Geometridae - mittarit

Larentiinae - kenttämittarit

Chesiadini -sukuryhmä      (okamittarit)
30 - 36 mm	Chesias legatella, jänönvihmamittari siipien muoto, väritys ja kuviointi (mm. kärjen vaalea juomu, vertaa C. rufata) tekee lajista helposti tunnistettavan Alppien pohjoispuolella ei muita samannäköisiä lajeja lentää syksyllä, vertaa C. rufata sukupuolet ovat samanvärisiä
24 - 30 mm	Chesias rufata, lähialuelaji, ei Suomessa siipien muoto, väritys ja kuviointi (mm. kärjen rusehtava juomu, vertaa C. legatella) tekee lajista helposti tunnistettavan selvät poikkiviirut tummallakin yksilöllä, vertaa C. legatella Alppien pohjoispuolella ei muita samannäköisiä lajeja lähinnä meitä Etelä-Ruotsissa kuivahkot, lämpimät alueet kuten esim. ruderaatit ja teiden pientareet lentää huhti- toukokuussa yhtenä sukupolvena, vertaa C. legatella toukka väriherneillä (Genista) ja (Cytisus) -suvun kasveilla Euroopan loput Chesias -lajit: Chesias capriata Italia Chesias isabella Espanja, Etelä-Ranska Chesias angeri Italia Chesias linogrisearia Korsika, Sardinia
20 - 25 mm	Carsia sororiata, rämeokamittari selvästi pienempi kuin A. praeformata tai A. plagiata ulommassa poikkiviirussa kaksi hammasta, joista alempi on isompi tyvipoikkiviirun etuosassa ei terävää kulmaa, vertaa A. praeformata, A. plagiata ja A. efformata poikkiviirujen varjostus vaihtelee, mutta vaaleilla yksilöillä sisemmän ja ulomman poikkiviirun välisen alueen etu- ja takaosan leveyseron huomaa hyvin poikkiviirujen varjostukset eivät tumman viirun kahtiajakamat, vertaa A. praeformata, A. plagiata ja A. efformata sisempi poikkiviiru tasaleveä, melko kapea, ilman mutkia siipien ripset terävästi kaksiväriset lentää pääasiassa rämeillä sukupuolet ovat samanvärisiä Euroopassa toinen Carsia -laji: Carsia lythoxylata Italia - Bulgaria
35 - 41 mm	Aplocera praeformata, iso-okamittari selvästi isompi kuin C. sororiata sisemmän poikkiviirun sisäpuolella punertavanruskeaa varjostusta, vertaa C. sororiata, A. plagiata ja A. efformata sisemmän poikkiviirun etuosa musta lähes puoleenväliin siipeä, vertaa C. sororiata, A. plagiata ja A. efformata tyvipoikkiviirun etuosassa erittäin terävä kulma, vertaa C. sororiata, A. plagiata ja A. efformata kärkijuomussa punertavanruskeaa, vertaa C. sororiata, A. plagiata ja A. efformata sukupuolet ovat samanvärisiä
31 - 36 mm	Aplocera plagiata, mäkiokamittari selvästi isompi kuin C. sororiata ja keskimäärin isompi kuin A. efformata sisemmän poikkiviirun sisäpuolella ei punertavanruskeaa varjostusta, vertaa A. praeformata sisemmän poikkiviirun etuosassa mustaa varjostusta ja sitten puolivälissä toinen musta kohta, vertaa A. praeformata ja A. efformata ulomman poikkiviirun etuosassa mustaa varjostusta, vertaa A. efformata tyvipoikkiviirun etuosassa hiukan pyöristynyt kulma, vertaa A. praeformata ja A. efformata kärkijuomu musta tai siinä on ainakin mustia juovia, vertaa A. praeformata ja A. efformata sukupuolet ovat samanvärisiä
26 - 30 mm	Aplocera efformata, lähialuelaji, ei Suomessa isompi kuin C. sororiata, mutta keskimäärin pienempi kuin A. plagiata sisemmän poikkiviirun sisäpuolella ei punertavanruskeaa varjostusta, vertaa A. praeformata poikkiviirujen etuosat vaaleammat kuin A. praeformata'lla ja A. plagiata'lla (ilman mustaa varjostusta) tyvipoikkiviirun etuosassa terävä kulma, vertaa A. plagiata kärkijuomu useimmiten melko epäselvä, yleensä ruskehtava, vertaa A. praeformata ja A. plagiata selvästi tasavärisempi (hailakampi) kuin A. praeformata ja A. plagiata lähinnä meitä Etelä-Ruotsissa kuivahkot, lämpimät alueet kuten esim. ruderaatit, teiden pientareet ja erilaiset hietikot lentää touko- syyskuussa kahtena sukupolvena toukka kuismilla (Hypericum)
alapuolivertailuja
A. plagiata: etusiiven etureunan täplä terävämpi, enemmän juovamainen A. efformata: etusiiven etureunan täplä epäterävämpi, enemmän täplämäinen
