Noctuidae - yökköset

Noctuinae - yökköset

Apameini - korsiyökköset IV
Resapamea -suku
Suvun ainoa laji Euroopassa
33 - 45 mm	Resapamea hedeni, siperianpeittoyökkönen ja suomalaiset kaksoisolennot
	hyvin vaihteleva laji, kuten Mesapamea -sukukin lentää kesä- elokuussa lähinnä meitä Etelä-Ural, Kaspianmeri (väli Ural - Suomi huonosti tutkittu) tuorepohjaiset heinäarot toukka heinien juurituppailla sukupuolet ovat samanvärisiä tähän mennessä (2018) Suomesta tavattu kaksi yksilöä 2011 ja 2018
30 - 40 mm	Luperina testacea, lounaanpeittoyökkönen puhtaan valkoiset takasiivet, naarailla reunoista hiukan tummuneet jokseenkin harvinainen rannikkolaji
32 - 37 mm	Helotropha leucostigma, ruskoluhtayökkönen tasaisen harmaat takasiivet ilman keskipilkkua aaltoviirun ja ripsien väli muuta siipeä tummempi yleinen, tavattu pohjoisimmassakin Suomessa
29 - 34 mm	Mesapamea secalis, valkotähkäyökkönen ripset täplikkäät takasiivet tasaisen tummat normaalisti pienempi yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa
38 - 46 mm	Apamea lateritia, repoyökkönen lisäksi A. lateritia voi olla ihan samanvärinen kumpikin laji voi olla +- harmaakehnäisiä, jolloin saattavat väritykseltään muistuttaa toisiaan
Mesapamea -suku
Euroopassa 4 lajia, joista kaksi tavattu Suomesta
29 - 29 mm	Mesapamea remmi, sekotähkäyökkönen (ei oma laji ?) pystytään luotettavasti tunnistamaan vain genitaalien avulla
29 - 34 mm	Mesapamea secalis, valkotähkäyökkönen erittäin vaihteleva laji, samoin kuin M. didyma pystytään luotettavasti tunnistamaan M. didyma 'sta vain genitaalien avulla
29 - 34 mm	Mesapamea didyma , vähätähkäyökkönen erittäin vaihteleva laji, samoin kuin M. secalis pystytään luotettavasti tunnistamaan sisarlajistaan vain genitaalien avulla
	Euroopassa vielä kaksi Mesapamea -lajia: Mesapamea storai Azorit Mesapamea moderata Etelä-Ural
Genitaalipreparaattivertailuja Mesapamea remmi - Mesapamea didyma (koirasperhosella takaruumiin kärjessä olevat lämsät on levitettävä sivuille, jotta lämsien tyvellä oleva clavus saadaan näkyviin)
M. remmi: lämsän tyvessä oleva clavus muodoltaan kuin 'tulivuori' clavus on monesti samalla yksilöllä eri paria M. secalis: clavus kapeampi ja pyöreäpäisempi kuin M. remmi'llä' clavuksen yläosassa teräviä hampaita, vertaa M. didyma (eron näkee selvästi ainakin 20 x suurentavalla luupilla) M. didyma: clavus kapeampi ja pyöreäpäisempi kuin M. remmi'llä' clavuksen yläosa sileä, vertaa M. secalis (eron näkee selvästi ainakin 20 x suurentavalla luupilla, mutta varmaan myös heikommallakin luupilla)
Genitaalipreparaattivertailuja Mesapamea remmi - Mesapamea didyma
M. remmi: anaalipapillin tyvessä oleva vaalea 'vyö' melko suora ja sen edessä kaksi tummareunaista pullistumaa (toinen kuva hiukan sivulta, jotta pullistuma paremmin näkyvissä) pullistuma näkyy jopa ilman penslausta (pelkkä pinseteillä puristus) M. secalis: anaalipapillin tyvessä oleva vaalea 'vyö' tekee poimun ruumista kohti 'vyön' näkyminen vaatii hiukan penslausta M. didyma: anaalipapillin tyvessä oleva vaalea 'vyö' melko suora 'vyön' näkyminen vaatii hiukan penslausta
M. remmi -naaraan pullistumat näkyvät hyvin, ainakin hiukan penslattuna.
Xylomoia -suku
Euroopassa 4 lajia, joista yksi tavattu Suomesta
27 - 29 mm	Xylomoia strix , pöllöyökkönen tyvisarake, ulkosarake ja keskisarakkeen etuosa melko tasaisesti samanvärisiä, vertaa Oligia -suku vain keskisarakkeen takaosa muuta siipeä tummempi, vertaa Oligia -suku ulompi poikkiviiru tulee suorana ja hyvin viistosti siiven takareunaan, vertaa Oligia -suku poikkiviirut valkoisia tähän mennessä (2018) Suomesta tavattu muutama yksilö toukan ravintona kangaskorte (Equisetun hyemale) lähinnä meitä vakinaisena Virossa sukupuolet ovat samanvärisiä
27 - 30 mm	Xylomoia graminea, Lähialuelaji, ei Suomessa siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan Euroopassa ei toista samannäköistä lajia sukupuolet ovat samanvärisiä itäinen laji kosteikot jokien ja järvien rannoilla lentää kesä- heinäkuussa lähinnä meitä Itä-Liettuassa leviämässä oleva laji toukan ravintona mm. järviruoko (Phragmites)
	Euroopassa vielä kaksi Xylomoia -lajia: Xylomoia stangelmaieri Pohjois-Italia Xylomoia retinax Moskovan seutu
