Noctuidae - yökköset

Noctuinae - yökköset

Luvut eivät ole tarkkoja. Aina jokaisessa uudessa lajiluettelossa lajeja ja varsinkin sukuja pilkotaan tai yhdistellään.

Noctuini I - maayökköset
Actebia -suku
Euroopassa 6 lajia, joista kolme tavattu Suomesta
42 - 46 mm	Actebia praecox, vihermaayökkönen siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan Euroopassa ei toista samannäköistä lajia sukupuolet ovat samanvärisiä
39 - 41 mm	Actebia fennica, suomenmaayökkönen siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan naaraalla tummat etusiivet, yökköstäplät silmiinpistävän vaaleat ja siiven takareunassa hiukan punertavanruskeaa Euroopassa ei toista samannäköistä lajia koiraalla etusiiven takareuna punertavankeltainen, naaraalla aavistuksen muuta siipeä punertavampi
43 - 47 mm	Actebia squalida, idänmaayökkönen itäinen laji (mm. E-Ural), jonka länsilevinneisyyttä ei varmaankaan tunneta meillä erittäin harvinainen vieras muistuttaa lajeja: Euxoa birivia ja Euxoa decora jotka hiukan pienempiä joilla takasiiven ulkoreuna muuta siipeä selvästi tummempi joilla sisempi poikkiviiru suorempi Rhyacia simulans joka hiukan pienempi jolla sisempi poikkiviiru suorempi, selvästi kaksinkertainen jolla ulompi poikkiviiru ei niin terävähampainen jolla tyvipoikkiviirun alku vaalea, selvästi kaksinkertainen jolla selvemmät ripsien tyvipilkut Spaelotis ravida jolla yökköstäplät lähes koskettavat toisiaan sukupuolet ovat samanvärisiä
46 - 49 mm	Actebia fugax, ei Suomessa kuvassa Actebia photophila (Marokko), Actebia fugax suunnilleen samannäköinen   kirjojen kuvatauluissa fugax'in etusiipien pohjaväri kirjavampi, jotenkin 'sottaisemman' näköinen, kuin kuvan yksilöllä kuviointi samanlainen kuin Actebia squalida'lla sukupuolet ovat samanvärisiä lentää kesäkuusta syyskuuhun lähinnä meitä Pohjois-Puolassa matalakasvustoiset avomaat toukka matalilla kasveilla, esim. tyräkit
	Suvun loput kaksi lajia elävät Välimerellä
Dichagyris -suku
Euroopassa 38 lajia, joista vain yksi tavattu Suomesta
39 - 41 mm	Dichagyris musiva, ei Suomessa muistuttaa erehdyttävästi kotimaista Ochropleura plecta'a rengastäplä vaalea ilman ääriviivoja, vertaa O. plecta , jolla täplä on tummakeskinen ja kokonaan ympäröity tummalla ääriviivalla leveä, musta tyvijuomu, leveämpi kuin O. plecta'lla kooltaan n. 10 mm leveämpi siipien kärkiväli kuin O. plecta'lla sukupuolet ovat samanvärisiä lentää kesäkuusta syyskuuhun lähinnä meitä Etelä-Puolassa avoimet alueet meren tasolta yli kahteen kilometriin toukka 'erilaisilla ruohokasveilla', esim. voikukka (Taraxacum)
44 - 50 mm	Dichagyris flammetra, ei Suomessa kuviointi muistuttaa A. musiva'a, mutta kaikki värit ovat vain harmahtavia, myös takasiivet Euroopassa vain 1 samannäköinen sisarlaji, vaaleampi D. candelisequa sukupuolet ovat samanvärisiä lentää toukokuusta syyskuuhun lähinnä meitä Etelä-Puolassa saatu vaeltajana Tanskasta (1 yksilö) pensaikkoiset vuoristoalueet toukka matalilla kasveilla
