Argynnis niobe (Linnaeus, 1758)

Rinnehopeatäplä

48 mm (kärkiväli) Finland U: Hanko 664:28 2. 7. 1995 P.Pakkane leg. coll. P.Pakkanen	51 mm (wingspan) Finland EK: Ylämaa 673:55 18. 7. 1992 P.Pakkanen leg. coll. P.Pakkanen
f. eris 'takasiipien alapinnassa hopeanvalkeat täplät himmeänkellertäviä'
niobe	niobe f. eris
48 mm Finland St: Pori 12. 7. 1969 L.Vastamäki leg. coll. P.Pakkanen

Lajikuvaus
	Määritys Vertaa lähilajeja Elinympäristö Mielummin hiekkapohjaisilla alueilla olevat kedot, peltojen ja teiden pientareet, metsien reunat, avokalliot. Talvehtiminen Munatoukkana - (Silvonen et.al. 2014). Lentoaika Heinäkuun alusta (2.7.) - elokuun alkuun (5.8.) Esiintyminen Kolmesta 'yleisestä' isosta hopeatäplästä selvästi harvinaisin. Levinneisyyden pohjoisraja on keskellä Suomea suunnilleen Tampereen korkeudella. Länsirannikolla pohjoisraja nousee Vaasaan asti ja Itä-Suomessa Joensuuhun. Yleisimmillään perhonen on lounaissaaristossa Hangon ja Turun välillä.
Nimistömuutokset
	Suomenkieliset perhoskirjat:    Argynnis Fabr. niobe L. Niobe-perho - (Aro 1900)    Argynnis Fabr. niobe L. Nioben hopeatäplä - (Valle 1935)    Argynnis F. niobe L. Hopeatäpläperhonen - (Pulkkinen 1956)    Fabriciana niobe L. Rinnehopeatäplä - (Mannelin 1961)    Fabriciana niobe (Linnaeus, 1758) Rinnehopeatäplä - (Marttila et.al. 1990)    Argynnis niobe (Linnaeus, 1758) Rinnehopeatäplä - (Marttila 2005)    Argynnis niobe (Linnaeus, 1758) Rinnehopeatäplä - (Silvonen et.al. 2014)
Alalajit ja muodot
	Suomesta saaduiksi on ilmoitettu seuraavat muodot (alkuperäiset nimet):     Argynnis niobe var. eris Meig. - (Reuter 1893).      - Al: Geta      - A: Kakskerta, Pargas, Korpo      - S: Heinola, S:t Michel     Argynnis niobe var. eris Meig. - (Aro 1900).      - takasiivet alta joko ilman tai harvasti hopeatäpläiset.      - jokseenkin yhtä yleinen kuin päämuotokin.     Argynnis niobe ab. sahlbergi - (Bryk 1912).      - mv kuva.      - yläpuoli kokonaan tasaisen tumma ilman kuvioita.      - takasiiven alapuolen tyvi (n. ½ siivestä) tasaisen vaalea ilman kuvioita.      - takasiiven alapuolen ulko-osa tumma, aavistus vaaleista täplistä.      - Myllykylä läheltä Sortavalaa (ei nykysuomea).      - 8.1911, Mäkinen leg.     Argynnis niobe ab. intermedia Gillm. - (Valle 1935).      - takasiiven alapinnan hopeatäplät surkastuneet pieniksi jätteiksi.     Argynnis niobe ab. eris Meig. - (Valle 1935).      - takasiiven alapinnan hopeatäplät kokonaan hävinneet.     Argynnis niobe ab. fasciata Valle. - (Valle 1935).      - siiven keskustassa poikkijuovan täplät ja kirjaukset sulaneet yhteen tummaksi poikkivyöksi.      - takasiipien alapinnassa reunatäplät teräksensinertävät, mustien kaaritäplien rajoittamat.     Argynnis niobe ab. obscura Spul. - (Valle 1935).      - naarasmuoto.      - siipien yläpinta tummaksi savuttunut, vihreähohtoinen.      - kirjaukset isoja.     Argynnis niobe ab. pelopia Bkh. - (Valle 1935).      - siipien ylä- sekä alapinta eri asteisesti tummentunut.      - siipien yläpinnassa mustanruskea kehnä peittää enemmän t. vähemmän pohjavärin.      - takasiipien alapuolen hopeatäplät teräksenvärisiä, osittain mustareunaisia.     Argynnis niobe ab. sahlbergi Bryk. - (Valle 1935).      - siivet päältä melkein kokonaan mustuneet.      - siivet alta melkein kokonaan mustuneet, vain takasiipien tyvessä isoja hopeanvärisiä läiskiä.     Argynnis niobe ab. eris Meig. - (Pulkkinen 1956).      - takasiiven alapuolella hopeatäplien paikalla vaaleankeltaiset täplät.     Fabriciana niobe f. eris - (Marttila et.al. 1990).      - värimuoto, jonka takasiipien alapinnoilta puuttuvat hopeiset kuviot.      - kuvataulu 11, s. 335.     Argynnis niobe f. eris - (Marttila 2005).      - värimuoto, jolla ei ole takasiipien alapinnoilla hopeanhohtoisia kuvioita.      - kuvataulu 10.     Argynnis niobe f. eris - (NN 2005).      - värimuoto, jolla takasiipien alapinnoilla hopeanhohtoiset täplät.      - (päinvastoin kuin suomalaisessa kirjallisuudessa).

