven suonet näkyvät mustina, lyhkäsinä juovina eripuolilla siipeä
  • musta tyvijuomu
  • siipikannet mustia, vaaleareunaisia
  • lentää kesä- elokuussa
  • lähinnä meitä Tanskassa, Etelä-Jyllannissa paikoittainen
  • sisämaan kosteikot
  • toukka siniheinällä (Molinia)
     
  • suomalaisista lajeista muistuttaa eniten M. secalis -lajin ruskeaa muotoa
29 - 34 mm
Mesapamea secalis, valkotähkäyökkönen
  • ei mustaa tyvijuomua
  • ei mustia, vaaleareunaisia siipikansia
  • pienempi
 
35 - 41 mm
Apamea crenata, kirjolahoyökkönen
  • etusiipien pohjaväri ruskeankellertävä - kellanharmaa
  • yökköstäplissä ei mustia reunoja, vertaa A. epomidion
  • tyvijuomu puuttuu tai on hyvin lyhyt, vertaa A. epomidion
  • etusiipien takanurkan varjo ulottuu ulompaan poikkiviiruun, vertaa A. sublustris
  • sukupuolet ovat samanvärisiä
     
  • alopecurus -muoto (alin yksilö) aina tunnistettavissa kellertävistä yökköstäplistä
  • putris -muoto (keskimmäinen yksilö) kuin nimimuoto, mutta ilman valkeaa siiven takareunaa
    (yleensä tummempi ja harmaampi kuin nimimuoto)
 
39 - 43 mm
Apamea anceps, nummijuuriyökkönen
  • etusiipien pohjaväri kellertävänharmaa
  • joskus tummmat yksilöt voivat olla rusehtavampia
  • etusiivet tasaisen kirjavat, mikään sarake ei korostu muita tummempana
  • ei tyvijuomua, vertaa A. sordens
  • takasiivet tyvestä vaaleat, myös naaraalla, vertaa A. remissa
  • sukupuolet ovat samanvärisiä
 
35 - 39 mm
Apamea sordens, kahuyökkönen
  • etusiipien pohjaväri ruskehtavanharmaa - punervanharmaa
  • etusiivet tasaisen kirjavat, iso munuaistäplä erottuu vaaleana
  • tyvijuomua vahva, selvästi erottuva, vertaa kaikki muut Apamea -lajit
  • sukupuolet ovat samanvärisiä
 
31 - 33 mm
Apamea illyria, lehtojuuriyökkönen
  • etusiipien pohjaväri ruskea - punervanruskea
  • keskisarake kokonaan mustahko, vertaa A. unanimis
  • poikkiviirut selvät, valkoiset, vertaa A. unanimis
  • sukupuolet ovat samanvärisiä
     
  • muista suomalaisista lajeista muistuttaa eniten M. secalis -lajin kirjavaa muotoa
29 - 34 mm
Mesapamea secalis, valkotähkäyökkönen
  • ei tyvijuomua
  • ei valkoisia poikkiviiruja
  • ei mustahkoa keskisaraketta
  • aloittaa lennon kun A. illyria on lopettamassa (kesä- heinäkuun vaihteessa)
 
30 - 33 mm
Apamea unanimis, kosteikkojuuriyökkönen
  • etusiipien pohjaväri kellertävänruskea
  • munuaistäplän ulkoreuna voimakkaimmin valkoinen
  • sisempi poikkiviiru kääntyy siiven takareunassa selvästi tyveä kohden
  • aaltoviirussa usein nuolitäpliä
  • etusiivet tasaisen kirjavat, keskisarakkeessa hiukan isompi tumma läikkä
  • aloittaa lennon jo keväällä, tosin lento jatkuu pitkään
  • sukupuolet ovat samanvärisiä
 
31 - 33 mm
Apamea scolopacina, hentojuuriyökkönen
  • etusiipien pohjaväri vaalea, kellertävänruskea
  • etusiipien ulkoreuna leveälti tumma
  • paras tuntomerkki etusiiven takareunassa lähellä tyveä oleva musta täplä, joka on näkyvissä aivan kuluneillakin yksilöillä
  • sukupuolet ovat samanvärisiä
     
  • HUOM: meille on varmaan lounaasta leviämässä lajin tummunut muoto (alempi yksilö), tällä hetkellä (2018) jo Tukholman korkeudella
 
