Noctuidae - yökköset

Noctuinae - yökköset

Hadenini I - tarhayökköset
Anarta -suku
Euroopassa 20 lajia, joista neljä tavattu Suomesta
32 - 33 mm	Anarta odontites, ei Suomessa siipien pohjaväri tumman - mustanruskea, vertaa A. dianthi sisempi poikkiviiru viisto, vertaa A. colletti ulkosarakkeen vaalea alue katkeaa ennen siiven kärkeä, vertaa A. colletti ulkosarakkeen W -kuvio epäterävä ja kärki ei ulotu ripsiin asti, vertaa A. colletti takasiiven sisäreuna tumma, vertaa A. colletti sukupuolet ovat samanvärisiä lentää huhtikuusta syyskuun alkuun kahtena sukupolvena lähinnä meitä Slovakiassa ja Ukrainassa vuoristolaji, kivikot, joissa niukka kasvillisuus toukka mm. nivelvirnalla (Coronilla)
33 mm	Anarta colletti, Lähialuelaji, ei Suomessa siipien pohjaväri tummanruskea, vertaa A. dianthi sisempi poikkiviiru pystysuora, vertaa A. odontites ulkosarakkeen vaalea alue jatkuu leveänä siiven kärkeen asti, vertaa A. odontites ulkosarakkeen W -kuvio terävä ja kärki ulottuu ripsiin asti, vertaa A. odontites takasiiven sisäreuna vaalea, vertaa A. odontites sukupuolet ovat samanvärisiä lentää toukokuussa lähinnä meitä Etelä-Norjassa (tavattu muutama yksilö) lentää päivällä ruusuruohoa kasvavat paikat puurajan yläpuolella toukan ravintokasvi tuntematon
	Anarta farnhami, hakasyökkönen erotettavissa Anarta colletti'sta vain genitaalien avulla Siperialainen laji, joka lähinnä meitä Kaukasuksella 'suomalainen' yksilö ilmoitettu aikanaan nimellä marmorosa, jonka synonyymi nykyisin odontites
29 - 31 mm	Anarta dianthi, ei Suomessa siipien pohjaväri vaaleanrusehtava, vertaa A. odontites ja A. colletti sisempi poikkiviiru pystysuora, vertaa A. odontites ja A. trifolii munuaistäplä jokapuolelta vaaleareunainen, vertaa A. odontites ja A. colletti ulompi poikkiviiru alaosastaan suora, vertaa A. trifolii aaltoviirussa aina kaksi mustahkoa nuolitäplää, vertaa A. odontites ja A. colletti etusiivet antavan hieman 'verkkomaisen' vaikutelman, vertaa A. trifolii sukupuolet ovat samanvärisiä lentää toukokuusta syyskuuhun kahtena sukupolvena lähinnä meitä Slovakiassa ja Itä-Ukrainassa steppilaji, puoliaavikot toukka kasvatuksessa mm. maltsoilla ja voikukalla
33 - 34 mm	Anarta trifolii, savikkayökkönen siipien pohjaväri vaaleanrusehtava - harmahtava vertaa A. odontites ja A. colletti munuaistäplän alaosa etuosaa tummempi, vertaa A. dianthi ulompi poikkiviiru alaosastaan aaltoileva, vertaa A. dianthi aaltoviirun ja ulkoreunan väli siiven muita osia tummempi, vertaa A. dianthi sukupuolet ovat samanvärisiä
23 - 24 mm	Anarta melanopa, rakkayökkönen takasiivet tekevät lajista helposti tunnistettavan (leveä, tumma ulkoreuna ja iso keskipilkku) melko yleinen Tunturi-Lapin laji kesän ensimmäisiä yökkösiä tunturien paljakat ja koivuvyöhykkeet lentää kesä- heinäkuussa, päivällä auringonpaisteessa sukupuolet ovat samanvärisiä
