Boloria aquilonaris (Stichel, 1908)

Suohopeatäplä

35 mm (kärkiväli) Finland KiL: Muonio 754:36 9. 7. 1992 P.Pakkanen leg. coll. P.Pakkanen		35 mm (wingspan) Finland KiL: Muonio 754:36 16. 7. 2001 P.Pakkanen leg. coll. P.Pakkanen
f.geogr. alethea 'Etelä- ja Keski-Suomen maantieteellinen muoto'
37 mm Finland U: Mäntsälä 672:41 18. 6. 1988 P.Pakkanen leg. coll. P.Pakkanen		36 mm Finland U: Sipoo 670:40 10. 7. 1977 P.Pakkanen leg. coll. P.Pakkanen
f.geogr. scandinavica 'Luoteis-Lapin maantieteellinen muoto'
33 mm Finland EnL: Saana 767:25 10. 7. 1992 P.Pakkanen leg. coll. P.Pakkanen		36 mm Finland EnL: Kilpisjärvi 767:25 17. 7. 2001 P.Pakkanen leg. coll. P.Pakkanen
'voimakkaasti mustunut'
	33 mm Finland EK: Kotka Suljento 672:49 23. 6. 2002 J.Suomi leg. coll. J.Suomi

Lajikuvaus
	Määritys Vertaa lähilajeja   Elinympäristö Pornainen Lampisuo 9.7.2004 Suot (etelän rämeiltä tunturien koivuvyöhykkeen rinnesoille). Talvehtiminen Pienenä toukkana - (Seppänen 1969). Kasvin varteen kutomansa verkon sisällä - (Seppänen 1970). Lentoaika Kesäkuun puolivälistä (18.6.) - heinäkuun loppupuolelle (19.7.) Pohjois-Suomessa heinäkuun alusta (6.7.) heinäkuun loppupuolelle (19.7.) Esiintyminen Koko maassa elinympäristössään jokseenkin yleinen.
Levinneisyyshistoria
	Ensitiedot lajin havainnoista Suomesta ovat 1800-luvun alkupuolelta. Esiintyminen koko Suomen alueella lienee ollut tutkijoiden tiedossa jo 1840-luvulla. Tyypillistä ovat olleet paikallisten kantojen vuosittaiset suurehkot yksilömäärien vaihtelut. Lajin kokonaislevinneisyyden peittävyys maassamme on ollut melko tasainen aina 1950-luvulle asti. Populaatiot ovatkin 1960-luvulta lähtien alkaneet vähentyä Etelä-Suomessa soiden ojitusten takiä. Tämä näkyy uusien havaintojen vähentymisenä eliömaantieteellisissä maakunnissa V., U., EH., EK. Muissa maakunnissa ei levinneisyyden muutoksia ole havaittu. Vähäisimmät kannat lajista on Ahvenanmaalla, jossa tehdään havaintoja vain yhdeltä alueelta. Näiden harvalukuisten populaatioiden syynä on lajille sopivien biotooppien vähäisyys. Suobiotooppien vähäinen määrä on normaali luonnonmukainen tilanne Ahvenanmaalla, jossa ei ole tiettävästi tapahtunut muutoksia pitkälläkään aikavälillä.
Lentoaikojen äärihavaintoja
	Etelä-Suomi (A., V., U., EK., St., EH., ES., LK.)    6.6.1998 EH: Renko, 1 ex., SIP.Haapala - (Suomen hyönteisten tietokanta)    15.6.1988 ES: Joutseno - (Marttila et.al. 1990)    3.8.1951 ES: Mäntyharju - (Marttila et.al. 1990)    11.8.???? EH: - (Marttila et.al. 1990) Keski-Suomi (EP., PH., PS., PK., KP., Kn., PPe.)    4.6.2008 EP: Alavus, 1 ex., J.Koivisto - (Suomen hyönteisten tietokanta)    17.6.2002 PS: Kuopio, 4 exx. J.Patrikainen - (Suomen hyönteisten tietokanta)    9.8.2009 KP: Vihanti, 2 exx. K.Varpenius - (Suomen hyönteisten tietokanta)    10.8.2008 KP: Vihanti, 1 ex. K.Varpenius - (Suomen hyönteisten tietokanta) Pohjois-Suomi (PPp., Ks., KiL., SoL., EnL., InL.)    18.6.1894 InL: Utsjoki Nuorgam 1 m. J.Sahlberg leg. – coll. Luonnontieteellinen Keskusmuseo    21.6.1937 InL: Utsjoki - (Marttila et.al. 1990)    7.8.2003 InL: Inari, 1 ex. J.Kulfan & P.Zach - (Suomen hyönteisten tietokanta)    17.8.1991 Ks: Kuusamo Oulanka 1 ex. H.Holmberg & M.Sinervirta leg. – coll. J.Wettenhovi
Nimistömuutokset
	Suomenkieliset perhoskirjat:    Argynnis Fabr. arsilache Esp. Suon hopeatäplä - (Valle 1935)    Kirjassa yhdistetty lajiin Argynnis pales - (Pulkkinen 1956)    Boloria sifanica Gr.-Gr. Suohopeatäplä - (Mannelin 1961)    Boloria aquilonaris (Stichel, 1908) Suohopeatäplä - (Marttila et.al. 1990)    Boloria aquilonaris (Stichel, 1908) Suohopeatäplä - (Marttila 2005)
	Nykyinen voimassa oleva lajinimi - (Kullberg et. al. 2002):     Boloria Moore, 1900          aquilonaris (Stichel, 1908)
Nimistöhistoria
	Boloria aquilonaris (Stichel, 1908)            Boloria arsilache (Esper, 1780)            Boloria sifanica (Grum-Gržimailo 1891)      - f.geogr. alethea (Hemming, 1934)      - f.geogr. scandinavica (B.Petersen, 1947)
	Aiemmin yllä olevien lajien ja muotojen tulkittiin olevan Argynnis pales (Schiffermüller 1775) lajin alalajeja. Myöhemmät tutkimukset ovat selventäneet tilanteen.
		Päämuodon B. aquilonaris on selittänyt 1908 H. Stichel Ruotsin Jällivaarasta saadun tyyppiyksilön perusteella (Petersen 1947) Tätä päämuotoa tavataan Suomessa lähinnä Lapin maakunnissa EnL., InL., KiL. & SoL. sekä Kuusamossa Ks. Maantieteellisen muodon B.aquilonaris f.geogr. alethea on selittänyt 1934 F. Hemming Skandinaviasta saadun yksilön perusteella. Esiintyy meillä eteläisissä maakunnissa, pohjoisessa Kn., PPe. ja PPp. Maantieteellisen muodon B.aquilonaris f.geogr. scandinavica on selittänyt 1947 Björn Petersen Ruotsin Abiskosta (T.Lpm) saadun tyyppiyksilön perusteella. Esiintyy meillä vain maakunnan EnL. pohjoisosissa.