41 - 45 mm	Dichagyris candelisequa, ei Suomessa suomalaisista lajeista tuo eniten mieleen A. psi'n harmaan muodon takasiivet vain ovat puhtaan valkoiset ja etusiiven takanurkan 'psi -viiva' puuttuu, eli laji on helppo tunnistaa sukupuolet ovat samanvärisiä lentää kesäkuusta syyskuuhun lähinnä meitä Etelä-Puolassa pensaikkoiset vuoristoalueet toukka matalilla kasveilla
36 - 41 mm	Dichagyris renigera, ei Suomessa D. renigera on mallina kolmelle lajille, jotka esiintyvät Etelä-Euroopassa pohjaväri vaihtelee kuvan vaaleasta lähes mustaan, jossa yökköstäplät hiukan pohjaa vaaleammat lajit taas erottuvat toisistaan pohjavärin sävyn ja kuvioinnin selvyyden perusteella D. renigera esiintyy meitä lähimpänä Mustanmeren ympäristössä alueellaan yleinen laji, voisi joskus eksyä meillekin
34 - 40 mm	Dichagyris forcipula, ei Suomessa D. forcipula ja D. nigrescens ovat lajipari, joiden kuviointi samanlainen pohjaväri vaalea, vertaa D. nigrescens ulompi poikkiviiru alaosassaan menee viistosti takareunaan asti muuttamatta suuntaa, vertaa D. nigrescens sukupuolet ovat samanvärisiä lentää kesäkuusta heinäkuuhun lähinnä meitä Etelä-Puolassa avoimet, pensaikkoiset vuoristoalueet toukka matalilla kasveilla
39 - 45 mm	Dichagyris nigrescens, ei Suomessa D. forcipula ja D. nigrescens ovat lajipari, joiden kuviointi samanlainen pohjaväri tumma, vertaa D. forcipula ulompi poikkiviiru alaosassaan kääntyy suoraan alas kohti takareunaa, vertaa D. forcipula sukupuolet ovat samanvärisiä lentää kesäkuusta heinäkuuhun lähinnä meitä Etelä-Puolassa avoimet, pensaikkoiset vuoristoalueet toukka matalilla kasveilla
35 - 38 mm	Dichagyris signifera, harmoaroyökkönen siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan Euroopassa samannäköisiä lajeja, mutta kaukana meistä vakinaisena Kaakkois-Latviassa, Puolassa ja siitä itään sukupuolet ovat samanvärisiä
	Suvun loput 31 lajia elävät Välimerellä, Uralilla tai Mustanmeren ja Kaspianmeren maisemissa
Euxoa -suku
Euroopassa 51 lajia, joista 9-11 tavattu Suomesta Euxoa tritici -ryhmä = onko1, 2 vai 3 lajia
32 - 38 mm	Euxoa adumbrata , arohietayökkönen kirjojen kuvatauluissa yleensä esiintyy tuo tumma malli, mutta laji on hyvin vaihteleva kotimaisista lajeista kapeasiipisin aaltoviirussa tummaa varjostusta, joka usein näkyy terävinä hampaina kotimaisista lajeista aloittaa lennon ensimmäisenä sukupuolet ovat samanvärisiä   koiraan pystyy helposti varmistamaan lämsän hakasesta ainoa kotimainen Euxoa -laji, jolla hakasen kärki on kuin lusikka (muilla lajeilla terävä piikki) näkyy paljaalla silmällä tai ainakin pienellä suurennuslasilla
34 - 36 mm	Euxoa recussa, sahahietayökkönen kotimaisista lajeista leveäsiipisin rengastäplä iso, pyöreähkö etusiiven etureuna muun siiven värinen yökköstäplien ympärillä on tummaa ja niiden alapuolella vaalea suoni koiraan tuntosarvet pitkähampaiset koiraan takasiiven ulkoreuna jyrkkärajaisesti tumma sukupuolet ovat samanvärisiä