	Kaksi muuta Lapin valkotakasiipistä, pienikokoista lajia
23 - 25 mm	Sympistis heliophila, valkonopsayökkönen kuuluu alaheimoon nopsayökköset    (Noctuidae, Oncocnemidinae) siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan (takasiivissä ei keskipilkkua) Euroopassa ei toista samannäköistä lajia levinneisyysalueen eteläosien (PH) yksilöt tummempia (alempi perhonen) (muistuttavat takasiiviltään S. lapponica'a, joka taas on aivan Tunturi-Lapin laji) sukupuolet ovat samanvärisiä
24 - 28 mm	Lasionycta staudingeri, paljakkakirjoyökkönen kuuluu sukuryhmään kirjoyökköset    (Noctuidae, Noctuinae, Eriopygini) sekä etu- että takasiipien tummuus vaihtelee melko paljon (vaaleat poikkiviirut ja takasiiven vaalea kaarijuova) rengastäplä vaalea, melko terävä ja vaalea munuaistäplä suhteellisen pieni harvinainen, pääasiassa päälaen tuntureiden laji tunturien paljakat lentää kesä- heinäkuussa, päivällä auringonpaisteessa sukupuolet ovat samanvärisiä
23 - 24 mm	Anarta myrtilli, kanervakangasyökkönen siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan Euroopassa ei toista samannäköistä lajia sukupuolet ovat samanvärisiä
32 mm	Anarta stigmosa, ei Suomessa siipien pohjaväri vaihtelee melkein valkoisesta tummanharmaaseen, kuviointi tummaa ja voimakasta, vertaa muut Anarta -lajit pyöreä rengastäplä, jonka keskustassa tumma täplä, vertaa C. irrisoria tummatäytteinen munuaistäplä, vertaa C. irrisoria ulompi poikkiviiru melko huomaamaton, vertaa muut Anarta -lajit sukupuolet ovat samanvärisiä, naaraalla hiukan tummempi takasiiven ulkoreuna lentää touko- lokakuussa kahtena sukupolvena lähinnä meitä Itä-Ukrainassa suolajärvien ympäristö toukka mm. maltsoilla ja savikoilla
	Euroopassa vielä 12 Anarta -lajia, joista suurin osa elää joko Välimeren rantavaltioissa tai idässä Uralin ja Kaspianmeren välissä. Näistä 12:sta lähinnä meitä: Anarta pugnax Itävalta Anarta imperspicua ollut Norjan lajilistalla, mutta poistettu sieltä (Siperialainen laji)
Cardepia -suku
Euroopassa 5 lajia, Suomessa ei yhtäkään
28 mm	Cardepia irrisoria, ei Suomessa siipien pohjaväri vaihtelee vaaleanharmaasta tuhkanharmaaseen ilman ruskeaa sävyä, vertaa A. stigmosa pyöreä rengastäplä, jonka keskustassa ei tummaa täplää, vertaa A. stigmosa huomaamaton munuaistäplä, vertaa A. stigmosa ulompi poikkiviiru melko huomaamaton, vertaa Anarta -lajit aaltoviirun sisäpuoli usein tummempi kuin ulkopuoli ja suonet näkyvät tummina, vertaa A. stigmosa takasiiven tumma ulkoreuna leveä, vertaa A. stigmosa sukupuolet ovat samanvärisiä, naaraalla vain hiukan tummempi takasiiven ulkoreuna lentää touko- elokuussa kahtena sukupolvena lähinnä meitä Itä-Ukrainassa puoliaavikot toukan ravintokasvi tuntematon
	Suvun lajeista C. irrisoria elää lähimpänä Suomea, muut 4 lajia Välimerellä tai Mustanmeren ja Kaspianmeren ympäristössä
Coranarta -suku
