Noctuidae - yökköset

Noctuinae - yökköset

Eriopygini - kirjoyökköset
Lasionhada -suku
Euroopassa 1 laji, joka tavattu myös Suomesta
32 - 36 mm	Lasionhada proxima, harmokirjoyökkönen siipien kirjailu ja väritys tekee lajista melko helposti tunnistettavan pohjaväri sinertävänharmaa keilatäplän kärjessä oleva ruskea läiskä voi puuttua aaltoviirussa ei 'W' -kuviota selvä tyvijuomu pitkä rengastäplä viistosti kohti siiven takanurkkaa Euroopassa ei toista ihan samannäköistä lajia vaihtelee Etelä-Euroopassa todella paljon, voi olla mm. lähes valkosiipinen, jossa muutama tumma kuvio sukupuolet ovat samanvärisiä
Eriopygodes -suku
Euroopassa 2 lajia, joista toinen tavattu Suomesta
26 - 28 mm	Eriopygodes imbecillus, ruosteyökkönen siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan Euroopassa ei toista samannäköistä lajia naaraat tummempia, vain munuaistäplä näkyy selvänä
	Euroopan toinen laji elää Kaspianmeren pohjoispuolella
Lasionycta -suku
Euroopassa 4 lajia, jotka kaikki tavattu Suomesta
33 - 35 mm	Lasionycta skraelingia, savukirjoyökkönen havaintopaikka (Euroopassa vain Ruotsin ja Suomen Metsä-Lappi), siipien kirjailu ja väritys tekee lajista melko helposti tunnistettavan pohjaväri melko tasainen, sinertävänharmaa sisempi poikkiviiru lähes suora, taipuu alaosastaan hiukan tyveä kohti ulompi poikkiviiru hyvin hampainen keilatäplä iso, pohjavärin täyttämä aaltoviiru häipyvä takasiivet melko tasaisen ruskeanharmaat sukupuolet ovat samanvärisiä muistuttaa värisävyiltään kolmea seuraavaa samalla alueella elävää lajia
34 - 36 mm	Papestra biren, tuhkatarhayökkönen kuuluu tarhayökkösiin    (Noctuidae, Noctuinae, Hadenini) siipien kirjailu ja väritys tekevät lajista melko helposti tunnistettavan etusiivet voivat olla tummemmat ja yksivärisemmät kuin mallilla kirjavimmilla yksilöillä ulomman poikkiviirun ja aaltoviirun välissä enemmän sinertävänharmaata kuin mallilla sisempi poikkiviiru etuosastaan mutkainen suuret, vaaleat yökköstäplät tummatäytteiset, pohjavärin väriset keilatäplä näkyy vaaleana aaltoviirussa matala 'W' -kuvio, jonka kohdalla terävät nuolitäplät (nuolitäplien perusteella mallin siivet eriparia) sukupuolet ovat samanvärisiä
35 - 41 mm	Acronicta menyanthidis, suoiltayökkönen kuuluu alaheimoon iltayökköset    (Noctuidae, Acronictinae) 'sottaisemman' näköinen kuin A. auricoma rengastäplän (mikäli näkyvissä) keskellä ei tummaa täplää, vertaa A. auricoma kaksinkertainen ulompi poikkiviiru selvemmin vaaleatäytteinen koko matkaltaan etusiiven tyvisarakkeen takareuna näyttäisi aina olevan vaaleampi kuin takasiiven etureuna siipiin verrattuna paksuruumisempi kuin A. auricoma sukupuolet ovat samanvärisiä, myös takasiiviltään   alakuvassa Pohjois-Suomen ruskehtavampi ja tummempi muoto
31 - 36 mm	Acronicta auricoma, silmäiltayökkönen kuuluu alaheimoon iltayökköset    (Noctuidae, Acronictinae) rengastäplän keskellä tumma täplä, vertaa A. menyanthidis ulompi poikkiviiru kaksinkertainen vain takaosastaan, missä se myös on selvemmin vaaleatäytteinen, vertaa A. menyanthidis etusiiven tyvisarakkeen takareuna näyttäisi joskus olevan vaaleampi kuin takasiiven etureuna, useimmiten kuitenkin takasiiven värinen, vertaa A. menyanthidis sukupuolet ovat samanvärisiä, myös takasiiviltään   alakuvassa Pohjois-Suomen ruskehtavampi ja tummempi muoto (kuluneena kuvioinnin terävyys jo hiukan kärsinyt)
27 - 29 mm	Lasionycta dovrensis, tunturikirjoyökkönen havaintopaikka (Euroopassa vain Norjan, Ruotsin ja Suomen tunturipaljakat sekä Pohjois-Ural), siipien kirjailu ja väritys tekee lajista melko helposti tunnistettavan pohjaväri mustahko, kuluneena näyttää ruskehtavalta rengastäplä näkyy vaaleana läikkänä munuaistäplä häipyvä ulompi poikkiviiru hyvin hampainen takasiivet tasaisen tummat, kaarijuova näkyy heikosti vaaleana, vertaa L. staudingeri sukupuolet ovat samanvärisiä
24 - 27 mm	Lasionycta staudingeri, paljakkakirjoyökkönen havaintopaikka (Euroopassa vain Norjan, Ruotsin ja Suomen tunturipaljakat sekä Pohjoisin Venäjä), siipien kirjailu ja väritys tekee lajista melko helposti tunnistettavan pohjaväri ruskeanharmaa, +/- kellertävää kehnää yökköskuviot hyvin näkyvissä, vertaa L. dovrensis ulompi poikkiviiru hampainen, leveä ja valkoinen, vertaa L. dovrensis takasiivissä leveä, tumma ulkoreuna ja suuri keskitäplä, kaarijuova näkyy voimakkaan vaaleana, vertaa L. dovrensis sukupuolet ovat samanvärisiä