kuvissa näkyvä etusiiven etureunan vaaleus / tummuus vaihtelee lajin sisällä niin paljon, ettei siihen voi luottaa
	Euroopan loput Aplocera -lajit: Aplocera columbata Bulgaria, Turkki Aplocera bohatschi Espanja Aplocera corsalta Korsika, Sardinia Aplocera vivesi Espanja Aplocera cretica Kreikka Aplocera simpliciata Kaakkois-Ranska, Itävalta - Romania Aplocera annexata Mustanmeren rannikko, Koillis-Kreikka
26 - 31 mm	Schistostege nubilaria, ei Suomessa siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan Euroopassa ei toista samannäköistä lajia lähinnä meitä Romaniassa ja Itä-Ukrainassa avoimet ja aurinkoiset ruohikot, stepit lentää touko- heinäkuussa yhtenä sukupolvena ravintokasvi tuntematon S. decussata'lla 'haalistunut' muoto, joka muistuttaa S. nubilaria'a
26 - 32 mm	Schistostege decussata, ei Suomessa siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan vain lehtimittareihin kuuluva S. tessellaria hiukan samannäköinen lajista tavataan myös hyvin 'haalistunut' muoto, joka muistuttaa S. nubilaria'a suomalaisista lajeista samanoloinen on erittäin vaihteleva C. clathrata Euroopassa ei muita samannäköisiä lajeja lähinnä meitä Slovakiassa ja Länsi-Ukrainassa tuoreet niityt lentää touko- heinäkuussa yhtenä sukupolvena toukka putkikasveilla (Apiaceae)
25 - 28 mm	Scopula tessellaria, ei Suomessa kuuluu alaheimoon lehtimittarit    [Sterrhinae, Scopulini] lentelee myös päivällä lähinnä meitä Etelä- ja Itä-Ukrainassa tavattu myös Valkovenäjällä (vanha havainto) avomaat, stepit lentää kesä- heinäkuussa toukka mm. mailasilla (Medicago)
20 - 26 mm	Chiasmia clathrata, ruutumittari kuuluu alaheimoon lovimittarit    [Ennominae, Macariini] siipien pohjaväri valkoinen, tyviosassa hiukan kellertävää tummien kuvioiden paksuus vaihtelee paljon, ääritapauksessa siivissä on vain pari valkoista ruutua tai toisessa ääritapauksessa vain yksi musta poikkiviiru
23 - 27 mm	Odezia atrata, nokimittari siipien väritys ja 'kuviointi' tekee lajista helposti tunnistettavan Euroopassa ei toista samannäköistä lajia sukupuolet ovat samanvärisiä Huom: Puolaan asti tuleva Minoa murinata on samannäköinen, mutta hiukan pienempi ja sen ripset ovat tasaisen tummat
25 - 30 mm	Lithostege farinata, lähialuelaji, ei Suomessa siipien muoto, väritys ja kuviottomuus, vertaa (L. griseata) tekee lajista helposti tunnistettavan ei kärkijuomua, vertaa L. griseata Keski- ja Pohjois-Euroopassa ei muita samannäköisiä lajeja kuin sisarlaji L. griseata lähinnä meitä Virossa (1 vanha havainto) Etelä-Liettuassa vakinainen (harvinainen) taantunut avoimet alueet kuten esim. ruderaatit, teiden pientareet ja erilaiset joutomaat lentää touko- kesäkuussa yhtenä sukupolvena toukka mm. rikkasinapilla, peltoretikalla, harmiolla, pernaruohoilla (Brassicaceae)
23 - 30 mm	Lithostege griseata, lähialuelaji, ei Suomessa siipien muoto, väritys ja kuviottomuus, vertaa (L. farinata) tekee lajista helposti tunnistettavan kärkijuomun voimakkuus vaihtelee, voi joskus myös puuttua, vertaa L. farinata siipiin verrattuna ripset paljon kontrastisemmat kuin L. farinata'lla Keski- ja Pohjois-Euroopassa ei muita samannäköisiä lajeja kuin sisarlaji L. farinata lähinnä meitä harvinaisena Liettuassa avoimet alueet kuten esim. ruderaatit, teiden pientareet ja erilaiset joutomaat lentää touko- kesäkuussa yhtenä sukupolvena toukka mm. peltoretikalla, litutillillä, litulaukalla, pernaruohoilla, lutukalla (Brassicaceae)
	Euroopan loput Lithostege -lajit: Lithostege bosporaria Turkki Lithostege coassata Etelä-Ukraina, Etelä-Venäjä Lithostege duponcheli Etelä-Ranska, Etelä-Italia Lithostege clarae Espanja Lithostege infuscata Kaspianmeren pohjoispuoli Lithostege castiliaria Espanja Lithostege fissurata Malta
Trichopterygini -sukuryhmä      (liuskamittarit)
Koirailla on takasiiven tyvessä liuska (halteri), joka on melko suuri L. halterata'lla. Muilla se näkyy erikokoisena laskoksena.