Euroopassa 2 lajia, joista toinen tavattu Suomesta
22 - 25 mm	Coranarta cordigera, herttakangasyökkönen siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan Keski- ja Pohjois-Euroopassa ei toista samannäköistä lajia sukupuolet ovat samanvärisiä
	Suvun toinen laji Coranarta restricta elää Espanjassa
Polia -suku
Euroopassa 10 lajia, joista kuusi tavattu Suomesta
43 - 52 mm	Polia bombycina, punakehnäyökkönen siipien pohjaväri sinertävänharmaa, keskisarakkeessa punertavanruskeeta iso koko, siipien pohjaväri ja aaltoviiru varjoineen tekee lajista helposti tunnistettavan Euroopassa ei toista samannäköistä lajia sukupuolet ovat samanvärisiä
46 - 50 mm	Polia hepatica, homekehnäyökkönen siipien pohjaväri sinertävänharmaa, keskisarake muuta siipeä tummempi, rusehtava, tyvisarakkeessa homeen vihreää iso koko, siipien pohjaväri ja aaltoviiru varjoineen tekee lajista helposti tunnistettavan Keski- ja Pohjois-Euroopassa ei toista samannäköistä lajia sukupuolet ovat samanvärisiä hiukan samanoloinen sisarlaji Polia altaica Etelä-Uralilla
48 - 51 mm	Polia nebulosa, sumukehnäyökkönen siipien pohjaväri puhtaan harmaa iso koko, siipien pohjaväri ja aaltoviiru varjoineen tekee lajista helposti tunnistettavan Keski- ja Pohjois-Euroopassa ei toista samannäköistä lajia sukupuolet ovat samanvärisiä suomalaisista yökkösistä muistuttaa eniten Eurois occultus'ta hiukan samanoloinen lähilaji Pachetra cherrug Mustanmeren länsirannalla
54 - 62 mm	Eurois occultus, iso maayökkönen kuuluu sukuryhmään maayökköset    (Noctuidae, Noctuinae, Noctuini) kuvan ylempi yksilö normaalin tumma lajista tapaa myös vaaleampia yksilöitä (alempi kuva) isompi kuin P. nebulosa takasiivet tasaisen väriset ulompi poikkiviiru näkyy selvänä koko matkallaan aaltoviirun takaosan nuolimainen kulma puuttuu sukupuolet ovat samanvärisiä
42 - 46 mm	Polia serratilinea, ei Suomessa siipien pohjaväri hiukan rusehtavanharmaa iso koko, siipien pohjaväri ja aaltoviiru haaleine varjoineen tekee lajista tunnistettavan rengastäplä ei niin pyöreä kuin Polia nebulosa'lla sisempi poikkiviiru pystympi kuin Polia nebulosa'lla aaltoviirun varjostukset ei mustia kuten Polia nebulosa'lla sukupuolet ovat samanvärisiä lentää touko- elokuussa lähinnä meitä Slovakiassa steppilaji, avoimet ruohostot, kivikkoiset rinnemaastot toukka polyfagi 'matalilla kasveilla'
Isokokoisten Polia -suvun lajien aaltoviirun varjostukset (varjostus on hyvin näkyvissä kuluneessakin yksilössä)
P. bombycina Aaltoviirun takaosassa terävä kulma sisäänpäin, etuosa +- tasainen, mustavarjoinen. - (Mikkola et.al. 1977) P. hepatica Aaltoviirun takaosassa loiva kaari. - (Mikkola et.al. 1977) P. nebulosa Aaltoviirun takaosassa nuolimainen kulma sisäänpäin, etuosa nuolitäpläinen. - (Mikkola et.al. 1977) P. serratilinea Aaltoviirun takaosassa ruskeanharmahtava läiskä, etuosa ruskeanharmahtavan nuolitäpläinen.