35 - 38 mm	Euxoa temera , tomerahietayökkönen etusiiven etureuna yleensä muuta siipeä vaaleampi takasiivet hyvin valkoiset kirjallisuuden mukaan alapuolen tumma munuaistäplä erottaa lajin kaikista muista Euxoa -lajeista (tuolla alakuvataulussa on kyllä muitakin tummatäpläisiä, mutta jos huomioi lisäksi etusiiven poikkiviirun, takasiiven yläreunan ja keskipilkun, niin vain hastifera samanoloinen) sukupuolet ovat samanvärisiä
39 - 41 mm	Euxoa ochrogaster , isohietayökkönen keskimäärin suvun suurin laji, tosin pienimmät yksilöt yhtä isoja kuin esim. E. obelisca, jota saattaa joskus muistuttaa etusiipien etureuna normaalisti muuta siipeä hiukan vaaleampi yökköstäplien välissä ja rengastäplän tyvipuolella mustaa takasiivet reunoistaan melko leveälti tummat, koiraalla ero tyvipuolen vaaleuteen jyrkempi juin naaraalla, vertaa E. obelisca aaltoviirun ulkopuoli tummempi kuin sisäpuoli (lukuunottamatta muutamaa varjostusta) aaltoviirussa ei teräviä nuolitäpliä, vertaa E. adumbrata (jolta ne voi joskus myös puuttua) keilatäplä iso sisempi poikkiviiru ja rengastäplä selvästi erillään, vertaa E. obelisca sukupuolet ovat samanvärisiä
32 - 36 mm	Euxoa nigricans, pikihietayökkönen siipien pohjaväri mustahko, joskus kellervänruskea etusiipien etureuna samanvärinen kuin muukin siipi takasiivet tyvestä hyvin vaaleat, jota kontrasti tummien etusiipien kanssa korostaa takasiipien ulkoreuna tumma, raja muuhun siipeen koiraalla jyrkempi kuin naaraalla munuaistäplän ulkoreuna ja usein myös aaltoviirun täplät valkoisia - kellertäviä sukupuolet ovat samanvärisiä
29 - 35 mm	Euxoa distinguenda, ei Suomessa erittäin vaihteleva laji aaltoviirussa tuntuu aina olevan selvät nuolitäplät yökköstäplien välissä ja rengastäplän tyvipiolella tummaa (mustaa) ja niiden alapuolella vaalea suoni etusiipien etureuna muuta siipeä hiukan vaaleampi, tummilla yksilöillä selvästi vaaleampi koiraalla kokonaan valkeat takasiivet, naaraalla selvästi tummemmat, tyveä kohden vähitellen vaalenevat koiras on helppo tuntea valkoisista takasiivistä ja tuntosarvista (kts tuntosarvikuvataulu) sukupuolet ovat samanvärisiä lentää elokuusta syyskuuhun lähinnä meitä Keski-Puolassa avoimet, hiukan pensoittuneet alueet toukka matalilla kasveilla
***** Tämä ns. E. tritici -ryhmän sivut ovat keskeneräiset *****
Minun pitäisi saada vielä monta kuvaa koskien tätä ryhmää.
(esim. nämä genitaalikuvat ovat toistaiseksi testikuvia)
En viitsinyt pitkittää koko sukuryhmän nettiinlaittoa tämän yhden ryhmän takia.
Kolme seuraavaa 'lajia' kuuluvat ns. E. tritici -ryhmään
Lajiryhmä on kiistanalainen ja viimeaikoina tulkittu yhdeksi lajiksi.
Tässä kolmena 'lajina', jotta perustelut kolmen lajin olemassaololle tulevat esille.
Lajikolmikko on erittäin vaihteleva ulkonäöltään ja vain genitaalien tutkiminen varmistaa lajin (naarailla helpommin kuin koirailla, joilla lämsä ei riitä, pitää puhaltaa vesica). Kuvatut yksilöt ovat lajien 'prototyyppejä' ja alapuolet näkyvät alapuolivertailussa.
