Euroopan yökköskirjaa noudattaen:
Euroopassa 10 sukua, joissa yhteensä 22 lajia
Suomessa tavattu vain kahdeksan lajia neljästä eri suvusta
Luku 22 sisältää meiltäkin harvinaisena vaeltajana havaitun lajin 'halkaisun':
Heliothis maritima Keski-Euroopan Atlannin rannikko, ei taipumusta vaelluksiin
Heliothis adaucta Etelä-Saksa, Itävalta ja siitä itään Uralille, taipumus vaelluksiin
Tämän mukaan meidän yksilöt olisivat lajia Heliothis adaucta
Kaikesta huolimatta käsittelen näillä sivuilla lajikompleksia nimellä Heliothis maritima
|
|
30 - 37 mm
 |
|
Pyrrhia umbra, keltajaloyökkönen
- siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan, vain kaksi sisarlajia ovat samanoloiset, väritystä lukuunottamatta
- Euroopassa ei muita samannäköisiä lajeja
- tyvi- ja koko keskisarakkeen pohjaväri yhtä vaalea, vertaa P. exprimens
- sukupuolet ovat samanvärisiä
|
| |
32 - 35 mm
 |
|
Pyrrhia exprimens, rusojaloyökkönen
- siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan, vain kaksi sisarlajia ovat samanoloiset, väritystä lukuunottamatta
- Euroopassa ei muita samannäköisiä lajeja
- ulkosarakkeen lisäksi keskivarjon ja ulomman poikkiviirun väli tumma, vertaa P. umbra
- sukupuolet ovat samanvärisiä
|
| |
28 - 35 mm
 |
|
Pyrrhia purpura, ei Suomessa
- kuin P. umbra, mutta etusiipien pohjaväri kauniin punertava
- takasiipien ulkoreuna leveämmälti tumma kuin P. umbra'lla
- lentää huhti- heinäkuussa
- lähinnä meitä Unkarissa, Romaniassa
- paikoittainen laji
- stepit
- toukka elää palavapensaalla (Dictamnus)
|
| |
31 - 35 mm
 |
|
Schinia scutosa, kirjovaellusyökkönen
- siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan
- Euroopassa ei toista samannäköistä lajia
- sukupuolet ovat samanvärisiä
- scutosa'lla on kolme pienikokoista sisarlajia, jotka eivät ulkonäön perusteella luulisi kuuluvan samaan sukuun
- sisarlajit ovat keskenään melko samannäköisiä
|
| |
16 - 20 mm
 |
|
Schinia cardui, ei Suomessa
- kuvassa
- lentää touko- heinäkuussa
- lähinnä meitä Slovakiassa ja Valkovenäjällä
- niityt, teiden pientareet yms.
- toukka elää kitkeröillä (Picris)
Schinia cognata, ei Suomessa
- samannäköinen kuin S. cardui
- lentää kesä- heinäkuussa
- lähinnä meitä Slovakiassa
- stepit, hiekkapohjaiset alueet
- toukka elää mm. valvateilla (Sonchus)
|
| |
30 - 33 mm
 |
|
Heliothis viriplaca, vihervaellusyökkönen
- munuaistäplän kohdalla keskivarjon sisäreuna pyöristyneempi kuin H. maritima'lla
- keskivarjo tulee siiven takareunaan vain hiukan viistosti, vertaa H. maritima
- mutkainen ja useimmiten täplikäs ulompi poikkiviiru häviää siiven takareunassa, vertaa H. ononis
- Euroopassa vain nämä kolme samannäköistä lajia
- sukupuolet ovat samanvärisiä
|
| |
30 - 36 mm
 |
|
Heliothis maritima, viistovaellusyökkönen
- keskivarjon sisäreuna tekee useimmiten jyrkän mutkan munuaistäplän kohdalla, vertaa H. viriplaca
- keskivarjo tulee siiven takareunaan hyvin viistosti, vertaa H. viriplaca
- ulommassa poikkiviirussa suonten kohdalla useimmiten pisteet, vertaa H. ononis
- ulompi poikkiviiru häviää siiven takareunassa, vertaa H. ononis
- Euroopassa vain nämä kolme samannäköistä lajia
- sukupuolet ovat samanvärisiä
- ylempi malli Virolahdelta
- alempi malli Uralilta
|
| |
22 - 27 mm
 |
|
Heliothis ononis, ei Suomessa
- pienikokoisempi kuin sisarlajinsa
- keskivarjo näkyy melko selvänä ja tasaleveänä läpi siiven, vertaa H. viriplaca, H. maritima
- keskivarjon sisäreuna tasainen, vertaa H. viriplaca, H. maritima
- yhtenäinen ulompi poikkiviiru erottuu hyvin myös siiven takareunassa, vertaa H. viriplaca, H. maritima
- takasiiven tummat alueet laajemmat kuin sisarlajeilla
- lentää huhti- elokuussa kahtena sukupolvena
- lähinnä meitä Etelä-Puolassa, vanha havainto Virosta
- aurinkoiset kedot
- toukka elää mm. salvioilla ja peipeillä (Salvia, Lamium)
|
| |
| alapuolivertailuja Heliothis viriplaca - Heliothis maritima - Heliothis ononis |
|
|
- H. viriplaca:
- kirjailu mustaa, voimakasta
- etusiiven alalaidassa musta, voimakas varjostus
- H. maritima:
- kirjailu ruskehtavaa, mustaa vain etusiiven kirjailussa
- etusiiven alalaidassa vain heikko varjostus
- etusiiven tumma poikkivyö usein kapeampi ja heikompi kuin malliyksilöllä
- H. ononis:
- kirjailu mustaa, voimakasta (huomioi mallin kuluneisuus)
- etusiiven täplät selvästi kolmikon isoimmat
- tummien poikkivöiden leveys tuntuu vaihtelevan (kuvan yksilöllä melko kapeat)
Huom. Tuo etusiiven alalaidan varjostus näytti nettikuvissa vaihtelevan kaikilla kolmella lajilla, eikä varmaankaan sovi määritysperusteeksi.