43 - 45 mm	Polia vesperago ssp. sabmeana, saamenkehnäyökkönen isokokoinen Metsä-Lapin laji levinneisyys Suomen lapista ja Kuolan niemimaalta Uralille sukupuolet ovat samanvärisiä samankokoisia lajeja suunnilleen samoilta paikoilta ovat A. exulis ja A. kuusamoensis pari samannäköistä sisarlajia Etelä-Uralilla
44 mm	Apamea exulis, tundrajuuriyökkönen kuuluu sukuryhmään korsiyökköset    (Noctuidae, Noctuinae, Apameini) tuntureiden laji tähän mennessä (2019) Suomesta tavattu vain yksi yksilö 1898 lentää heinä- elokuussa lähinnä meitä Norjan tuntureilla
39 - 45 mm	Apamea kuusamoensis, pohjanjuuriyökkönen kuuluu sukuryhmään korsiyökköset    (Noctuidae, Noctuinae, Apameini) pääasiassa Metsä-Lapin laji tavattu harhautuneena Etelä-Hämeestäkin etusiipien pohjaväri tummanpunaruskea, +- harmaakehnäinen poikkiviirujen terävyys vaihtelee poikkiviirut voivat näkyä tummina tai pohjaa vaaleampina sukupuolet ovat samanvärisiä Keski-Euroopan yksilöt (A. maillardi) muistuttavat pohjaväriltään enemmän Polia vesperago'a (A. kuusamoensis'ta ja A. maillardi'a pidetty aikoinaan samana lajina)
30 - 34 mm	Polia richardsoni, tunturikehnäyökkönen tunturipaljakoiden laji siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan Euroopassa ei toista samannäköistä lajia sukupuolet ovat samanvärisiä hiukan samannäköinen laji L. staudingeri
24 - 28 mm	Lasionycta staudingeri, paljakkakirjoyökkönen kuuluu sukuryhmään kirjoyökköset    (Noctuidae, Noctuinae, Eriopygini) sekä etu- että takasiipien tummuus vaihtelee melko paljon rengastäplä vaalea, melko terävä ja vaalea munuaistäplä suhteellisen pieni takasiivissä iso keskitäplä ja selvä tumma ulkosarake harvinainen, pääasiassa päälaen tuntureiden laji tunturien paljakat lentää kesä- heinäkuussa, päivällä auringonpaisteessa
33 - 37 mm	Polia lamuta, idänkehnäyökkönen pääasiassa Metsä-Lapin laji siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan Euroopassa ei toista samannäköistä lajia sukupuolet ovat samanvärisiä   kuvan alempi yksilö aluksi perhosta pidettiin lamutan 'tunturimuotona' asiaa on selvitettu ja tulos on risteymä P. richardsoni naaras ja P. lamuta -koiras esim. takasiiven keskitäplä sijaitsee kuin P. lamuta'lla esim. takasiiven tyvi tummunut kuin P. richardsoni'lla
	Kolme muuta Polia -lajia elävät Etelä-Uralilla
Pachetra -suku
Euroopassa 2 lajia, joista toinen tavattu Suomesta
35 - 40 mm	Pachetra sagittigera, sahayökkönen siipien kirjailu ja väritys tekee lajista melko helposti tunnistettavan Euroopassa ei toista samannäköistä lajia etusiivet melko leveät keskisarake yleensä muuta siipeä tummempi ja siinä selvät, vaaleat yökköstäplät aaltoviiru nuolitäpläinen ripset voimakkaasti täplikkäät koiraan tuntosarvet leveät, kampahampaiset sukupuolet ovat samanvärisiä
	Suvun toinen laji Pachetra cherrug elää Mustanmeren rannikolla
Lacanobia -suku
Euroopassa 9 lajia, joista kuusi tavattu Suomesta
Lajivertailu silmän avulla
Apamea -suvulla ja ilmeisesti koko Apameini -sukuryhmällä silmät kaljut   Lacanobia -suvulla silmät karvaiset ja ilmeisesti koko Hadenini ja Leucaniini -sukuryhmillä silmät karvaiset   kaljut vai karvaiset: asiasta mainitaan joidenkin lajien kohdalla - (Mikkola et.al. 1977 ja 1979)