29 - 33 mm	Euxoa eruta, ketohietayökkönen
28 - 40 mm	Euxoa nigrofusca, hukkahietayökkönen muistuttaa E. obelisca'a, mutta aaltoviirussa nuolitäpliä
30 - 36 mm	Euxoa tritici, hietikkomaayökkönen
Vertailu koirasgenitaalien avulla (klikkaamalla kuvia, saat sen isona)
Euxoa nigrofusca Euxoa obelisca
Vertailu naarasgenitaalien avulla (klikkaamalla kuvia, saat sen isona)
Euxoa eruta Euxoa obelisca
***** ******************************************* *****
32 - 37 mm	Euxoa vitta, alvarihietayökkönen samannäköinen kuin E obelisca, eroja: 4 ensimmäistä tipsiä epävarmoja lajien muuntelun takia ulompi poikkiviiru kiertää munuaistäplän kauempaa sisempi poikkiviiru mutkittelee enemmän keilatäplä pitkä rengastäplän tyvipuolella pitempi, terävä varjo takasiiven alapuolen etureuna vain tyvestä tumma, kontrasti muuhun siipeen pieni takasiiven alapuolen keskipilkku pienempi tai puuttuu tuntosarven jaokkeeen hammas kapeampi, pitempi ja terävämpi aaltoviirussa joskus nuolitäpliä, jolloin muistuttaa E. nigrofusca'a sukupuolet ovat samanvärisiä
32 - 37 mm	Euxoa obelisca, patsashietayökkönen samannäköinen kuin E vitta, eroja: 4 ensimmäistä tipsiä epävarmoja lajien muuntelun takia ulompi poikkiviiru lähellä munuaistäplää sisempi poikkiviiru mutkittelee vähemmän keilatäplä yleensä lyhkäsempi, tylpempi rengastäplän tyvipuolella lyhyt, tylppä varjo tai varjoa ei ollenkaan takasiiven alapuolen etureuna koko matkaltaan tumma, kontrasti muuhun siipeen selvä takasiiven alapuolen keskipilkku selvä tuntosarven jaokkeeen hammas leveämpi, kolmiomaisempi ja tylpempi aaltoviirussa ei nuolitäpliä, vertaa E. nigrofusca'a sukupuolet ovat samanvärisiä
Alapuolivertailu Euxoa obelisca - Euxoa vitta
Lisäksi alapuolikuvia muutamasta muusta lajista
E. obelisca: takasiiven etureuna tumma, selvä ja terävä kontrasti muuhun siipeen E. vitta: takasiiven etureuna vain tyvestä tumma, ei samanlaista kontrastia muuhun siipeen kuin sisarella E. temera: kirjallisuuden mukaan eroittuu kaikista muista Euxoa -lajeista alapuolen tumman munuaistäplän perusteella, mutta mm. hastifera on takasiipiä myöten samanlainen neljäs yksilö on naaras
Tuntosarvikuvia muutamasta Euxoa -lajin koiraasta
E. obelisca: tyvijaokkeissa tasakylkinen kolmio, ei samalla tapaa terävä kuin E. vitta'lla E. vitta: tyvijaokkeissa kapeampi, terävämpi kolmio kuin E. obelisca'lla
35 - 40 mm	Euxoa aquilina, lähialuelaji, ei Suomessa muuta siipeä vaaleampi juova rengastäplästä aaltoviiruun, vertaa muut lajit tuntosarvi näkyy vertailutaulussa alapuoli näkyy vertailutaulussa sukupuolet ovat samanvärisiä lentää kesäkuusta elokuuhun lähinnä meitä Liettuassa avomaat polyfagi, toukka kasvien juurilla (viljelykasvien tuholainen)
34 - 38 mm	Euxoa hastifera, ei Suomessa aaltoviirussa näyttää joskus olevan nuolitäplät yökköstäplien välissä ja rengastäplän tyvipiolella tummaa (mustaa) ja niiden alapuolella vaalea suoni (ei kuvan yksilöllä) etusiipien etureuna muuta siipeä selvästi vaaleampi, kirjojen kuvatauluissa paljon vaaleampi kuin kuvassa koiraalla kokonaan valkeat takasiivet, naaraalla selvästi tummemmat, tyveä kohden vähitellen vaalenevat koiras on helppo tuntea valkoisista takasiivistä ja tuntosarvista tuntosarvi näkyy vertailutaulussa alapuoli näkyy vertailutaulussa sukupuolet ovat samanvärisiä lentää elokuusta syyskuuhun lähinnä meitä Slovakiassa lämpimät, kuivat, matalakasvuiset avomaat toukka matalilla kasveilla
