Noctuidae - yökköset

Noctuinae - yökköset

Leucaniini - olkiyökköset
Mythimna -suku
Euroopassa 26 lajia, joista 11 tavattu Suomesta
41 - 43 mm	Mythimna turca, jättiolkiyökkönen perhosen koko, siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan Euroopassa ei toista samannäköistä lajia sukupuolet ovat samanvärisiä
31 - 35 mm	Mythimna l-album, hakaolkiyökkönen siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan malliyksilö on hyvin kontrastinen, yleensä Suomesta saadut perhoset ovat paljon tasaisemman värisiä Euroopassa ei toista samannäköistä lajia Etelä-Euroopassa on kyllä samanoloisia sisarlajeja ja Leucania -suvun lajeja, mutta niillä ei ole näin vahvaa valkoista 'hakas' -kuviota sukupuolet ovat samanvärisiä
33 mm	Mythimna conigera, kulmaolkiyökkönen siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan Euroopassa ei toista samannäköistä lajia sukupuolet ovat samanvärisiä
37 - 40 mm	Mythimna ferrago, ruosteolkiyökkönen siipien kirjailu ja väritys tekee lajista melko helposti tunnistettavan Pohjois-Euroopassa ei muita samannäköisiä lajeja kuin M. albipuncta pohjaväri punertavanruskea, harvemmin harmahtavanruskea, vertaa M. albipuncta poikkiviiruissa näkyvissä mustaa, vertaa M. albipuncta normaalisti suomalaiset yksilöt tasaisen värisiä (ylempi kuva), mutta joskus melko kirjavia (alempi kuva) munuaistäplästä voi melkein aina hahmottaa myös pohjaa vaaleammam yläosan, vertaa M. albipuncta etusiivet alta keskeltä tummavarjoiset, albipuncta'lla valkeahkot takasiivet tasaisen tummat, lähes mustat, vertaa M. albipuncta suurempi kuin M. albipuncta sukupuolet ovat samanvärisiä monimuotoisella M. sicula'lla (Luoteis- ja Etelä-Saksa) on myös tumma muoto, joka ihan kuin pienikokoinen M. ferrago takasiivet vain vaaleammat kuin M. ferrago'lla
30 - 36 mm	Mythimna albipuncta, helmiolkiyökkönen siipien kirjailu ja väritys tekee lajista melko helposti tunnistettavan Pohjois-Euroopassa ei muita samannäköisiä lajeja kuin M. ferrago poikkiviiruissa ei ole näkyvissä täysin mustaa, vertaa M. ferrago pohjaväri harmahtavanruskea, tosin kirjojen kuvatauluissa esimerkkejä myös punertavanruskeasta pohjaväristä kuten Mythimna ferrago'lla etusiivet alta keskeltä valkeahkot, M. ferrago'lla tummavarjoiset takasiivet vaalean harmaat, varsingin tyvestä vaaleat, vertaa M. ferrago pienempi kuin M. ferrago sukupuolet ovat samanvärisiä
40 mm	Mythimna vitellina, keltaolkiyökkönen siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan Euroopassa ei toista samannäköistä lajia pohjaväri vaihtelee vaalean ruskehtavankeltaisesta tummaan, punertavanruskeaan poikkiviirut aina hyvin näkyvissä ja varsinkin sisempi poikkiviiru luonteenomainen naarailla ja tummilla koirailla takasiiven ulkolaita tummasuoninen sukupuolet ovat samanvärisiä
39 - 42 mm	Mythimna unipuncta, hukkaolkiyökkönen isohko koko, siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan Euroopassa ei toista samannäköistä lajia sukupuolet ovat samanvärisiä
36 - 42 mm	Mythimna pudorina, ruso-olkiyökkönen siipien kirjailu ja väritys tekee lajista melko helposti tunnistettavan Euroopassa ei toista samannäköistä lajia pohjaväri punertavan-harmaanruskea, suonten välit pitkittäisvarjoiset etusiivet ilman tyvijuomua ja muita yökköskuvioita takasiivet tasaisen tummat, punertavaripsiset sukupuolet ovat samanvärisiä
36 - 37 mm	Mythimna straminea, ruoko-olkiyökkönen siipien kirjailu ja väritys tekee lajista melko helposti tunnistettavan Euroopassa ei toista samannäköistä lajia pohjaväri harmahtava etusiiven kärki terävä etusiiven ulkoreuna jopa hiukan kovera etusiivissä vahva, tumma tyvijuomu takasiivet vaaleat, kaarijuova näkyy pisteinä otsassa kolme tummaa kaarijuovaa (normaalisti näkyvät paljon selvemmin kuin kuvassa) sukupuolet ovat samanvärisiä