Näkyy hyvin ainakin 20 x suurentavalla luupilla (kuvat otettu mikroskoopilla) jos yksilön silmät ovat kaljut, niin laji ei kuulu ainakaan Lacanobia -sukuun: mm. kaljusilmäisissä Mniotype ja Apamea -suvuissa on lajeja, jotka ulkomuodoltaan voivat erehdyttävästi muistuttaa Lacanobia -lajeja
34 - 40 mm	Lacanobia w-latinum, suotarhayökkönen Lacanobia -suvun ulkopuolella ei samannäköisiä lajeja ulomman poikkiviirun ja aaltoviirun väli vaalea, sinertävänharmaa, vertaa L. thalassina aaltoviirussa vain yksi iso hammas ja joskus sen yläpuolella pieni hampaan 'alku', vertaa L. thalassina keskisarakkeessa poikkivyö, vertaa L. suasa takasiiven alapuolen keskitäplä heikko tai puuttuu, vertaa L. thalassina sukupuolet ovat samanvärisiä
38 - 41 mm	Lacanobia thalassina, pensastarhayökkönen Lacanobia -suvun ulkopuolella ei samannäköisiä lajeja ulomman poikkiviirun ja aaltoviirun väli muun siiven värinen, vertaa L. w-latinum aaltoviirussa kaksi tai usempi iso hammas, vertaa L. w-latinum keskisarakkeessa useimmiten poikkivyö, vertaa L. suasa takasiiven alapuolen keskitäplä ja kaarijuova selvät, vertaa w-latinum sukupuolet ovat samanvärisiä
39 mm	Lacanobia aliena, Lähialuelaji, ei Suomessa Lacanobia -suvun ulkopuolella ei samannäköisiä lajeja pohjaväri harmaanruskea, tasaisemman värinen kuin L. thalassina keskisarakkeessa ei poikkivyötä, vain keilatäplä, vertaa L. thalassina ja L. w-latinum aaltoviirussa ei hampaita, vertaa L. thalassina ja L. suasa (ei malliyksilössä eikä kirjojen kuvatauluissa) aaltoviirun 'W' -kuvio normaalisti matalampi kuin L. thalassina'lla ja L. suasa'lla, eikä ulotu ripsiin asti etusiiven ulkoreuna pikkuisen, kuitenkin näkyvästi, 'aaltoilevampi' kuin L. thalassina'lla ja L. suasa'lla takasiivet tyvestäkin tummat, vertaa L. thalassina ja L. suasa lentää touko- heinäkuussa lähinnä meitä Liettuassa vakinaisena Pohjois-Puolassa, tuoreita yksittäislöytöjä Etelä-Balttiasta lämpimät, kivikkoiset ruohostot, stepit sukupuolet ovat samanvärisiä toukka hernekasveilla
36 - 39 mm	Lacanobia suasa, ruohotarhayökkönen Lacanobia -suvun ulkopuolella ei samannäköisiä lajeja ylin yksilö (kirjava muoto) lajin nimimuoto siiven vaalein osa on etureuna, vertaa L. thalassina ja L. w-latinum alin yksilö (yksivärinen muoto) f. w-latinum keskisarakkeessa ei poikkivyötä, vain keilatäplä, vertaa L. thalassina ja L. w-latinum
Alapuolivertailuja Mniotype adusta - Lacanobia suasa
M. adusta: etusiiven ulkosarake selvästi vaaleampi kuin muu siipi, vertaa M. bathensis etusiiven suonet näkyvät vain vaaleassa ulkosarakkeessa, vertaa M. bathensis M. bathensis: etusiiven suonet näkyvät hyvin munuaistäplästä ulospäin, vertaa M. adusta A. remissa: etusiiven ulkosarake samanvärinen kuin muukin siipi tai hiukan vaaleampi eikä punertavan sävyinen, vertaa M. adusta ja M. bathensis etusiiven suonet näkyvät huonosti, vertaa M. adusta ja M. bathensis etusiiven suonet voivat olla myös pohjaa tummemmat, jolloin näkyvät hiukan selvemmin läpi koko siiven, vertaa M. adusta ja M. bathensis etusiiven ripsien vaaleat kohdat paksumpia kuin Mniotype -lajeilla takasiiven kaarijuova kääntyy siiven etureunassa voimakkaammin tyveä kohti kuin muilla lajeilla L. w-latinum,: etusiiven ulkosarake suunnilleen samanvärinen kuin muukin siipi, vertaa M. adusta ja M. bathensis etusiiven suonet hiukan pohjaa tummemmat tai eivät näy ollenkaan, vertaa M. adusta ja M. bathensis etusiiven ripsien vaaleat kohdat paljon paksumpia kuin Mniotype -lajeilla takasiivet