	Näiden muotojen levinneisyyksien reuna-alueita ei voida määrittää tarkkaan koska lajin yksilöt muodostavat raja-alueillaan kliinejä eikä yksittäisten perhosten luokittelu eri muotoihin ole aina kiistatonta. Selvät muodot ovat tyyppiyksilöiden kaltaisia yksilöitä. Kuitenkin eri muotojen välialueilla esiintyy selvästi molempien muotojen kaltaisia yksilöitä. Tällöin saattaa olla epäselvää kumpaan ryhmään yksittäinen yksilö kuuluu.
Alalajit ja muodot
	Suomesta saaduiksi on ilmoitettu seuraavat muodot (alkuperäiset nimet):     Argynnis pales ab. inducta Sandb. - (Sahlberg 1891).      - 17.7.1884 Parikkala Tetrisuo, J.Sahlberg leg.           kuva julkaisun väritaulusta     Argynnis pales ab. napaea Hb. - (Reuter 1893).      - O.b: Kuusamo     Argynnis pales var. lapponica Stgr. - (Reuter 1893).      - O.b: Kuusamo, 20.7.1871, yleinen soilla.      - L: Sodankylä      - L.r: Marjok, Niemlomjok (ei nykysuomea).     Argynnis pales ab. inducta Sandb. - (Reuter 1893).      - K: Parikkala Tetrisuo, naaras, 16.7.1884.     Argynnis pales ab. napaea Hübn. - (Aro 1900).      - päältä tumma, mustahko, usein vivahtava punansiniselle.      - harvinainen, alueemme pohjoisissa tunturiseuduissa.     Argynnis pales var. arsilache Esp. - (Aro 1900).      - etusiipien alapuolen mustat kuviot isoja ja jyrkästi rajoitettuja.      - takasiivet alta vahvemman punanruskeat sekä punansinihohteiset.      - yleinen koko maassa.     Argynnis pales ab. inducta Sandb. - (Aro 1900).      - tumma, päältä mustansinipunainen.      - harvinainen, tavattu Parikkalassa Tetrisuolla sekä Akaassa.     Vuonna 1900 lajia Boloria napaea oli todellisuudessa saatu 1 yksilö Nuorgamista, J.Sahlberg leg.     Ylläolevat muodot kuuluvat lajille Boloria aquilonaris, joka selitettiin vasta vuonna 1908.     Argynnis arsilache f.geogr. aquilonaris Stich. - (Valle 1935).      - Suomen mantereella tavattava muoto.      - päämuoto esiintyy Keski-Euroopassa ja vielä Etelä-Ruotsissa.      - Ahvenanmaalaiset yksilöt lähentelevät päämuotoa.      - päämuotoa huomattavasti pienempi.      - siipien yläpinnan tyviosat laajemmalti tummakehnäiset.     Argynnis arsilache ab. subfasciata J. Sahlb. (mediofasciata Schultz) - (Valle 1935).      - siipien ylä- ja alapinnassa keskijuovan täplät laajentuneet ja yhtyneet tummaksi poikkivyöksi.     Argynnis arsilache ab. inducta Sandb. - (Valle 1935).      - siipien yläpinta enemmän t. vähemmän laajalti mustunut.      - siipien alapinta usein tummentunut.     Argynnis arsilache ab. nigra Aign. - (Valle 1935).      - siivet päältä savuttuneen tummat, ulkoreunassa mustia säteenmuotoisia täpliä.      - takasiipien alapinnan ulko-osassa vuorotellen mustia ja hopeanvalkeita säteitä.     Argynnis arsilache lapponica Stgr. - (Petersen 1947).      - tyyppiyksilö: Ks: Kuusamo.      - pienempi.      - yläpuolen kuviointi himmeämpää.      - pohjaväri tummempi.     Argynnis arsilache scandinavica - (Petersen 1947).      - tyyppiyksilö: Torne lappmark Abisko.      - pienempi.      - yläpuolen kuviointi terävää.    siipien yläpuolen kuvioinnin terävyys: > 1,4 = epäterävämpää.   [HUOM. rajat ovat suuntaa-antavia, tuntomerkit muuttuvat vähitellen.]     Argynnis pales f. arsilache Esp. - (Pulkkinen 1956).      - takasiipien alapuolen keskijuova suurelta osalta kellanruskean tai kellanvihertävän kehnäinen.      - koko maassa.     Pulkkisen kirjassa Boloria napaea ja Boloria aquilonaris yhdistetty samaksi lajiksi.     Boloria sifanica ssp. alethea Hemm. - (Mannelin 1961).      - Skandinavian eteläosissa esiintyvä alalaji.     Boloria aquilonaris - (Mikkola 1983).      - kuvataulu 1 rivi 3.      - päältä oranssiin vivahtavan musta, vain ripset vaaleat, tummatäpläiset.      - alta etusiiven suonten välit ja takasiipi vahvasti tummentuneet.      - PPp: Keminmaa, 14.7.1982, S.Pirilä leg.     Boloria aquilonaris f. alethea - (Marttila et.al. 1990).      - Suomen eteläosissa esiintyvä maantieteellinen muoto.      - suurempi kuin Lapissa esiintyvä muoto.     Boloria aquilonaris f. scandinavica - (Marttila et.al. 1990).      - Lapissa esiintyvä muoto.     Boloria aquilonaris 'siivet täysin mustat' - (Marttila et.al. 1990).      - valokuva s. 223.      - kuvattu: Joutseno 6/1988.     Boloria aquilonaris ssp. scandinavica - (NN 2005).      - Pohjois-Lapissa esiintyvä alalaji.      - pienempi kuin nimimuoto.      - takasiiven alapuolen keltaiset ja valkoiset kuviot isompia.