23 - 26 mm	Lobophora halterata, harmoliuskamittari siipien muoto ja kuviointi tekee lajista helposti tunnistettavan, vaikka etusiipien kirjavuus vaihteleekin melko paljon Keski- ja Pohjois-Euroopassa ei muita samannäköisiä lajeja etusiiven tyvessä useimmiten leveä tumma vyö, jonka vaalea juova halkaisee takasiivet valkoiset, aivan ulkoreunasta tummentuneet takasiiven halteri ulottuu puoleenväliin siipeä takasiivet pienet verrattuna etusiipiin loppukevään ja alkukesän laji sukupuolet ovat samanvärisiä
18 - 21 mm	Pterapherapteryx sexalata, pikkuliuskamittari pieni koko, siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan Euroopassa ei muita samannäköisiä lajeja erotuksena suomalaisista pikkumittareista (Perizoma, Eupithecia ja Pasiphila -lajit) etusiivet leveät, ulkoreuna erittäin pyöristynyt etusiivissä leveät, vaaleat poikkinauhat keskisarakkeen tumma poikkinauha vaalenee alaosastaan ja sen sisäreunassa iso ja pitkä keskipilkku takasiivet pienehköt verrattuna etusiipiin alku- ja keskikesän laji sukupuolet ovat samanvärisiä
25 - 29 mm	Nothocasis sertata, lähialuelaji, ei Suomessa vaikka muistuttaa paljon Epirrita -suvun lajeja, on silti helposti määritettävissä keskisarake taipuu siiven alareunassa selvästi ulospäin tyvipoikkiviiru rusehtava, mustareunainen, aaltoileva, vinosti ulospäin suuntautuva lähinnä meitä Etelä-Ruotsissa sekametsien varjoisat, viileät reunat lentää syys- lokakuussa yhtenä sukupolvena toukka vuorivaahteralla (Acer pseudoplatanus)
33 - 35 mm	Epirrita autumnata, tunturimittari kuuluu sukuryhmään kuultomittarit    [Larentiinae, Operophterini] erittäin vaihteleva laji niin siipien tummuudessa kuin varjostusten voimakkuudessa keskisarake päätyy kohtisuorasti siiven alareunaan tyvipoikkiviiru musta, siinä terävä kulma, jonka jälkeen jatkuu suorana alareunaan asti takasiivet yleensä kirjavat, mutta voivat olla myös yhtä tasaisen vaaleat kuin N. sertata'lla E. autumnata keskimäärin selvästi isompi kuin N. sertata, mutta esim. E. christyi on taas tunturimittara pienikokoisempi laji
21 - 24 mm	Acasis viretata, viherliuskamittari siipien väritys ja kuviointi tekee lajista helposti tunnistettavan Euroopassa ei toista samannäköistä lajia juurikuoriutuneen perhosen siivet vihertävän sävyiset, mutta kosteissa olosuhteissa vihreys haalistuu jo luonnossa kellertävänruskeaksi tyvipoikkiviiru musta, näkyy paljon selvemmin kuin sisarlajilla A. appensata loppukevään ja alkukesän laji sukupuolet ovat samanvärisiä
19 - 21 mm	Acasis appensata, pohjanliuskamittari siipien kuviointi samanlainen kuin sisarlajilla A. viretata, mutta perusväri on ruskehtavan harmaa (ei mitään vihertävään tai kellertävään viittaavaa) tyvipoikkiviiru harmaa, näkyy paljon epäselvemmin kuin sisarlajilla A. viretata alku- ja keskikesän laji sukupuolet ovat samanvärisiä
	muistuttaa kooltaan ja väreiltään pikkumittareita (Eupithecia ja Pasiphila -lajeja) A. appensata'lla ripsien tyvessä täpläkuviointi, jollaista ei ole yhdelläkään pikkumittarilla pikkumittareilla ripsien tyvijuova joko katkeileva tai yhtenäinen pikkumittareita kuvassa edustaa E. intricata
27 - 31 mm	Trichopteryx polycommata, kuusamaliuskamittari siipien väritys ja kuviointi tekee lajista helposti tunnistettavan perhonen tuntuu olevan aina hyvin samanlainen, tummentuneet yksilöt todella harvinaisia Euroopassa ei toista samannäköistä lajia kevään laji sukupuolet ovat samanvärisiä
27 - 31 mm	Trichopteryx carpinata, haapamittari aikainen lentoaika, siipien väritys, muoto ja kuviointi tekee lajista helposti tunnistettavan samaan aikaan lentävä kuultomittari M. regelaria on hiukan kirjavampi, kuviointi terävämpää ja ripset selvästi täplikkäät alkukevään laji, lennon huippu jo vappuna sukupuolet ovat samanvärisiä
25 - 30 mm	Malacodea regelaria, kuultomittari kuuluu sukuryhmään kuultomittarit    [Larentiinae, Operophterini] lentää keväällä samaan aikaa, jopa aikaisemmin kuin T. carpinata kuusikot ripset täplikkäät, vertaa T. carpinata naaraalla pienet, noin pari milliä pitkät siivet

Sivu päivitetty-- 2.3.2018 --Page updated