vaaleat, kaarijuova ja keskitäplä tuskin erottuvat L. thalassina,: etusiiven ulkosarake hiukan vaaleampi kuin muu siipi etusiiven suonet hiukan pohjaa vaaleammat etusiiven ripsien vaaleat kohdat paljon paksumpia kuin Mniotype -lajeilla etusiiven ulompi poikkiviiru selvästi näkyvissä, etureunassa voimakkaimmin, vertaa M. adusta ja M. bathensis takasiiven keskitäplä kolmiomaisempi kuin Mniotype -lajeilla takasiiven keskitäplä ja kaarijuova selvät, vertaa L. w-latinum takasiiven keskitäplästä lähtevä juova siiven tyveen useimmiten heikompi kuin kuvassa tai puuttuu kokonaan L. suasa,: etusiiven ulkosarake hiukan vaaleampi kuin muu siipi, vertaa M. adusta ja M. bathensis etusiiven suonet näkyvät huonosti, vertaa M. adusta ja M. bathensis etusiiven ripsien vaaleat kohdat heikot, ripset näyttävät yksivärisen tummilta, vertaa muut lajit etusiiven ulompi poikkiviiru selvästi näkyvissä, etureunassa voimakkaimmin, vertaa M. adusta ja M. bathensis takasiiven keskitäplä kulmikkaampi kuin Mniotype -lajeilla
Vertailu genitaalipreparaattien avulla (klikkaamalla kuvaa, saat koko preparaatin isona)
35 - 38 mm	Lacanobia splendens, eteläntarhayökkönen Lacanobia -suvun ulkopuolella ei samannäköisiä lajeja muistuttaa kirjavaa L. oleracea'a rengastäplä ei aivan pyöreä, eikä valkean rajaama ulomman poikkiviirun ulkopuoli muuta siipeä selvästi vaaleampi aaltoviirun 'W' -kuvio matalampi kuin L. oleracea'lla poikkiviirut hyvin näkyvissä
36 - 39 mm	Lacanobia oleracea, rantatarhayökkönen Lacanobia -suvun ulkopuolella ei samannäköisiä lajeja pohjaväri melko tasainen, punertavan ruskea rengastäplä pohjavärin värinen, valkoreunainen ja pyöreä munuaistäplä kellervätäytteinen aaltoviiru takaosastaan melko suora
33 - 40 mm	Lacanobia contigua, kirjotarhayökkönen Lacanobia -suvun ulkopuolella ei samannäköisiä lajeja etusiivet värikkään kirjavat rengastäplä suuri, valkotäytteinen yökköstäplien ympärillä punertavan ruskeaa rengastäplästä ulottuu siiven takanurkkaan vaalea juomu, joka usein kuitenkin melko näkymätön takasiipien tyvi vaalea
	Suvun kaksi muuta lajia elävät Välimerellä tai Mustanmeren ja Kaspianmeren ympäristössä
Melanchra -suku
Euroopassa 2 lajia, joista toinen tavattu Suomesta
38 - 41 mm	Melanchra persicariae, täplätarhayökkönen siipien kirjailu ja väritys sekä valkoiset takasiivet tekevät lajista helposti tunnistettavan Euroopassa ei toista samannäköistä lajia sukupuolet ovat samanvärisiä ylempi yksilö (valkoinen munuaistäplä) lajin nimimuoto alempi yksilö (yksivärinen muoto) f. unicolor kummallakin muodolla on samanlaiset takasiivet f. unicolor sekoitettavissa vain Aporophyla nigra -naaraaseen
	Suvun toinen laji Melanchra granti elää Azoreilla
42 - 45 mm	Aporophyla nigra, ei Suomessa kuuluu sukuryhmään mäkiyökköset    (Noctuidae, Noctuinae, Xylenini) iso koko sekä siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan Euroopassa ei toista samannäköistä lajia sukupuolet ovat samanvärisiä lentää elo- joulukuussa lähinnä meitä Luoteis-Puolassa (vanha havainto), Länsi-Tanskassa ja Länsi-Norjassa (jokseenkin yleinen) Länsi-Puolasta uusia havaintoja kaikenlaiset kuivat, lämpimät paikat toukka elää esim. kanervalla, hierakoilla ja heinillä (Calluna, Rumex, Poaceae)
Ceramica -suku
Suvun ainoa laji Euroopassa