35 - 39 mm	Euxoa birivia, ei Suomessa siipien väri vaihtelee vaaleasta (kuten E. decora) tummanharmaaseen, jossa ykköskuviot juuri ja juuri näkyvissä voidaan korkeintaan sekoittaa E. decora'an, vertaa tuntosarvia tuntosarvi näkyy vertailutaulussa sukupuolet ovat samanvärisiä lentää heinäkuusta elokuuhun lähinnä meitä Etelä-Puolassa avoimet, matalakasvuiset vuoristoalueet toukka heinien juurilla
36 - 40 mm	Euxoa decora, ei Suomessa siipien väri vaihtelee kuvaa vaaleammasta hiukan kuvaa tummempaan voidaan korkeintaan sekoittaa E. birivia'n vaaleisiin yksilöihin, vertaa tuntosarvia tuntosarvi näkyy vertailutaulussa sukupuolet ovat samanvärisiä lentää heinäkuusta syyskuuhun lähinnä meitä Etelä-Puolassa avoimet, kivikkoiset vuoristoalueet, usein metsäalueen yläpuolella polyfagi, toukka kasvien juurilla
45 - 49 mm	Euxoa conspicua, ei Suomessa Euroopan Euxoa-lajeista suurin ylempi muoto tuo mieleen oikein ison E. nigricans'in alempi muoto kuin E. occultus sukupuolet ovat samanvärisiä lentää toukokuusta lokakuuhun yhtenä sukupolvena, kesädiapaussi lähinnä meitä Romania, Ukraina avoimet, kivikkoiset vuoristoalueet polyfagi, 'matalilla kasveilla'
31 - 39 mm	Euxoa cursoria, rantahietayökkönen siipien pohjaväri vaihtelee todella paljon (kuvassa muutama esimerkki) kapeasiipinen rengastäplä suuri ja pyöreä aaltoviirun ulkopuoli tummanharmaa tai musta, aina muuta siipeä tummempi yökköstäplät valkoreunaisia ja niiden alapuolella melkein aina vaalea suoni koiraan takasiivet vaaleat ja tummareunaiset, melko jyrkästi rajatut naaraan takasiivet joskus kuten koirailla, mutta normaalisti hiukan leveämmälti tummat, eikä niin jyrkkärajaiset sukupuolten väritys vaihtelee samallalailla
	Suvun loput 34 lajia elävät Espanjassa, Välimerellä, Balkanilla, Uralilla tai Mustanmeren ja Kaspianmeren maisemissa (pohjoisin sivulta puuttuva laji: Itävallassa ja Unkarissa)
Peridroma -suku
Euroopassa 1 laji, joka tavattu myös Suomesta
43 - 48 mm	Peridroma saucia, helmiäisyökkönen perhosen iso koko, siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan perhosella voi olla myös kirjavampi muoto (valitettavasti ei kuvaa) hyvin kuluneena voidaan sekoittaa vain samankokoiseen A. ipsilon'iin puuttuu A. ipsilon'in nuolitäplät jos takasiivessä ei ole varsinaista keskitäplää, niin täplän kohdalla oleva poikkisuoni näkyy pohjaa tummempana koiraan tuntosarvi ei kampahampainen, vertaa A. ipsilon keskiruumiissa vaalea keskijuomu, vertaa Agrotis -lajit Euroopassa ei toisia samannäköistä lajeja sukupuolet ovat samanvärisiä
Agrotis -suku
Euroopassa 41 lajia, joista 8 tavattu Suomesta
