Noctuidae - yökköset

Noctuinae - yökköset

Luvut eivät ole tarkkoja. Aina jokaisessa uudessa lajiluettelossa lajeja ja varsinkin sukuja pilkotaan tai yhdistellään.

Noctuini III - maayökköset
Noctua -suku
Euroopassa 12 lajia, joista kahdeksan tavattu Suomesta
51 - 58 mm	Noctua pronuba, isomorsiusyökkönen siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan Euroopan mantereella ei toista samannäköistä lajia iso verrattuna muihin morsiusyökkösiin (vain N. fimbriata samankokoinen) koiraat normaalisti kirjavampia ja tummempia kuin naaraat takasiivet ilman keskitäplää takasiiven reunavyö kapea, vertaa N. fimbriata
51 - 56 mm	Noctua fimbriata, lounaanmorsiusyökkönen siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan aivan Etelä-Euroopassa toinen samannäköinen laji, N. tirrenica iso verrattuna muihin morsiusyökkösiin (vain N. pronuba samankokoinen) koiraat normaalisti vihertäviä tai punertavanruskeita, tummempia kuin naaraat, jotka useimmiten vaaleankellertäviä naaraat tunnistaa helposti myöa takaruumiin kärjessä olevista valkoisista karvatupsuista takasiivet ilman keskitäplää takasiiven reunavyö leveä, vertaa N. pronuba
	Noctua tirrenica, ei Suomessa N. fimbriata'n kaksoissisar tirrenica -naaras samanvärinen kuin fimbriata -naaras tirrenica -koiras samanvärinen kuin naaras siipien alapuolen vaaleat kohdat lähes valkoisia Etelä-Eurooppa
Alapuolivertailuja Noctua fimbriata - Noctua tirrenica
39 - 42 mm	Noctua orbona, pilkkumorsiusyökkönen etusiipien pohjaväri hyvin vaihteleva, punertavanruskea - harmahtava, välillä niin tumma että vain yökköstäplät erottuvat vaaleareunaisina aaltoviirun kärjessä aina mustat etureunatäplät, vertaa N. comes ja N. interposita takasiivessä vahva keskitäplä, vertaa N. comes takasiiven reunavyö leveä myös takaosastaan, vertaa N. comes takasiiven reunavyö kapempi kuin N. interposita'lla sukupuolet ovat samanvärisiä
40 - 43 mm	Noctua interposita, täplämorsiusyökkönen etusiipien pohjaväri hyvin vaihteleva, punertava - ruskehtava - harmahtava munuaistäplän ja etureunan väli yleensä muuta pohjaväriä tummempi, vertaa N. comes ja N. orbona aaltoviirun kärjessä pohjaväriä tummempi varjostuma ja jos varjostumassa on mustaa, niin mustia 'hampaita' löytyy myös pitkin aaltoviirua, vertaa N. comes ja N. orbona takasiivessä vahva keskitäplä, vertaa N. comes takasiiven reunavyö hyvin leveä, vertaa N. comes takasiiven reunavyö leveämpi kuin N. orbona'lla sukupuolet ovat samanvärisiä
41 - 45 mm	Noctua comes, pilkutonmorsiusyökkönen etusiipien pohjaväri hyvin vaihteleva, punertava - ruskehtava - harmahtava etusiipien väritys tasaisempaa kuin sisarlajeilla N. interposita ja N. orbona aaltoviirun kärjessä ei mustia etureunatäpliä, eikä edes kunnon varjostumaa, vertaa N. interposita ja N. orbona takasiivessä melko heikko, kapea keskitäplä, vertaa N. interposita ja N. orbona takasiiven reunavyö ainakin loppupäästä kapea, joskus surkastunut paloiksi, vertaa N. interposita ja N. orbona sukupuolet ovat samanvärisiä
Alapuolivertailuja Noctua orbona - Noctua comes
N.orbonan kaksi kuvaa ovat esimerkki, miten etusiipien tummuus voi vaihdella lajin sisällä. (samat yksilöt ovat yläpuolelta kuvattuna tällä sivulla)
N. orbona: takasiiven tumma reunavyö kolmikon keskitasoa N. interposita: takasiiven tumma reunavyö kolmikon levein N. comes: takasiiven tumma reunavyö usein katkeileva, kolmikon heikoin takasiiven tumma juova tyvestä keskitäplään voi myös puuttua sisarlajeilla en ole nähnyt yhtään yksilöä, joilla olisi tämä juova
