Herminiinae - kärsäyökköset
24 - 27 mm	Paracolax tristalis, ruskokärsäyökkönen muodoltaan mittaria muistuttava yökkönen kooltaan ja väritykseltään muistuttaa ehkä eniten koisaperhosta P. pulveralis siipien väritys, terävä kuviointi sekä pitkät huulirihmat tekevät lajista helposti tunnistettavan Euroopassa ei toista samannäköistä lajia sukupuolet ovat samanvärisiä koiraan tuntosarvet ripsiset, hiukan leveämmät kuin naaraalla naaraan tuntosarvet rihmamaiset
21 - 26 mm	Psammotis pulveralis kuuluu koisaperhosiin    (Pyralidae, Pyraustinae) siipien pohjaväri voi olla tummempi ja tasaisempi kuin kuvan yksilöllä, jolloin muistuttaa enemmän ruskokärsäyökköstä
22 - 26 mm	Macrochilo cribrumalis, luhtakärsäyökkönen muistuttaa kooltaan ja etusiipien väritykseltään koisaperhosta C. paludella molemmat lajit esiintyvät samanlaisilla kosteilla paikoilla kummallakin lajilla etusiiven suonet pohjaa vaaleammat ja pisteinen kuviointi samannäköistä sekä yhtä vaihtelevaa (koisalta puuttuu ilmeisesti aina aaltoviirun kohdalla oleva pisterivi) etusiivet leveämmät kuin koisalla takasiivet sävyltään vain hiukan vaaleammat kuin etusiivet, tummuen vähitellen ulkoreunaa kohti (koisalla tasaisen valkeat) eurooppalaisissa yökköskirjoissa on valokuvattu yksilöitä, joilla takasiivet lähes yhtä valkoiset kuin C. paludella'lla, mutta tällöin myös etusiivet ulkolaidan varjostuksia lukuunottamatta yhtä vaaleat valkoisissakin takasiivissä ulkoreuna hiukan tyveä tummempi jos takasiivessä on tumma täplärivi, niin se on selvästi keskemmällä kuin koisalla olevat ripsien tyvitäplät Euroopassa ei toista samannäköistä yökköslajia sukupuolet ovat samanvärisiä koiraan tuntosarvet kampahampaiset, selvästi leveämmät kuin naaraalla naaraan tuntosarvet rihmamaiset
24 - 31 mm	Calamotropha paludella kuuluu koisaperhosiin    (Pyralidae, Crambinae)
Etusiivessä kolme poikkiviirua, joista aaltoviiru paksuin ja selvästi voimakkain
27 - 31 mm	Herminia tarsipennalis, viirukärsäyökkönen etusiiven pohjaväri tasainen läpi siiven, vertaa ryhmän muut lajit etusiivessä ei keskivarjoa, vertaa ryhmän muut lajit aaltoviiru päätyy siiven etureunaan, vertaa H. grisealis ripsien tyvijuova katkeileva, vertaa H. tarsicrinalis sukupuolet ovat samanvärisiä koiraan tuntosarvissa selvä paksunnos ennen puoltaväliä naaraan tuntosarvet tasaisen rihmamaiset
	alapuoli sekä ripsien tyvijuova että siipien keskipilkut erilaiset H. tarsicrinalis ripsien yhtenäinen tyvijuova näkyy selvästi hyvin kuluneeltakin yksilöltä ja on usein paljon voimakkaampi kuin kuvan yksilöllä
23 - 29 mm	Herminia tarsicrinalis, etelänkärsäyökkönen etusiiven pohjaväri hiukan kirjava, vertaa H. tarsipennalis etusiivessä keskivarjo, vertaa H. tarsipennalis aaltoviiru päätyy siiven etureunaan, vertaa H. grisealis etusiiven ulkoreuna hiukan kovera ennen kärkeä, vertaa H. tarsipennalis ripsien tyvijuova yhtenäinen, vertaa H. tarsipennalis sukupuolet ovat samanvärisiä koiraan tuntosarvet ripsiset, hiukan leveämmät kuin naaraalla naaraan tuntosarvet rihmamaiset
24 - 28 mm	Herminia grisealis, kiilakärsäyökkönen etusiiven pohjaväri ryhmän vaalein sisempi poikkiviiru aivan suora, vertaa ryhmän muut lajit aaltoviiru päätyy siiven kärkeen, vertaa ryhmän muut lajit sukupuolet ovat samanvärisiä koiraan tuntosarvet ripsiset, hiukan leveämmät kuin naaraalla naaraan tuntosarvet rihmamaiset
25 - 30 mm	Polypogon lunalis, kuuyökkönen etusiiven pohjaväri ryhmän tummin, eikä aaltoviiru niin selvästi näkyvä etusiiven ulkoreuna ryhmän pyöristynein aaltoviiru päätyy siiven etureunaan, vertaa H. grisealis sisempi ja ulompi poikkiviiru hiukan hampaisia, vertaa ryhmän muut lajit munuaistäplä kuin kuun sirppi, vertaa ryhmän muut lajit sukupuolet ovat samanvärisiä koiraan tuntosarvissa selvä paksunnos ennen puoltaväliä naaraan tuntosarvet rihmamaiset