30 - 40 mm	Ceramica pisi, hernetarhayökkönen siipien kirjailu ja väritys sekä valkoinen läikkä aaltoviirun lopussa tekevät lajista helposti tunnistettavan Euroopassa ei toista samannäköistä lajia sukupuolet ovat samanvärisiä
Papestra -suku
Suvun ainoa laji Euroopassa
34 - 36 mm	Papestra biren, tuhkatarhayökkönen siipien kirjailu ja väritys tekevät lajista melko helposti tunnistettavan etusiivet voivat olla tummemmat ja yksivärisemmät kuin mallilla kirjavimmilla yksilöillä ulomman poikkiviirun ja aaltoviirun välissä enemmän sinertävänharmaata kuin mallilla sisempi poikkiviiru etuosastaan mutkainen suuret, vaaleat yökköstäplät tummatäytteiset, pohjavärin väriset keilatäplä näkyy vaaleana aaltoviirussa matala 'W' -kuvio, jonka kohdalla terävät nuolitäplät (nuolitäplien perusteella mallin siivet eriparia) sukupuolet ovat samanvärisiä
Hada -suku
Suvun ainoa laji Euroopassa
32 - 34 mm	Hada plebeja, hammastarhayökkönen siipien kirjailu ja väritys sekä tasaisen tummat takasiivet tekevät lajista helposti tunnistettavan vastakuoriutuneella yksilöllä tyvisarakkeessa keltaista, joka ilmeisesti kuluu ajanmyötä pois rengastäplän alla samanlainen 'tuplahammas' kuin monilla Anarta suvun lajeilla, mutta niillä ei ole melko tasaisen tummia takasiipiä keskisarake ja aaltoviirun ulkopuoli muuta siipeä tummemmat Euroopassa ei toista samannäköistä lajia sukupuolet ovat samanvärisiä
Mamestra -suku
Suvun ainoa laji Euroopassa
40 - 43 mm	Mamestra brassicae, kaalitarhayökkönen isohko koko, siipien tasaisen kirjava väritys sekä valkoinen munuaistäplä ja aaltoviiru tekevät lajista melko helposti tunnistettavan aaltoviiru yhtenäinen, vertaa S. turbida aaltoviirun 'W' -kuvio matala, vertaa S. turbida munuaistäplä kokonaan valkean kirjoma, vertaa S. turbida säären kärjessä selvä oka, vertaa S. turbida sukupuolet ovat samanvärisiä muistuttaa paljon S. turbida'a
Sideridis -suku
Euroopassa 8 lajia, joista kolme tavattu Suomesta
39 mm	Sideridis turbida, valkotäpläyökkönen muistuttaa paljon M. brassicae'ta etusiivet voivat olla paljon vaaleammatkin, jolloin muistutta enemmän S. egena'a, sama koko ja täsmälleen sama kuviointi Suomessa harvinainen loikkari aaltoviiru koostuu pilkuista, vertaa M. brassicae aaltoviirussa ei näy 'W' -kuviota, vertaa M. brassicae munuaistäplässä kunnolla valkoista vain ulkoreunasssa ja alanurkassa, vertaa M. brassicae säären kärjessä ei okaa, vertaa M. brassicae sukupuolet ovat samanvärisiä Pohjois-Euroopassa suosii sekä rantojen että sisämaan dyyniympäristöjä, etelässä aroympäristöjä
35 mm	Sideridis lampra, ei Suomessa siipien kirjailu ja väritys tekee lajista melko helposti tunnistettavan Euroopassa ei toista ihan samannäköistä lajia sukupuolet ovat samanvärisiä lentää huhti- syyskuussa kahtena sukupolvena lähinnä meitä Moskovan seudulla vuoristot, Venäjällä suola-arot sukupuolet ovat samanvärisiä toukka putkikasveilla
39 mm	Sideridis egena, ei Suomessa sama koko ja täsmälleen sama kuviointi kun S. turbida'lla ja on monesti erotettavissa vain genitaalien avulla siipien tummuus vaihtelee, mutta useimmin vähemmän harmaa, kellertävämmän ruskea sukupuolet ovat samanvärisiä lentää koko kesän monena sukupolvena lähinnä meitä Itä-Ukrainassa ruohostot, stepit sukupuolet ovat samanvärisiä toukan ravintokasvi tuntematon