35 mm	Mythimna litoralis, Lähialuelaji, ei Suomessa siipien kirjailu ja väritys tekevät lajista melko helposti tunnistettavan Keski- ja Pohjois-Euroopassa ei toista samannäköistä lajia keskisuoni ulottuu valkoisena siiven ulkoreunaan asti (ainoa vaalea suoni) valkoinen keskisuoni näkyy usein paljon paksumpana siiven ulkolaidassa kuin mallilla takasiivet puhtaan valkoiset sukupuolet ovat samanvärisiä lähinnä meitä Tanskan ja Ruotsin länsirannikko ja Puolassa Itämeren rannikko hiekkaiset rantadyynit lentää kesä- elokuussa sukupuolet ovat samanvärisiä toukka mm. rantavehnällä (Elymus)
26 - 29 mm	Mythimna sicula, ei Suomessa erittäin vaihteleva laji aikanaan omana lajina kuvattua M. scirpi'ä pidetään nykyisin tämän lajin muotona mallikuva edustaa nimimuotoa keskisuoni valkoinen, vertaa M. impura ja M. pallens etusiivet voivat olla myös tummat, jolloin yökköskuvioista erottuu vain munuaistäplän valkoinen pohjukka (muistuttaa tällöin M. ferrago'a myös pohjaväriltään) vaikka etusiipien väritys ja tummuus vaihtelee, niin takasiivet aina vaaleat, jopa mallikuvaa vaaleammat pienikokoinen lähinnä meitä Luoteis-Saksassa elinalueellaan hyvin yleinen kuumat, kivikkoiset kedot lentää touko- heinäkuussa sukupuolet ovat samanvärisiä toukka erilaisilla heinillä
31 - 34 mm	Mythimna impura, sameaolkiyökkönen muistuttaa sisarlajia M. pallens'ta pohjaväri harmahtavanruskea, pitkittäisvarjoinen, vertaa M. pallens etusiivissä tumma tyvijuomu melko voimakas, vertaa M. pallens etusiiven sisäosa alapuolelta tummakehnäinen, vertaa M. pallens takasiivet melko tasaisen tummat, vertaa M. pallens sukupuolet ovat samanvärisiä
32 - 36 mm	Mythimna pallens, vaaleaolkiyökkönen muistuttaa sisarlajia M. impura'a pohjaväri oljenkellertävä, heikommin pitkittäisvarjoinen, vertaa M. impura etusiiven tumma tyvijuomu ei juuri erotu, vertaa M. impura etusiiven alapuoli valkeahko, joskus yökköstäplien kohdalla juomumaista kehnää, vertaa M. impura takasiivet selvästi vaaleammat kuin M. impura'lla sukupuolet ovat samanvärisiä
Alapuolivertailuja Mythimna impura - Mythimna pallens alarivissä samat yksilöt yläpuolelta
M. impura: (I -sukupolvi) sisäosa tummakehnäinen (II -sukupolvi) vaalea, josta osa menee varmaankin kuluneisuuden piikkiin M. pallens: valkeahko, joskus yökköstäplien kohdalla juomumaista kehnää
33 - 35 mm	Mythimna favicolor, ei Suomessa vaikeasti erotettavissa M. pallens'ista (pienet genitaalierot) siivet yksiväriset, vain ulomman poikkiviirun kohdalla voi olla pisteitä etusiipien tummuus vaihtelee, mutta aina yhtä kuviottomat takasiivet varsinkin koiraalla melko tasaisen valkeahkot, naaraalla hiukan harmaammat lähinnä meitä Länsi-Tanskassa merenrantakosteikot lentää kesä- heinäkuussa sukupuolet ovat samanvärisiä toukka mm. merisorsimolla (Puccinellia)
	Euroopassa vielä 5 Mythimna -lajia, joista ei ole kuvaa ja jotka elävät joko Välimeren rantavaltioissa tai Uralilla.
Leucania -suku
Euroopassa 9 lajia, joista 3 tavattu Suomesta
38 mm	Leucania comma, juomuolkiyökkönen siipien kirjailu ja väritys tekee lajista melko helposti tunnistettavan etusiiven etureuna muusta värityksestä poiketen harmaa keskisuoni valkoinen ja sen alla vahva, musta tyvijuomu takasiivet tummat Alppien pohjoispuolella ei toista samannäköistä lajia sukupuolet ovat samanvärisiä
30 - 33 mm	Leucania obsoleta, luhtaolkiyökkönen siipien kirjailu ja väritys tekee lajista melko helposti tunnistettavan ulomman poikkiviirun kohdalla ainakin muutaman pisteen pistevyö sisempi poikkiviiru näkyy harvemmin vaaleat suonet erottuvat selvinä tummasta pohjaväristä keskisuonen kärjessä vaalea nuppi, joka näkyy ilmeisesti aina takasiivet vaaleat, tummasuoniset Keski- ja Pohjois-Euroopassa ei toista samannäköistä lajia sukupuolet ovat samanvärisiä
37 - 38 mm	Leucania loreyi, kulkuolkiyökkönen siipien kirjailu ja väritys tekee lajista melko helposti tunnistettavan etusiiven keskivarjo ulottuu läpi koko siiven etusiiven kärjessä vaalea juomu munuaistäplän kohdalla valkoinen piste kuten sisarlajeillakin (kuvan yksilöllä kulunut pois) ulomman poikkiviirun kohdalla heikko pisterivi takasiivet puhtaan valkoiset sukupuolet ovat samanvärisiä
	Euroopassa vielä 5 Leucania -lajia, joista ei ole kuvaa ja jotka elävät joko Välimeren rantavaltioissa tai Uralilla.