35 - 44 mm	Noctua janthina, tummamorsiusyökkönen Euroopassa kolme samannäköistä ja kokoista lajia: N. janthina, N. janthe ja N. tertia (viimemainittu elää Balkanilla) koiraalla takasiiven musta reunavyö leveämpi kuin N. janthe'lla, jolloin keltainen tyvialue vastaavasti pienempi koiraalla takasiiven etuosan ripset tummuneet, vertaa N. janthe naarailla mittasuhteet suunnilleen samanlaiset, joten naaraissa lajeja vaikea määrittää yläpuolelta sukupuolet ovat samanvärisiä kuvassa koiras ja naaras
35 - 40 mm	Noctua janthe, hammasmorsiusyökkönen Euroopassa kolme samannäköistä ja kokoista lajia: N. janthina, N. janthe ja N. tertia (viimemainittu elää Balkanilla) koiraalla takasiiven musta reunavyö kapeampi kuin N. janthina'lla, jolloin keltainen tyvialue vastaavasti suurempi (samankokoinen kuin kummankin lajin naaraalla) sukupuolet ovat samanvärisiä kuvassa koiras ja naaras
Alapuolivertailuja Noctua janthina - Noctua janthe
N. janthina: etusiiven tumma alue ulkoreunasta melko tasainen takasiiven ruskeassa etureunassa musta juova aivan etureunaan asti (naaraalla juova himmeämpi, mutta hyvin näkyvissä) naaraalla takasiivessä pieni terävä keskipilkku, jota ei näy N. janthe'lla N. janthe: etusiiven tumma alue ulkoreunasta hampainen takasiiven ruskeasta etureunasta puuttuu musta juova tai siitä on vain aavistus (naarailla näkyy tämä aavisus, mutta heikommin kuin sisarlajilla) naaraalla takasiiven pieni terävä keskipilkku puuttuu HUOM: N. janthe -naaraita tutkittu tosin vain alta 10 yksilöä ja erot siltä pohjalta.
35 - 37 mm	Noctua interjecta, rusomorsiusyökkönen etusiipien pohjaväri vaalea, kellertävänruskea etusiivet voivat muistuttaa N. pronuba'n siipiä, mutta musta etureunatäplä puuttuu ja koko tietenkin paljon pienempi takasiivessä aivan olematon keskitäplä , vertaa N. interposita, N. orbona ja N. comes takasiiven tumma reunavyö voi jollakin muodolla olla leveydeltään melkein kaksinkertainen sukupuolet ovat samanvärisiä
	Suvun etelän lajeista N. tirrenica elää lähimpänä Suomea, kuitenkin Alppien eteläpuolella ja muut 3 lajia eivät tule edes Alpelle saakka.
Divaena -suku
Euroopassa 1 laji, jota ei ole tavattu Suomesta
32 mm	Divaena haywardi, ei Suomessa siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan Euroopassa ei toista samannäköistä lajia lähinnä meitä Unkarissa, missä lajia pidetään vaeltajana kuivat pensaikkoalueet meren tasolta melkein pariin kilometriin lentää kesä- syyskuussa sukupuolet ovat samanvärisiä toukkalle kelpasi kasvatuksessa voikukka ja salaatit
Epilecta -suku
Euroopassa 1 laji, joka tavattu myös Suomesta
35 - 38 mm	Epilecta linogrisea, kirjomorsiusyökkönen siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan hopeiset etusiivet ja keltaiset takasiivet Euroopassa ei toista samannäköistä lajia sukupuolet ovat samanvärisiä
Cryptocala -suku
Euroopassa 1 laji, joka tavattu myös Suomesta
29 - 31 mm	Cryptocala chardinyi, kaunoyökkönen pieni koko sekä siipien kirjailu ja väritys tekevät lajista helposti tunnistettavan Euroopassa ei toista samannäköistä lajia sukupuolet ovat samanvärisiä, naaraat hiukan vaaleampia
Muita suomalaisia lajeja, joilla keltaiset ja mustareunaiset takasiivet