27 - 28 mm	Lasionycta secedens, tummakirjoyökkönen havaintopaikka (Euroopassa vain Norjan, Ruotsin ja Suomen Tunturi- ja Metsä-Lappi sekä Pohjoisin Venäjä), siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan Euroopassa ei toista samannäköistä lajia pohjaväri ruskehtavanmusta kuvioista vain munuaistäplä näkyy vaaleana takasiivet hailean keltaiset, tummareunaiset sukupuolet ovat samanvärisiä
Muita suomalaisia Lapin lajeja, joilla keltaiset ja mustareunaiset takasiivet
34 - 38 mm	Syngrapha diasema, isohopeayökkönen siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan Euroopassa ei toista samannäköistä lajia sukupuolet ovat samanvärisiä
25 - 28 mm	Syngrapha microgamma, keltahopeayökkönen etusiipien pohjaväri harmahtava, hiukan violettiin vivahtava, vertaa S. hochenwarthi metallikuvio yhtenäinen tai katkennut ulompi poikkiviiru mutkitteleva, hiukan metallitäytteinen, kääntyy etureunassa kohti tyveä, vertaa S. hochenwarthi takasiiven musta reunus leveämpi kuin lajilla S. hochenwarthi lentää suopursurämeillä koko Suomessa, vertaa S. hochenwarthi sukupuolet ovat samanvärisiä
27 - 30 mm	Syngrapha hochenwarthi, kupariyökkönen etusiipien pohjaväri ruskehtava, vertaa S. microgamma ulompi poikkiviiru melko suora, heikosti kaareutuva, vertaa S. microgamma takasiiven musta reunus kapeampi kuin lajilla S. microgamma lentää pääasiassa tunturien koivuvyöhykkeessä sekä paljakoiden alaosissa, vertaa S. microgamma sukupuolet ovat samanvärisiä
23 - 25 mm	Anarta myrtilli, kanervayökkönen melko yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa, Lapissa vähälukuisempi (vaikeasti havaittava) rämeet ja aurinkoiset kanervakankaat lentää kesäkuussa toukat elävät kanervalla ja kotelo talvehtii
22 - 25 mm	Coranarta cordigera, herttayökkönen melko yleinen koko Suomessa (vaikeasti havaittava) rämeet lentää touko- kesäkuussa toukat elävät juolukalla ja kotelo talvehtii
Muita suomalaisia Lapin lajeja, joilla valkoiset ja mustareunaiset takasiivet
26 - 29 mm	Syngrapha parilis, valkohopeayökkönen siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan Euroopassa ei toista samannäköistä lajia sukupuolet ovat samanvärisiä
23 - 24 mm	Anarta melanopa, rakkayökkönen takasiivet tekevät lajista helposti tunnistettavan (leveä, tumma ulkoreuna ja iso keskitäplä) melko yleinen Tunturi-Lapin laji kesän ensimmäisiä yökkösiä tunturien paljakat ja koivuvyöhykkeet lentää kesä- heinäkuussa, päivällä auringonpaisteessa sukupuolet ovat samanvärisiä
23 - 25 mm	Sympistis heliophila, valkonopsayökkönen siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan (takasiivissä ei keskitäplää) Euroopassa ei toista samannäköistä lajia levinneisyysalueen eteläosien (PH) yksilöt tummempia (alempi perhonen) (muistuttavat takasiiviltään S. lapponica'a, joka taas on aivan Tunturi-Lapin laji) sukupuolet ovat samanvärisiä
23 - 26 mm	Sympistis lapponica, jäkälänopsayökkönen siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan etusiipien pohjaväri sinertävänharmaa, rengastäplä valkoinen, munuaistäplässä selvä keskipilkku takasiivissä vaaleaa kaarijuova Euroopassa ei toista samannäköistä lajia tavataan vain tuntureiden paljakka-alueilta sukupuolet ovat samanvärisiä
30 - 34 mm	Polia richardsoni, tunturikehnäyökkönen tunturipaljakoiden laji siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan Euroopassa ei toista samannäköistä lajia sukupuolet ovat samanvärisiä hiukan samannäköinen laji L. staudingeri
33 - 37 mm	Polia lamuta, idänkehnäyökkönen pääasiassa Metsä-Lapin laji siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan Euroopassa ei toista samannäköistä lajia sukupuolet ovat samanvärisiä   kuvan alempi yksilö aluksi perhosta pidettiin lamutan 'tunturimuotona' asiaa on selvitettu ja tulos on risteymä P. richardsoni naaras ja P. lamuta -koiras esim. takasiiven keskitäplä sijaitsee kuin P. lamuta'lla esim. takasiiven tyvipuoli tummunut kuin P. richardsoni'lla

Sivu päivitetty-- 10.9.2019 --Page updated