Mythimna ja Leucania -lajeja, jotka Suomesta katsottuna esiintyvät todella kaukana, mutta saattaisivat ilmaston lämmetessä eksyä meillekin.
M. velutina: Etelä-Ural kesä- heinäkuu avoimet vuoristoalueet M. deserticola: Etelä-Ural kesä- heinäkuu steppilaji M. prominens: Välimeren rantavaltiot maalis- lokakuu ainakin kahtena sukupolvena lämpimät rannikkoalueet toukka heinillä M. languida: Välimeren saaret ja Etelä-Kreikka maalis- marraskuu useana sukupolvena saattaa olla Välimerelläkin eteläinen vaeltaja M. congrua: Etelä-Espanjasta Krimille kuumat, matalat alueet, ei vuoristolaji maalis- lokakuu kahtena sukupolvena tavattu vaeltajana Saksasta ja Puolasta toukka heinillä M. riparia: Espanja ja sieltä Välimeren rantoja pitkin Mustallemerelle maalis- lokakuu kahtena sukupolvena toukka mm. heinillä M. andereggii: Alpeilta Etelä-Uralille touko- elokuu vuoristot toukka heinillä L. putrescens: Atlannin rannikkoa pitkin Lounais-Englantiin heinä- syyskuu toukka 'merellisillä' heinillä
Senta -suku
Suvun ainoa laji Euroopassa ja tavattu myös Suomesta
29 - 34 mm	Senta flammea, ruokoyökkönen hento ulkomuoto, siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan ulomman poikkiviirun kohdalla ainakin muutaman pisteen pistevyö pitkä, tumma tyvijuomu sisempi poikkiviiru puuttuu etusiiven etureuna muusta värityksestä poiketen harmaa vaaleat suonet erottuvat selvinä ulkosarakkeessa takasiivet tasaisen vaaleat Euroopassa ei toista samannäköistä lajia sukupuolet ovat samanvärisiä
Muita suomalaisia lajeja, joilla tyvijuomu voi olla venynyt pitkin siipeä
Huom. tyvijuomun vahvuus vaihtelee näillä jokaisella lajilla (voi olla lähes kateissa tai sitten vahvana ulkosarakkeeseen asti)
24 - 30 mm	Donacaula mucronella kuuluu koisaperhosiin    (Pyralidae, Schoenobiinae) melko yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa kosteikot lentää kesä- heinäkuussa toukat elävät mm. saroilla
14 - 26 mm	Donacaula forficella kuuluu koisaperhosiin    (Pyralidae, Schoenobiinae) melko yleinen Etelä-Suomessa kosteikot lentää kesä- heinäkuussa toukat elävät mm. saroilla
25 - 30 mm	Archanara dissoluta, hentoruokoyökkönen kuuluu sukuryhmään korsiyökköset    (Noctuinae, Apameini) jokseenkin yleinen Etelä-Suomessa ruoikot lentää elo- syyskuussa toukan ravintona järviruoko
32 - 41 mm	Globia sparganii, pistelampiyökkönen kuuluu sukuryhmään korsiyökköset    (Noctuinae, Apameini) jokseenkin yleinen Etelä-Suomessa vesistöjen ranta-alueet lentää elo- syyskuussa toukan ravintona osmankäämi
31 - 39 mm	Globia algae, ruskolampiyökkönen kuuluu sukuryhmään korsiyökköset    (Noctuinae, Apameini) jokseenkin harvinainen Etelä-Suomessa (selvästi vähälukuisempi kuin G. sparganii) vesistöjen ranta-alueet lentää elo- syyskuussa toukan ravintona osmankäämi
29 - 32 mm	Sedina buettneri, pikkukalvakkayökkönen kuuluu sukuryhmään korsiyökköset    (Noctuinae, Apameini) harvinainen Etelä-Suomessa vesistöjen ranta-alueet lentää elo- lokakuussa toukan ravintona mm. sorsimo
31 - 37 mm	Longalatedes elymi, rantavehnäyökkönen kuuluu sukuryhmään korsiyökköset    (Noctuinae, Apameini) jokseenkin yleinen Etelä-Suomessa meren rannat ja saaristo lentää kesä- heinäkuussa toukan ravintona rantavehnä
28 - 31 mm	Chilodes maritimus, rytiyökkönen kuuluu sukuryhmään nurmiyökköset    (Noctuinae, Caradrinini) jokseenkin yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa vesistöjen ruovikot lentää kesä- heinäkuussa toukan ravintona järviruoko molemmat yökköstäplät pyöreitä, suunnilleen yhtä isoja (wismariensis -muodolla voivat peittyä tyvijuomun alle)

Sivu päivitetty-- 15.1.2020 --Page updated