	Herminia tenuialis, ei Suomessa (valitettavasti ei kuvaa) muistuttaa eniten lajia H. grisealis - aavistuksen pienempi - etusiiven pohjaväri selvästi tummempi - aaltoviiru päätyy samalla lailla siiven kärkeen - sisempi poikkiviiru tekee terävän mutkan sisäänpäin ennen siiven etureunaa sukupuolet ovat samanvärisiä lähinnä meitä Etelä-Saksa, Slovakia, Ukraina ja Moskovan alue lentää kesä- elokuussa (Etelä-Euroopassa kaksi sukupolvea) kosteapohjaiset pensaikot ja lehtimetsät toukka elää pudonneilla lehdillä
Etusiivessä kolme poikkiviirua, jotka suunnilleen yhtä paksuja ja voimakkaita
23 - 28 mm	Polypogon tentacularius, kasteyökkönen muodoltaan mittaria muistuttava yökkönen siipien väritys, terävät poikkiviirut sekä erittäin pitkät huulirihmat tekevät lajista helposti tunnistettavan (tosin huulirihmat tuntuvat katkeilevan hyvin helposti) Euroopassa ei toista samannäköistä lajia naaraat hiukan pienempiä, kellertävämpiä ja etusiiven ulkoreuna koverampi koiraan tuntosarvet kampahampaiset, selvästi leveämmät kuin naaraalla naaraan tuntosarvet rihmamaiset
23 - 29 mm	Polypogon gryphalis, ei Suomessa siipien pohjaväri, poikkiviirut sekä pitkät huulirihmat tekevät lajista helposti tunnistettavan (kuvassa erittäin kulunut yksilö) Euroopassa ei toista samannäköistä yökköstä sukupuolet ovat samanvärisiä lähinnä meitä Itävalta, Unkari ja Romania lentää kesä- syyskuussa lämpimät, kosteahkot lehtimetsät ja pensaikot toukka elää kuihtuneilla lehdillä
27 - 30 mm	Polypogon strigilatus, hapsiyökkönen siipien väritys ja kuviointi tekee lajista helposti tunnistettavan etusiivet vahvasti kehnäiset, poikkiviirut voivat olla melko huomaamattomatkin takasiipien etukulma muuta siipeä selvästi vaaleampi, vertaa sivun muut lajit Euroopassa ei toista samannäköistä yökköstä sukupuolet ovat samanvärisiä koiraan tuntosarvet kampahampaiset, leveämmät kuin naaraalla naaraan tuntosarvet rihmamaiset
Etusiivessä kolme poikkiviirua, joista aaltoviiru näkyy pohjaa vaaleampana
	Simplicia rectalis, lähialuelaji, ei Suomessa (valitettavasti ei kuvaa) suomalaisista lajeista muistuttaa eniten lajia H. tarsipennalis - etusiiven pohjaväri yhtä tasainen ja saman sävyinen - aaltoviiru erottuu päinvastoin vaaleana - takasiivet selvästi vaaleammat sukupuolet ovat samanvärisiä lähinnä meitä vanhoja havaintoja Peipsijärven itäpuolelta (Pietarin alue) harvinainen Liettuassa, Tanskalle uutena 2011 lentää kesä- syyskuussa kahtena sukupolvena lämpimät lehtimetsät toukka elää mm. tammen pudonneilla lehdillä
25 - 30 mm	Polypogon zelleralis, ei Suomessa Euroopassa ei toista samannäköistä lajia muistuttaa lajia P. lunalis, jonka aaltoviiru vain on vaalea etusiiven ulkoreuna tasaisen pyöreä, vertaa P. plumigeralis sukupuolet ovat samanvärisiä lähinnä meitä Etelä-Saksa, Slovakia lentää kesä- elokuussa lämpimät lehtimetsät ja pensaikkoiset rinteet toukka elää aluskasvillisuuden kuihtuneilla lehdillä
26 - 30 mm	Polypogon plumigeralis, ei Suomessa Espanjassa samannäköinen P. simplicicornis, joka äskettäin erotettu omaksi lajiksi etusiiven ulkoreuna hiukan kovera ennen terävää kärkeä, vertaa P. zelleralis sukupuolet ovat samanvärisiä lähinnä meitä Puola, Valkovenäjä lentää touko- lokakuussa kahtena sukupolvena lämpimät metsäaukeat ja pensaikkoiset rinteet toukka elää sekä kuihtuneilla että tuoreilla lehdillä
Laji, jota ei voi sekoittaa muihin lajeihin
22 - 29 mm	Idia calvaria, ei Suomessa Euroopassa ei toista samannäköistä lajia sukupuolet ovat samanvärisiä lähinnä meitä Pohjois-Puola, Valkovenäjä ja Kaliningrad lentää kesä- heinäkuussa (Etelä-Euroopassa kaksi sukupolvea) lämpimät lehtimetsät toukka elää pudonneilla lehdillä
	Euroopan muut Herminiinae -alaheimon lajit: Orectis massiliensis Italia, Kreikka Orectis proboscidata Etelä-Ranska, Itävalta, Italia, Kreikka, Romania Nodaria nodosalis Espanja, Etelä-Ranska, Italia, Kreikka, Bulgaria Herminia flavicrinalis Etelä-Espanja, Sardinia Polypogon simplicicornis Espanja

Sivu päivitetty-- 21.3.2013 --Page updated