Litoligia -suku
Suvun ainoa laji Euroopassa
22 - 25 mm	Litoligia literosa, punakorsiyökkönen siipien kirjailu kuten kapea keskisarake ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan Euroopassa ei toista samannäköistä lajia sukupuolet ovat samanvärisiä
Mesoligia -suku
Suvun ainoa laji Euroopassa
19 - 23 mm	Mesoligia furuncula , pikkukorsiyökkönen pieni koko, siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan erittäin muunteleva laji ulompi poikkiviiru melko yhtenäinen, ei niin suonten katkoma kuin Oligia -suvulla kaikille muodoille yhteistä aaltoviirun ja ulkoreunan tasaisen musta väli, vertaa Oligia -suku takasiivet vaalenevat tyveä kohti, vertaa Oligia -suku Euroopassa ei toista samannäköistä lajia sukupuolet ovat samanvärisiä
Oligia -suku
Euroopassa 7 lajia, joista neljä tavattu Suomesta
24 - 27 mm	Oligia strigilis, hammaskorsiyökkönen kuvassa oleva yksilö lajin normaali perusmuoto lajilla tavataan eriasteisia tummuneita muotoja (paljon harvemmin kuin sisarlajilla O. latruncula ulompi poikkiviiru tekee keilatäplän kohdalla kaaren tyveä kohti, vertaa muut Oligia -lajit ulommassa poikkiviirussa terävät hampaat, vertaa muut Oligia -lajit keskisarakkeessa harvoin poikkivyö ulkosarakkeen tyvipuoli valkoinen, vertaa O. latruncula sukupuolet ovat samanvärisiä
22 - 27 mm	Oligia versicolor, sinikorsiyökkönen samannäköinen ja ilmeisesti yhtä muunteleva kuin O. latruncula pystytään luotettavasti tunnistamaan sisarlajistaan vain genitaalien avulla sukupuolet ovat samanvärisiä
22 - 26 mm	Oligia latruncula, varjokorsiyökkönen kuvassa oleva ylin yksilö lajin normaali perusmuoto lajilla tavataan eriasteisia tummuneita muotoja (paljon yleisemmin kuin sisarlajilla O. strigilis ulompi poikkiviiru keilatäplän kohdalla tasaisen kaareva (lähes suora), vertaa O. strigilis ulommassa poikkiviirussa heikot viirut, ei voimakkaita hampaita, vertaa O. strigilis keskisarakkeessa useimmiten poikkivyö ulkosarakkeen tyvipuoli kellanharmaa, vertaa O. strigilis sukupuolet ovat samanvärisiä
23 - 24 mm	Oligia fasciuncula, ruskokorsiyökkönen etusiipien pohjaväri vaalea, kellertävänruskea, vertaa muut Oligia -lajit etusiivistä puuttuu tumma kuviointi, vertaa muut Oligia -lajit siipien väritys tekee lajista helposti tunnistettavan sukupuolet ovat samanvärisiä
	Euroopassa vielä kolme Oligia -lajia: Oligia grisescens Kreikka Oligia dubia Alpit Oligia leuconephra Etelä-Ural
Etusiipivertailuja Oligia strigilis - Oligia fasciuncula
O. strigilis: ulompi poikkiviiru tekee keilatäplän kohdalla kaaren tyveä kohti, vertaa muut Oligia -lajit ulommassa poikkiviirussa terävät hampaat, vertaa muut Oligia -lajit keskisarakkeessa harvoin poikkivyö ulkosarakkeen tyvipuoli valkoinen, vertaa O. latruncula O. versicolor: samannäköinen kuin O. latruncula munuaistäplän sisäreuna tasaisesti kupera, enemmän pyöristynyt kuin O. latruncula'lla pystytään luotettavasti tunnistamaan sisarlajistaan vain genitaalien avulla O. latruncula: ulompi poikkiviiru keilatäplän kohdalla tasaisen kaareva (lähes suora), vertaa O. strigilis ulommassa poikkiviirussa heikot viirut, ei voimakkaita hampaita, vertaa O. strigilis keskisarakkeessa useimmiten poikkivyö ulkosarakkeen tyvipuoli kellanharmaa, vertaa O. strigilis munuaistäplän sisäreuna usein ylä- ja alareunasta kulmikkaampi kuin O. versicolor'alla O. fasciuncula: etusiipien pohjaväri vaalea, kellertävänruskea, vertaa muut Oligia -lajit etusiivistä puuttuu tumma kuviointi, vertaa muut Oligia -lajit
Lämsävertailuja Oligia strigilis - Oligia latruncula koirasperhosella takaruumiin kärjessä oleva oikeanpuoleinen lämsä levitetty sivulle (lämsästä penslattu karvoja pois, jotta näkyy paremmin kuvassa)
O. strigilis: lämsän kärjessä oleva 'nokka' pitkä O. versicolor: lämsän kärjessä oleva 'nokka' pitkä ja kapea O. latruncula: lämsän kärjessä oleva 'nokka' paljon lyhyempi kuin sisarlajeilla (pituus näyttää vaihtelevan jonkinverran) lämsässä oleva sarvi toisella terävä piikki, toisella kuin makkara   Euroopan yökköskirjasarjassa (vol 8) kaksi kuvaa O. latruncula'n vastaavannäköisistä lämsistä, joista pidempinokkanen nimetty: O. latruncula grisescens ?? (myöhemmin tehty oma laji)

Sivu päivitetty-- 3.1.2019 --Page updated