37 - 42 mm	Sideridis reticulata, verkkoyökkönen kotimaisista lajeista muistuttaa eniten T. decimalis'ta koiraan tuntosarvet lyhytripsiset, vertaa T. decimalis etusiiven suonet näkyvät tummina myös ulkosarakkeessa, vertaa T. decimalis rengastäplä isompi kuin lajilla T. decimalis ja soikea poikkiviirut näkyvät vaaleampina kuin lajilla T. decimalis takasiipien ulkopuolisko tasaisen tumma ja suonet pohjaa tummemmat, keskitäplä himmeä kaari sukupuolet ovat samanvärisiä
37 mm	Sideridis kitti, Lähialuelaji, ei Suomessa etusiipien pohjaväri tummempi kuin S. reticulata'lla poikkiviirut yksinkertaisia, vertaa S. reticulata koiraan tuntosarvet lyhytripsiset, vertaa T. decimalis etusiiven suonet näkyvät tummina myös ulkosarakkeessa, vertaa T. decimalis sukupuolet ovat samanvärisiä lentää touko- heinäkuussa lähinnä meitä hyvin harvinaisena Latviassa kuivat rinnemaat, etelämpänä pääasiassa vuoristot toukka hernekasveilla, esim. virnat (Vicia)
37 - 42 mm	Tholera decimalis, verkkoeloyökkönen kuuluu sukuryhmään eloyökköset    (Noctuidae, Noctuinae, Tholerini) siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan koiraan tuntosarvet todella leveät, kampahampaiset etusiiven suonet näkyvät vaaleina myös ulkosarakkeessa rengastäplä pieni ja pyöreä takasiipien tyvipuolisko valkeahko ja ulkopuolisko tasaisen tumma ja vaaleiden suonten halkoma, keskitäplä terävä piste naaraan takasiivet hiukan tummemmat sukupuolet ovat samanvärisiä, naaraat selvästi isompia lajia ei voi sekoittaa Euroopassa muihin lajeihin
36 - 43 mm	Naenia typica, ehtooyökkönen kuuluu sukuryhmään maayökköset    (Noctuidae, Noctuinae, Noctuini) koiraan tuntosarvet siimamaiset, vertaa T. decimalis etusiivet todella leveät, vertaa T. decimalis, S. reticulata etusiiven suonet näkyvät tummina myös ulkosarakkeessa, vertaa T. decimalis rengastäplä isompi kuin lajilla T. decimalis ja soikea poikkiviirut näkyvät vaaleampina kuin lajilla T. decimalis poikkiviirut yksinkertaisia, hampaisia, vertaa S. reticulata takasiivet tasaisen harmaat, vertaa T. decimalis, S. reticulata ja S. kitti sukupuolet ovat samanvärisiä
31 - 33 mm	Sideridis rivularis, kulmaneilikkayökkönen siipien kirjailu ja väritys tekevät lajista helposti tunnistettavan etusiivissä violetteja sävyjä rengas- ja munuaistäplä useimmiten kiinni toisissaan aaltoviirussa tasasivuinen syvenemä tyveä kohti, melkein kiinni ulommassa poikkiviirussa Euroopassa ei toista samannäköistä lajia sukupuolet ovat samanvärisiä
	Loput kaksi Sideridis lajia elävät joko Välimerellä - Mustallamerellä tai Uralilla
Hyssia -suku
Suvun ainoa laji Euroopassa
31 mm	Hyssia cavernosa, pilkkatarhayökkönen siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan etusiipien takareunassa vaaleankellertävä kuvioton alue Euroopassa ei toista samannäköistä lajia sukupuolet ovat samanvärisiä muistuttaa hiukan S. porosa'a löytyi Suomesta Pohjois-Euroopalle uutena, sen jälkeen saatu Latviasta ja Ruotsista
Saragossa -suku
Euroopassa 5 lajia, joita ei ole tavattu Suomesta
30 mm	Saragossa porosa, ei Suomessa siipien kirjailu ja värisävyt kuin H. cavernosa'lla yökköstäplät vaaleita, vertaa H. cavernosa lentää kesä- heinäkuussa lähinnä meitä Itä-Ukrainassa marunaa kasvavat stepit toukan ravintokasvi marunat
	Loput neljä lajia elävät: Saragossa seeboldi Espanja Saragossa siccanorum Etelä-Ukraina - Kaspianmeren pohjoispuoli Saragossa demotica Etelä-Ural Saragossa uralica Etelä-Ural

Sivu päivitetty-- 10.1.2020 --Page updated