Kehitysasteet
The early stages

	Toukan ravintokasvi: ulkomailla -(Marttila et.al. 1990, Huldén et.al. 2000) Vaccinium oxycoccos (karpalo) Andromeda polifolia (suokukka) Viola sp. (orvokit) Muna: Kellertävänvihreä. Muninta yksitellen ravintokasville - (NN 2005). Toukka: Talvehtii pienenä syömättä syksyllä mitään, Lapissa todennäköisesti kahdesti. - (NN 2005).

Eliömaantieteelliset maakuntahavainnot
The records of the Finnish biogeographical provinces

Maakuntien havaintovuodet	Havaintoruutujen (10 x 10 km) tiheys maakunnittain -1997
		vain 1-4 havaintoruutua      havaintoruutuja epätasaisesti havaintoruutuja tasaisesti havaintoruutuja runsaasti - (Huldén et.al. 2000)
	laji elää maakunnassa lajia ei ole havaittu maakunnasta vuosiin laji on maakunnassa vaeltaja / harhailija 1900 ensimmäinen havaintovuosi 1980 viimeinen havaintovuosi

Ensimmäinen maininta Suomesta
The first note from Finland
Havainto:	Fennia
Kirje:	Carl Reinhold SAHLBERGin kirje 20.3.1819 Johan Wilhelm Dalmanille
Kirjallisuus:	1869; Johan Martin Jakob af TENGSTRÖM Catalogus Lepidopterorum Faunae Fenniae praecursorius. 1869 NOTISER UR SÄLLSKAPETS PRO FAUNA ET FLORA FENNICA FÖRHANDLINGAR 10 (ny Serie 7 Häftet):287-370.