25 - 28 mm	Syngrapha microgamma, keltahopeayökkönen kuuluu alaheimoon metalliyökköset    [Plusiinae, Plusiini] etusiipien pohjaväri harmahtava, hiukan violettiin vivahtava, vertaa S. hochenwarthi metallikuvio yhtenäinen tai katkennut ulompi poikkiviiru mutkitteleva, hiukan metallitäytteinen, kääntyy etureunassa kohti tyveä, vertaa S. hochenwarthi takasiiven musta reunus leveämpi kuin lajilla S. hochenwarthi lentää suopursurämeillä koko Suomessa, vertaa S. hochenwarthi sukupuolet ovat samanvärisiä
35 - 39 mm	Syngrapha ain ssp. persibirica, lehtikuusiyökkönen kuuluu alaheimoon metalliyökköset    [Plusiinae, Plusiini] kuin isokokoinen S. microgamma (selvä kokoero) etusiipien poikkiviirut selvemmät ja takasiipien musta reunus hiukan kapeampi kuin S. microgamma'lla etusiipien pohjaväri vaihtelee ruskehtavasta harmahtavaan S. microgamma lentää kesäkuun alusta - heinäkuun alkuun, S. ain lentää myöhemmin heinä- elokuussa S. microgamma lentää suopursurämeillä, S. ain lentää lehtikuusimetsissä (havaintoympäristö ei tietenkään ole määritysperuste, onhan perhosilla siivet) tavattu tähän mennessä Suomesta vain kerran tänne harhautuneena (= ssp. persibirica) (alalajin vakituiset elinalueet Ural -vuoristossa, mutta laji saattaa esiintyä paljon lähempänäkin, koska siperianlehtikuusen luontainen levinneisyys ulottuu Äänisjärvelle asti) nimimuodon vakituiset elinalueet lähinnä meitä Etelä-Puolan vuoristossa (= ssp. ain) sukupuolet ovat samanvärisiä   ylempi yksilö Uralilta, ssp. persibirica alempi yksilö Sloveniasta, ssp. ain
27 - 30 mm	Syngrapha hochenwarthi, kupariyökkönen kuuluu alaheimoon metalliyökköset    [Plusiinae, Plusiini] etusiipien pohjaväri ruskehtava, vertaa S. microgamma ulompi poikkiviiru melko suora, heikosti kaareutuva, vertaa S. microgamma takasiiven musta reunus kapeampi kuin lajilla S. microgamma lentää pääasiassa tunturien koivuvyöhykkeessä sekä paljakoiden alaosissa, vertaa S. microgamma sukupuolet ovat samanvärisiä
18 - 19 mm	Panemeria tenebrata, aurinkoyökkönen kuuluu alaheimoon aurinkoyökköset    [Metoponiinae] sisämaassa Lahden seudulta itärajalle, harvinainen puoliavoimet lehdot, jokien rantatörmät, voimalinjojen aluset yms. lentää kesäkuussa toukat elävät lehtotähtimöllä ja kotelo talvehtii
36 - 40 mm	Thalpophila matura, valemorsiusyökkönen kuuluu alaheimoon puuyökköset    [Noctuinae, Dypterygini] lounaassa, varsinkin ulkosaaristossa, jokseenkin yleinen, harvinaistuu itäänpäin mentäessä Suomenlahden saaristo ja rannikko lentää heinä- elokuussa toukat elävät matalilla kasveilla sekä lehtipuilla ja talvehtivat pieninä
23 - 25 mm	Anarta myrtilli, kanervayökkönen kuuluu alaheimoon tarhayökköset    [Noctuinae, Hadenini] melko yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa, Lapissa vähälukuisempi (vaikeasti havaittava) rämeet ja aurinkoiset kanervakankaat lentää kesäkuussa toukat elävät kanervalla ja kotelo talvehtii
22 - 25 mm	Coranarta cordigera, herttayökkönen kuuluu alaheimoon tarhayökköset    [Noctuinae, Hadenini] melko yleinen koko Suomessa (vaikeasti havaittava) rämeet lentää touko- kesäkuussa toukat elävät juolukalla ja kotelo talvehtii
27 - 30 mm	Lasionycta secedens, tummakirjoyökkönen kuuluu alaheimoon tarhayökköset    [Noctuinae, Eriopygini] jokseenkin harvinainen Lapin laji, eteläraja Muonio - Salla tunturikoivikot, varpurämeet lentää kesäkuun lopussa - heinäkuussa toukat elävät mm. puolukalla ja juolukalla ja talvehtivat kahdesti

Sivu päivitetty-- 24.11.2021 --Page updated