40 - 47 mm
Apamea oblonga, kiiltojuuriyökkönen
  • etusiipien pohjaväri harmahtava, vertaa A. monoglypha
  • isohko laji Apamea'ksi
  • etusiipien kirjavuus vaihtelee
  • takasiipien tyviosa valkeahko
  • takasiipien takanurkassa himmeä valkoinen juova, vertaa A. furva
  • takasiivissä himmeä keskipilkku, vertaa A. furva
  • sukupuolet ovat samanvärisiä
     
  • f. variegata: ylin yksilö
  • f. nigrodistincta: keskimmäinen yksilö
  • f. unicolor: alin yksilö
 
44 - 51 mm
Apamea monoglypha, isolahoyökkönen
  • etusiipien pohjaväri suklaanruskea, naaraalla harmaampi kuin koiraalla
  • etusiipien takareunassa ulomman poikkiviirun ja aaltoviirun väli valkoinen, vertaa kaikki muut Apamea -lajit
  • meidän isoin Apamea -laji
  • koiraat ruskeampia ja tasavärisempiä, naaraat harmaampia, tummempia ja kirjavampia
 
40 - 48 mm
Apamea syriaca, ei Suomessa
  • eroja genitaaleissa verrattuna A. monoglypha'an
  • etusiipien pohjaväri harmahtavan-, tumman- tai punertavanruskea
  • rengastäplä kapeampi ja enemmän vaakatasossa
  • takaruumiin vaaleat vyöt tasaisen pyöreitä, A. monoglypha'lla keskikohdalta ' ^ ' -muotoisia
  • lentää touko- heinäkuussa
  • lähinnä meitä Slovakiassa, Etelä-Ukrainassa
  • kuivahkot, ajoittain tulvivat alueet
  • toukka heinillä
En tiedä, ovatko todellisia määritysperusteita, mutta kuvien avulla muutakaan en löytänyt.
 
45 - 48 mm
Apamea lithoxylaea, kalvaslahoyökkönen
  • siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan
  • Euroopassa ei toista samannäköistä lajia
  • sukupuolet ovat samanvärisiä
 
39 - 44 mm
Apamea sublustris, ruskolahoyökkönen
  • siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan
  • etusiipien pohjaväri vaalea, kellertävänruskea
  • Euroopassa ei toista samannäköistä lajia
  • etusiipien takanurkan varjo ulottuu vain aaltoviiruun, vertaa A. crenata
  • etusiipien kuvioinnin kontrastisuus vaihtelee paljon
  • sukupuolet ovat samanvärisiä
 
36 - 40 mm
Apamea furva, nokijuuriyökkönen
  • etusiipien pohjaväri ruskeanmusta - musta, vertaa A. remissa
  • sukupuolet ovat samanvärisiä
  • takasiiven tyvi lähes valkoinen, ulkoreuna jyrkästi tumma, vertaa A. remissa
  • takasiiven takanurkassa vahva valkoinen juova, vertaa A. remissa
  • sukupuolet ovat samanvärisiä
 
36 - 42 mm
Apamea platinea, ei Suomessa
  • etusiipien pohjaväri erittäin vaalea, harmahtavanruskea
  • kuvioinnin voimakkuus vaihtelee melko paljon
  • Keski- ja Pohjois-Euroopassa ei toista samannäköistä lajia
  • lentää kesä- elokuussa
  • lähinnä meitä Slovakiassa, Etelä-Puolassa
  • vanha ilmoitus Latviasta 1930 -luvulta virhe
  • kivikkoiset, kuivahkot alueet, stepit
  • usein massalaji
  • toukka nadoilla, Festuca
 
36 - 42 mm
Apamea ferrago, ei Suomessa
  • etusiipien pohjaväri vaalea, kellertävänruskea
  • munuaistäplän pohjukka tumma
  • lentää kesä- heinäkuussa
  • lähinnä meitä Etelä-Uralilla, Itä-Ukrainassa
  • steppilaji
  • ravintokasvi tuntematon
     