Kehitysasteet
The early stages

Toukan ravintokasvi: - (Seppänen 1970) Viola sp. (orvokit) --Viola canina (aho-orvokki) --Viola riviniana (metsäorvokki) --Viola tricolor (keto-orvokki) Muna: Keltainen, kellanpunainen - (Valle 1935). Muninta yksitellen lähellä ravintokasvia oleville jäkälille - (NN 2005). Toukka: Talvehtii täysin toukaksi kehittyneenä munassa. Yöaktiivinen ja vaikeampi löytää kuin muiden isojen hopeatäplien toukka - (NN 2005). Kotelo: Punaruskea t. ruskeanvihreä, hopeanhohtoisin metallitäplin - (Valle 1935).

Eliömaantieteelliset maakuntahavainnot
The records of the Finnish biogeographical provinces

Maakuntien havaintovuodet	Suomen lajitietokeskus
laji elää maakunnassa maakunnasta ei havaintoa vuosiin Suomessa vaeltaja / harhailija 1900 ensimmäinen havaintovuosi 1980 viimeinen havaintovuosi	Jos kartta ei näy, syynä todennäköisesti liian vanha selainversio

Ensimmäinen maininta Suomesta
The first note from Finland
Havainto:	Etelä-Fennia
Kirjallisuus:	1792; Johan JULIN Bref om de uti Österbotten, särdeles omkring Uleåborg samlade Naturalier. 1792 NY JOURNAL UTI HUSHÅLLNINGEN 15:120-122.

Maakuntien ensihavainnot The first records of the Finnish provinces			leg.
-1789 (1780-1789)	ES	Mäntyharju	J.Fr.Wallenius
-1818 (1800-1804?)	V	Fennia (Turun seutu?)	C.R.Sahlberg?
-1869	A	Ahvenanmaa	J.M.J. af Tengström?
-1869	U	Uusimaa	J.M.J. af Tengström?
-1869	EK	'KARELIA AUSTRALIS' (Nyky-Suomea ?)	sec. J.M.J. af Tengström
1882	EH	Padasjoki Torittu	K.Ehnberg
1898	PH	Jyväskylä	F.W.Lönn
1910	PS	Kuopio	Fabritius
1913.07.	EK	Virolahti (Nyky-Suomea ?)	C.Nyberg
1915.07.29	EK	Kymi Mussalo	A.Ulvinen
1916	PK	Eno	E.W.Suomalainen
1916	St	Rauma Sorkka	K.Valle
1933.07.23	EP	Valassaaret	J.Waselius
-1949 (1947?)	LK	Parikkala	--

Maakuntien viimeiset havainnot The last records of the Finnish provinces			leg. / vid.
2009.08.07	PH	Multia	J.Laine (lajitk)

(lajitk) = havainnon lähde Suomen lajitietokeskus

Ensihavaintojen kirjallisuuslähteet

Kirjallisuuslähteet References
Kirjallisuus ARO Johan Emil 1900: Suomen Perhoset. - Otava, Helsinki. 290 ss. + 50 pl. BRYK Felix 1912: Über eine melanotische und eine nigristische Argynnis-Form aus Karelia ladogensis. - Meddelanden af Societas pro Fauna et Flora Fennica 38:44-51. MANNELIN Veijo 1961: Päiväperhosten parissa. - WSOY, Porvoo-Helsinki. 187 ss. 16 pl. Tanskalaisesta alkuteoksesta suomentanut. MARTTILA Olli, HAAHTELA Tari, AARNIO Hannu & OJALAINEN Pekka 1990: Suomen Päiväperhoset. Suomen Perhostutkijain Seura. - Kirjayhtymä, Helsinki. 362 ss. MARTTILA Olli 2005: Suomen päiväperhoset elinympäristössään. Käsikirja. - Auris. Joutseno. 272 ss. 20 pl. NATIONALNYCKELN TILL SVERIGES FLORA OCH FAUNA 2005: Fjärilar: Dagfjärilar. - ArtDatabanken SLU, Uppsala. 407 ss. PULKKINEN Asko 1956: Perhoskirja, päiväperhoset, kiitäjät ja kehrääjät. - WSOY, Porvoo-Helsinki. 84 ss. 40 pl. E. Pippingin uudistama toinen painos. REUTER Enzio 1893: Förteckning öfver Macrolepidoptera funna i Finland efter år 1869. Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica 9(6):1-85. SEPPÄNEN Eino J. 1970: Suomen Suurperhostoukkien ravintokasvit. - WSOY, Porvoo-Helsinki. 179 ss. 2. painos. SILVONEN Kimmo, TOP-JENSEN Morten & FIBIGER Michael 2014: Suomen päivä- ja yöperhoset - maastokäsikirja, Oestermarie. VALLE Kaarlo J. 1935: Suurperhoset Macrolepidoptera I. Päiväperhoset, Diurna. - Vanamon julkaisuja, WSOY, Porvoo-Helsinki. 174 ss. 11 pl.
Arkisto: Suomen Perhostutkijain Seuran arkisto. Jorma Wettenhovi arkisto.

takaisin aloitussivulle ____ back to startpage

Sivu päivitetty-- 2.3.2026 --Page updated