Ukrainan yökköset -kirjan väritaulussa on myös viriplaca'n ja maritima'n alapuolet kuvattuna ja ne ovat yhtenevät tämän sivun mallien kanssa.
|
| |
34 - 40 mm
 |
|
Heliothis peltigera, keltavaellusyökkönen
- sekoitettavissa vain lajeihin H. nubigera ja H. armigera, Euroopassa ei muita samannäköisiä lajeja
- etusiiven reunassa musta pisterivi, alin piste selvästi voimakkain, vertaa H. armigera
- munuaistäplä suuri ja kokonaan tumma, vertaa H. nubigera ja H. armigera
- aaltoviiru kärjen mutkan jälkeen melko suora, vertaa H. nubigera
- takasiiven tumman alueen sisäreunan keskiosa huikan kaareva, vertaa H. nubigera
- sukupuolet ovat samanvärisiä
|
| |
31 - 38 mm
 |
|
Heliothis nubigera, kalvasvaellusyökkönen
- laji vaihtelee melko paljon sekä värisävyiltään että kirjavuudeltaan, varsinkin keskivarjo voi olla voimakas
- sekoitettavissa vain lajeihin H. peltigera ja H. armigera, Euroopassa ei muita samannäköisiä lajeja
- etusiiven reunassa musta pisterivi, alin piste voimakkain, vertaa H. armigera
- munuaistäplä osittain pohjavärin värinen, vertaa H. peltigera
- aaltoviiru tekee kärjen mutkan jälkeen toisen mutkan tyveenpäin, vertaa H. peltigera ja H. armigera
- takasiiven tumman alueen sisäreunan keskiosa melko suora, vertaa H. peltigera
- sukupuolet ovat samanvärisiä
|
| |
32 - 38 mm
 |
|
Helicoverpa armigera, hukkavaellusyökkönen
- etusiipien pohjavärin tummuus vaihtelee, vaaleat yksilöt sekoitettavissa kahteen edelliseen lajiin
- etusiiven mustat ripsitäplät samansuuruisia tai voivat puuttua kokonaan, vertaa H. peltigera ja H. nubigera
- munuaistäplä osittain pohjavärin värinen, vertaa H. peltigera
- aaltoviiru kärjen mutkan jälkeen melko suora, vertaa H. nubigera
- etusiivestä puuttuu leveä tumma varjostus, joka yhdistää munuaistäplän etureunaan, vertaa H. peltigera ja H. nubigera
- sukupuolet ovat samanvärisiä
|
| |
| alapuolivertailuja Heliothis peltigera - Heliothis nubigera - Helicoverpa armigera |
|
|
- H. peltigera:
- etusiivessä rengastäplän kohdalla vain pieni piste tai ei mitään
- takasiiven tumma vyö näkyy selvänä koko siiven matkalla, mutta ei ulotu tasaisesti ripsiin saakka
- H. nubigera:
- kolmikon heikoimmat kuviot
- etusiivessä rengastäplän kohdalla vain pieni piste tai ei mitään
- takasiiven tumma vyö näkyy heikkona, vain vaalean reunatäplän molemmin puolin tummemmat läikät
- H. armigera:
- etusiivessä selvä musta täplä rengastäplän kohdalla
- takasiiven tumma vyö näkyy selvänä ja leveänä koko siiven matkalla, ulkoreuna tasaisesti ripsiin saakka
|
| |
29 - 33 mm
 |
|
Heliothis incarnata, ei Suomessa
- siipien kirjailu ja väritys punaisine ripsineen tekee lajista helposti tunnistettavan
- Euroopassa ei toista samannäköistä lajia
- lentää huhti- heinäkuussa
- lähinnä meitä Itä-Ukrainassa
- puoliaavikot, stepit
- toukka elää mm. kohokeilla ja raunikeilla (Silene, Gypsophila)
|
| |
28 - 36 mm
 |
|
Periphanes delphinii, ei Suomessa
- siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan
- Euroopassa ei toista samannäköistä lajia
- lentää huhti- heinäkuussa, toinen sukupolvi elo- syyskuussa
- lähinnä meitä tavattu vaeltajana Etelä-Liettuasta (useita havaintoja) sekä Peipsijärven itäpuolelta
- kuivat kedot, stepit
- toukka elää esim. ukonhatulla ja kukonkannuksella (Aconitum, Consolida)
|
|
|
Euroopan loput Heliothinae -lajit:
- Aedophron rhodites Kaakkois-Ukrainasta itään
- Aedophron phlebophora Turkki
- Helivictoria victorina Bulgaria - Kreikka
- Philareta treitschkii Bulgaria - Kreikka
- Periphanes cora Itä-Ukrainasta itään
- Schinia purpurascens Etelä-Ural
- Heliocheilus syrticola Kaspianmeri
|
