Lycaenidae

Sinisiipiset

Sinisiipiset ovat pienehköjä päiväperhosia, joiden lajitunnistus useinmiten onnistuu siipien alapuolen kuvioinnin perusteella. Useilla lajeilla, varsinkin koirailla, siipien yläpuoli on joko sinisen tai kellanpunaisen hohtoinen. Imutorvi on hyvin kehittynyt ja molemmilla sukupuolilla on samanlaiset nuijamaiset tuntosarvet.

Suomesta on tavattu 28 lajia, joista yksi on vain kerran havaittu harvinainen harhailija. Meillä on sinisiipisissä 6 rauhoitettua lajia ja muutama muukin laji on voimakkaasti taantunut viimeisten vuosien aikana. Euroopassa lajeja on noin 110 ja koko maailmassa noin 6000.

Suomalaiset sinisiipiset jaetaan kolmeen ryhmään.
Nopsasiivet
(5 lajia)
Nopsasiivet ovat melko huomaamattomia, usein puiden yläoksilla lenteleviä perhosia, mikä antaa ehkä kuvan todellista harvinaisemmista lajeista. Vain aikaisin keväällä, pajun kukinta-aikaan, lentävä kangasperhonen on helposti havaittavissa.
Toukat elävät erilaisilla puilla (tammi, tuomi, jalava) ja vain kangasperhosen toukka tekee poikkeuksen syömällä myös varpuja ja esim. virnoja.
Suomessa nopsasiivet talvehtivat munana ja vain kangasperhonen tekee tässäkin poikkeuksen talvehtimalla kotelona.
Vertaa lajeja

Sukupuolet ovat helppoja eroittaa toisistaan: kolmella lajilla etusiipien väritys on erilainen (viereinen kuva kahdella lajilla koiraan eroittaa helpoimmin etusiiven etureunassa olevasta koirastäplästä (näkyy myös viereisessä kuvassa) Kuvassa tuominopsasiipi pariskunta (Satyrium pruni)

Kultasiivet
(5 lajia)
Kultasiivet ovat värityksiltään Suomen upeimpia päiväperhosia. Nämä kukkivien ketojen ja niittyjen lajit tuovat aina mieleen lämpimän aurinkoisen kesäpäivän. Ryhmään kuuluu kaksi rauhoitettua lajia, joista toinen, luhtakultasiipi, on voimakkaasti vähentynyt laji ja toinen, isokultasiipi, on sinnitellyt uutena lajina parinkymmenen vuoden ajan etelärannikolla ja vasta viime vuosina hiukan levinnyt sisämaahan.
Toukat elävät erilaisilla hierakoilla ja suolaheinillä.
Suomessa kultasiivet talvehtivat joko munana, keskenkasvuisena toukkana tai kotelona. Vain pikkukultasiivellä on säännöllisesti Suomessa kaksi sukupolvea.
Vertaa lajeja

Sukupuolet ovat pikkukultasiipeä lukuunottamatta helppoja eroittaa toisistaan: etusiipien väritys on erilainen (viereinen kuva pikkukultasiivellä eron huomaa varmuudella vain takaruumiin kärjen sukupuolielimistä. Kuvassa loistokultasiipi pariskunta (Lycaena virgaureae)

Sinisiivet
(18 lajia)
Sinisiipiin kuuluu värityksiltään sekä sinisiä että täysin ruskeita lajeja. Osalla lajeista koiraat ovat sinisiä kun taas naaraat enemmän tai vähemmän ruskeita. Ryhmään kuuluu neljä rauhoitettua lajia, joista kaksi, harjusinisiipi ja muurahaissinisiipi, ovat voimakkaasti vähentyneet sopivien elinympäristöjen hävitessä. Tundrasinisiipi elää harvinaisena Luoteis-Lapin suurtuntureilla ja kalliosinisiipi Etelä-Suomen maksaruohoa kasvavilla kalliolaikuilla.
Suosituimpia toukkien ravintokasveja ovat erilaiset hernekasvit kuten virnat ja apilat. Muutama laji elää juolukalla, kurjenpolvella ja kangasajuruoholla. Yksi laji elää maksaruohoilla ja yksi laji paatsamalla. 'Ääriravintona' ovat muurahaisten toukat sekä kotelot. .
Suomessa sinisiivet talvehtivat joko munana, toukkana tai kotelona. Vain hohtosinisiivellä ja kannussinisiivellä on säännöllisesti Suomessa kaksi sukupolvea.
Vertaa lajeja

	Osalla lajeista sukupuolet ovat helppoja ja osalla lajeista vaikeita eroittaa toisistaan: eroja on paremmin selostettu 'Vertaa lajeja' -kohdassa kuvan niittysinisiipi kuuluu niihin helppoihin tapauksiin Kuvassa niittysinisiipi pariskunta (Plebeius semiargus)

Meillä aikaisin laji, kangasperhonen, aloittaa lämpiminä keväinä lentonsa jo huhtikuun alkupuolella ja myöhäisin laji, pikkukultasiiven toinen sukupolvi, lopettelee lentonsa vasta lokakuun alkupäivinä.
	Päivisin lepoasennossa siivet pidetään enemmän tai vähemmän levällään, mutta täydellisessä levossa molemmat siipiparit ovat ylös vastakkain painettuina. Monen lajin parhaat tuntomerkit ovat siipien alapuolen kuviot Kuvassa ketokultasiipi koiras (Lycaena hippothoe)
Toukat ovat lyhyt- ja hienokarvaisia, selkäpuolelta kuperia ja vatsapuolelta litteitä. Ne koteloituvat joko vyörihmalla kiinnittyneenä ravintokasviin tai sitten maahan karikkeen joukkoon.
	Monet sinisiipisten toukista erittävät nestettä, jota muurahaiset käyvät 'lypsämässä'. Muurahaissinisiivellä 'yhteistyö' on mennyt niin pitkälle että toukka kannetaan muurahaispesään, jossa se sitten syö isäntänsä toukkia ja koteloita. Kuvassa virnasinisiiven toukka (Glaucopsyche alexis)

Sivu päivitetty-- 12.4.2009 --Page updated