44 - 48 mm	Agrotis ipsilon, vaelluskatkoyökkönen perhosen iso koko, siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan hyvin kuluneena voidaan sekoittaa vain samankokoiseen P. saucia'an etusiivessä luonteenomaiset nuolitäplät, jotka näkyvät hyvin kuluneellakin perhosella takasiiven 'sauciasuoni' ei näy ollenkaan koiraan tuntosarvi kampahampainen, vertaa P. saucia Euroopassa ei toisia samannäköistä lajeja sukupuolet ovat samanvärisiä, naaraan keskisarake usein tumma
34 - 39 mm	Agrotis exclamationis, huutomerkkiyökkönen siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan etusiiven pohjaväri vaihtelee sekä tummuudeltaan että värisävyltään luonteenomaisesti kokonaan musta keilatäplä ja tumma munuaistäplä aina muuta siipeä tummemmat keilatäplä vahva, kokonaan musta, vertaa muut Agrotis -lajit takasiivet koiraalla valkoiset, naaraalla selvästi tummemmat Euroopassa ei toista samannäköistä lajia sukupuolet ovat samanvärisiä, vain takasiivissä tummuusero
34 - 42 mm	Agrotis clavis, riipustekatkoyökkönen etusiipi +/- poikkiriipusteinen, vertaa A. segetum etusiiven etureuna useimmiten tummempi kuin muu siipi, vertaa A. segetum ulompi poikkiviiru kiertää munuaistäplän todella läheltä, vertaa A. segetum takasiivessä selvä keskitäplä, vertaa A. segetum takasiivet koiraalla selvästi tummemmat kuin A. segetum'illa takasiivet naaraalla lähes yksivärisen tummat, vertaa A. segetum sukupuolet ovat samanvärisiä   melkein samannäköinen sisarlaji Uralilla, A. frater
29 - 37 mm	Agrotis frater, ei Suomessa poikkiviirut mustarajaisia, vertaa A. clavis, jolla rajaus tummanruskeaa naaraan keskisarake kokonaan erittäin tumma, vertaa A. clavis lentää kesäkuusta heinäkuuhun elinalueellaan runsas laji Etelä-Ural ilmeisesti kaikkialla
37 - 42 mm	Agrotis segetum, orasyökkönen etusiiven pohjavärin tummuus vaihtelee, naaraat selvästi tummempia, usein niin tummia että kuviointi häviää etusiiven etureuna voi olla hiukan tummempi kuin muu siipi, vertaa A. clavis ulompi poikkiviiru kiertää munuaistäplän kaukaa, vertaa A. clavis ja A. bigramma takasiivessä ei keskitäplää, vertaa A. clavis takasiivet koiraalla lähes valkoiset, vertaa A. clavis takasiivet naaraalla tyvestä valkoiset, vertaa A. clavis sukupuolet ovat samanvärisiä
33 - 37 mm	Agrotis vestigialis, kiilakatkoyökkönen siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan vain Etelä-Euroopassa pari hiukan samannäköistä lajia sukupuolet ovat samanvärisiä
27 - 30 mm	Agrotis puta, soikiokatkoyökkönen perhosen pieni koko, siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan rengastäplä pitkulainen vain Etelä-Euroopassa, Välimerellä, toinen lähes identtinen laji, jolla siipisuonet tummempia ja erottuvat paremmin, Agrotis catalaunensis koiraan ja naaraan välinen väriero näkyy malliyksilöissä
36 - 39 mm	Agrotis cinerea, tuhkakatkoyökkönen etusiiven pohjaväri tasaisen harmaa, tummuus vaihtelee siipien kuvioina terävät, hampaiset poikkiviirut sekä keskivarjo ja aaltoviirun tumma tyvipuolen varjo keskivarjo ja aaltoviirun tumma tyvipuolen varjo voivat puuttua eli ovat pohjavärin värisiä rengastäplä ei näy juuri ollenkaan keilatäplä puuttuu takasiivet koiraalla keskeltä valkoiset, naaraalla tasaisen tummat takasiiven keskitäplä selvä koiraan tuntosarvi kampahampaiset lentää jo touko- kesäkuussa, vertaa muut kotimaiset Agrotis -lajit vain Etelä-Euroopassa pari samannäköistä lajia naaraat selvästi tummempia, kuviot heikosti näkyviä   vaaleat yksilöt muistuttavat suomalaisista lajeista eniten E. grisescens -lajia, joka lentää vasta loppukesällä