Maakuntien ensihavainnot The first records of the Finnish provinces			leg.
-1818 (1800-1804?)	V	Fennia (Turun seutu?)	C.R.Sahlberg?
1821.07.01-08.22	KiL	Kittilä Köngäs	J.W.Zetterstedt
1821.07.01-08.22	EnL	Enontekiö Karesuvanto	J.W.Zetterstedt
1856	Kn	Sotkamo	Al. von Nordmann
-1869	U	'Uusimaa'	J.M.J. af Tengström?
1871.07.20	Ks	Kuusamo	J.G.Schilde
1874.07.01	ES	Kangasniemi	N.Sundman
1875	PK	Nurmes	J.Sahlberg
1882	EH	Padasjoki Torittu	K.Ehnberg
1882	SoL	Sodankylä Nuorti	R.Enwald
1884.07.17	LK	Parikkala Tetrisuo	J.Sahlberg
1886	A	Geta Bolstaholm	E.Reuter
1894.06.18	InL	Utsjoki Nuorgam	J.Sahlberg
-1895 (1893/1895)	PH	Laukaa Hohonmaa	K.Ehnberg
-1901 (1880-1887)	PPp	Tornio	E.Hellström
-1901 (1897-1901)	PS	Kuopio	J.Aro
1914	KP	Alajärvi	E.Nessling
1916	PPe	Pudasjärvi	V.Karvonen
1917.07.11	EK	Kymi Mussalo [670:49]	A.Ulvinen
1918	EP	Nurmo	A.Ulvinen
-1919 (1828-1919)	St	Yläne	Sahlberg

Ensihavaintojen kirjallisuuslähteet

Kirjallisuuslähteet References
Kirjallisuus ARO Johan Emil 1900: Suomen Perhoset. - Otava, Helsinki. 290 ss. + 50 pl. HEMMING F. 1934: The Generic Names of the Holarctic Butterflies. Vol. I. 1758-1863. London. HULDÉN Larry (ed.), ALBRECHT Anders, ITÄMIES Juhani, MALINEN Pekka & WETTENHOVI Jorma 2000: Suomen suurperhosatlas. Suomen Perhostutkijain Seura ja Luonnontieteellinen keskusmuseo. - Viestipaino, Helsinki. 328 ss. KULLBERG Jaakko, ALBRECHT Anders, KAILA Lauri & VARIS Vesa 2002: Checklist of Finnish Lepidoptera - Suomen perhosten luettelo. - 2001 Sahlbergia 6(2):45-190. MANNELIN Veijo 1961: Päiväperhosten parissa. - WSOY, Porvoo-Helsinki. 187 ss. 16 pl. Tanskalaisesta alkuteoksesta suomentanut. MARTTILA Olli, HAAHTELA Tari, AARNIO Hannu & OJALAINEN Pekka 1990: Suomen Päiväperhoset. Suomen Perhostutkijain Seura. - Kirjayhtymä, Helsinki. 362 ss. MARTTILA Olli 2005: Suomen päiväperhoset elinympäristössään. Käsikirja. - Auris. Joutseno. 272 ss. 20 pl. MIKKOLA Kauri 1983: Merkittäviä perhosten värimuotoja. – Baptria 8(1):9-18. NATIONALNYCKELN TILL SVERIGES FLORA OCH FAUNA 2005: Fjärilar: Dagfjärilar. - ArtDatabanken SLU, Uppsala. 407 ss. PETERSEN Björn 1947: Die geographische variation einiger Fennoskandischer Lepidopteren. - Zoologiska Bidrag från Uppsala 26:329-531. PULKKINEN Asko 1956: Perhoskirja, päiväperhoset, kiitäjät ja kehrääjät. - WSOY, Porvoo-Helsinki. 84 ss. 40 pl. E. Pippingin uudistama toinen painos. REUTER Enzio 1893: Förteckning öfver Macrolepidoptera funna i Finland efter år 1869. Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica 9(6):1-85. SAHLBERG Johan 1891 Om några aberrationer af släktet Argynnis Fabr. Meddelanden af Societas pro Fauna et Flora Fennica 18:202-205. 1 pl. SEPPÄNEN Eino J. 1969: Suurperhostemme talvehtimisasteet. - Annales Entomologici Fennici 35(3):129-152. SEPPÄNEN Eino J. 1970: Suomen Suurperhostoukkien ravintokasvit. - WSOY, Porvoo-Helsinki. 179 ss. 2. painos. VALLE Kaarlo J. 1935: Suurperhoset Macrolepidoptera I. Päiväperhoset, Diurna. - Vanamon julkaisuja, WSOY, Porvoo-Helsinki. 174 ss. 11 pl.
Arkisto: Suomen Perhostutkijain Seuran arkisto. Jorma Wettenhovi arkisto.

takaisin aloitussivulle ____ back to startpage

Sivu päivitetty-- 26.3.2011 --Page updated