  • idästä löytyy myös pari hiukan samanoloista lajia
 
31 - 39 mm
Eogena contaminei, ei Suomessa
kuuluu alaheimoon iltayökköset    (Acronictinae)
  • etusiivet vaalean punertavanruskeat, tasaisen väriset, poikkiviirut ja munuaistäplä erottuvat hiukan tummempina
  • takasiivet saman sävyiset kuin etusiivet, vain hiukan vaaleammat, ilman kuvioita
  • luonnossa selvästi punertavampi kuin kuvassa (väri muuttui jo keräysmatkan aikana joko kosteuden tai homeenestoaineen vaikutuksesta)
  • Euroopassa ei toista samannäköistä lajia
  • lähinnä meitä Itä-Ukrainassa ja siitä koilliseen Venäjällä
  • lentää yhtenä sukupolvena huhti- toukokuussa
  • suolapitoiset, kosteat (steppi-) alueet
  • toukka elää lyijykukkakasveilla (Plumbaginaceae)
28 - 33 mm
Mycteroplus puniceago, ei Suomessa
kuuluu alaheimoon aurinkoyökköset    (Metoponiinae)
  • siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan
  • Euroopassa ei toista samannäköistä lajia
  • lentää heinä- syyskuussa
  • lähinnä meitä Pohjois-Ukrainassa
  • lämpimät, kuivat, hiekkapohjaiset niityt ja ruderaatit sekä suolakkoalueet
  • toukka elää maltsoilla ja savikoilla (Atriplex, Chenopodium)
 
38 - 46 mm
Apamea lateritia, repoyökkönen
  • etusiipien pohjaväri tiilenpunaruskea
  • tasasenvärisissä siivissä eroittuvat heikosti munuaistäplä ja ulompi poikkiviiru hammaspisteineen, vertaa A. kuusamoensis
  • aaltoviiru häipyvä, vertaa A. kuusamoensis
  • sukupuolet ovat samanvärisiä
 
39 - 45 mm
Apamea kuusamoensis, pohjanjuuriyökkönen
  • pääasiassa Metsä-Lapin laji
  • tavattu harhautuneena Etelä-Hämeestäkin
  • etusiipien pohjaväri tummanpunaruskea, +- harmaakehnäinen
  • poikkiviirujen terävyys vaihtelee, mutta kuitenkin selvemmät kuin A. lateritia'lla
  • poikkiviirut voivat olla myös pohjaa vaaleammat
  • aaltoviirussa usein nuolitäpliä, vertaa A. lateritia
  • sukupuolet ovat samanvärisiä
 
44 mm
Apamea exulis, tundrajuuriyökkönen
  • tuntureiden laji
  • tähän mennessä (2018) Suomesta tavattu vain yksi yksilö 1898
  • lentää heinä- elokuussa
  • lähinnä meitä Norjan tuntureilla
 
38 - 43 mm
Apamea rubrirena, sysijuuriyökkönen
  • siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan
  • Euroopassa ei toista samannäköistä lajia
  • sukupuolet ovat samanvärisiä
Euroopassa vielä yhdeksän Apamea -lajia:
  • Apamea alpigena Espanja, Etelä-Ranska
  • Apamea leucodon Etelä-Ural, Kaspianmeri
  • Apamea minoica Kreikka
  • Apamea sicula Kreikka, Bulgaria
  • Apamea baischi Kreikka
  • Apamea arabs Espanja, Italia
  • Apamea maillardi (schildei ?) ?
  • Apamea michielii Kreikka
  • Apamea zeta Espanja, Alpit
 

Lateroligia -suku

Suvun ainoa laji Euroopassa

29 - 33 mm
Lateroligia ophiogramma, rantajuuriyökkönen
  • siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan
  • Euroopassa ei toista samannäköistä lajia
  • sukupuolet ovat samanvärisiä

Sivu päivitetty-- 1.1.2019 --Page updated

SIVUN TEKIJÄT:
Lars-Erik Fernelius:Genitaalipreparaattien teko ja kuvat, silmien kuvat
Jari Kaitila:Vieraslajien lainaus kuvattavaksi: A. aquila, A. scolopacina tumma, A. syriaca, A. platinea, A. ferrago, E. contaminei, A. exulis
Pekka Koskinen:Perhosen lainaus kuvattavaksi: A. epomidion
Jyrki Lehto:Perhosen lainaus kuvattavaksi: M. puniceago
Gustaf Nordenswan:Perhosen lainaus kuvattavaksi: ylin A. oblonga
Pertti Pakkanen:Sivun suunnittelu, lajikuvat, määritystekstit