38 - 42 mm	Agrotis bigramma, lyijykatkoyökkönen siipien pohjavärin tummuus vaihtelee muistuttaa suomalaisista lajeista eniten A. segetum'ia koiraan tuntosarvi kampahampaiset yökköstäplät pohjaväriä tummemmat takasiivet koiraalla lähes kokonaan valkoiset, vertaa A. clavis naaraan takasiivet reunoista leveälti tummuneet, vertaa A. clavis keilatäplä isompi kuin A. segetum'illa aaltoviirussa selvät nuolitäplät, vertaa A. segetum ulompi poikkiviiru kiertää munuaistäplän koskettaen sitä, vertaa A. segetum sukupuolet ovat samanvärisiä Etelä-Euroopassa pari samannäköistä sisarlajia
41 - 45 mm	Agrotis fatidica, lähialuelaji, ei Suomessa siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan vain Uralilla samannäköinen laji sukupuolet ovat samanvärisiä lentää heinäkuusta syyskuuhun lähinnä meitä Etelä-Norjassa vuoristojen heinäiset rinneniityt toukka heinillä
39 - 41 mm	Agrotis trifurca, ei Suomessa koiraan siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan (kuvassa) naaraalta puuttuu tuo etusiipien tummuus ja se muistuttaa enemmän Euxoa -lajia, esim. E. aquilina'a lentää heinäkuusta elokuuhun lähinnä meitä Keski-Venäjällä, Moskovan itäpuolella stepit ravintokasvi tuntematon
35 - 40 mm	Agrotis ripae, lähialuelaji, ei Suomessa siipien pohjaväri valkeahko tai harmahtavanvalkoinen (malliyksikö taitaa olla tummimmasta päästä) vaaleimmillaan kuvioista näkyy vain munuaistäplän tumma ääriviiva heikosti ja musta keilatäplä koiraalla takasiivet valkoiset, naaraalla (kuvassa) hiukan tummemmat sukupuolet suunnilleen samanvärisiä lentää kesäkuusta heinäkuuhun lähinnä meitä Liettuassa ja Itämeren suurilla saarilla merenrantojen hiekkadyynit toukka polyfagi, esim. hierakat (Rumex)   Ukrainassa ja siitä itään samannäköinen sisarlaji, jolla paremmin näkyvät poikkiviirut ja naaraallakin valkoiset takasiivet, Agrotis desertorun tavattu Itä-Puolasta
38 - 42 mm	Agrotis trux, ei Suomessa etusiiven pohjaväri ja kuviointi erittäin vaihteleva ulompi poikkiviiru kiertää munuaistäplän kaukaa, vertaa A. clavis ja A. bigramma voidaan sekoittaa A. segetum'iin, jolla koiraan tuntosarvet leveämmät kuin A. trux'illa sukupuolet ovat samanvärisiä lentää heinäkuusta syyskuuhun lähinnä meitä Ukrainassa, lännessä Keski-Saksassa avoimet niityt ja kedot toukka polyfagi, esim. voikukka, ratamot (Taraxacum, Plantago)
31 - 34 mm	Agrotis spinifera, ei Suomessa siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan Euroopasssa eteläinen vaeltaja asuinalueellaan ympäri vuoden lähinnä meitä tavattu Puolasta mielellään rannikoilla Espanjassa ja Etelä-Ranskassa samannäköinen sisarlaji
	Suvun loput 27 lajia elävät mm. Ranskassa, Ukrainassa, Espanjassa, Italiassa, Uralilla, Alpeilla, Balkanilla tai Mustanmeren ja Kaspianmeren seudulla

Sivu päivitetty-- 1.6.2022 --Page updated