Noctuidae - yökköset

Oncocnemidinae - nopsayökköset

Euroopassa 18 sukua, joissa yhteensä noin 50 lajia.
Suomessa vain viisi lajia kahdesta eri suvusta.

 
26 - 28 mm
Calophasia lunula, kannusruohoyökkönen
  • siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan
  • Euroopassa ei toista samannäköistä lajia
  • muistuttaa hiukan sisarlajejaan, joilta kaikilta puuttuu esim. selvä valkoinen munuaistäplä
  • sukupuolet ovat samanvärisiä, naarailla takasiivet hiukan tummemmat
 
26 - 29 mm
Calophasia platyptera, ei Suomessa
  • lentää maalis- elokuussa kahtena sukupolvena
  • lähinnä meitä Slovakiassa
  • kuumat ja kuivat biotoopit
  • toukka elää mm. kannusruoholla ja leijonankidalla (Linaria, Antirrhinum)
 
25 - 28 mm
Calophasia opalina, ei Suomessa
  • etusiivet voivat olla puhtaan valkoiset ja kuviot hyvin teräväpiirtoiset, jolloin muistuttaa Acontia -lajeja
    (valkoisen pohjavärin määrä ja kuvioiden koko vaihtelee, mutta suuri osa yökköskirjojen kuvatauluyksilöistä muistuttaa Acontia -lajeja)
  • etusiiven ripset täplikkäät kuten kannusruohoyökkösellä C. lunula, vertaa Acontia -lajit
     
  • lentää huhti- syyskuussa kahtena sukupolvena
  • lähinnä meitä Slovakiassa ja Pohjois-Ukrainassa
  • stepit ja ruderaatit
  • toukka elää mm. kannusruoholla ja leijonankidalla (Linaria, Antirrhinum)
  • yöaktiivinen, mutta aikuisia voi haavia ravintokasvilta jo illalla
Loput Euroopan Calophasia -lajit:
(muistuttavat lajia C. platyptera)
  • Calophasia hamifera Espanja
  • Calophasia almoravida Espanja, Italia
  • Calophasia barthae Kreikka, Bulgaria
 
27 - 30 mm
Omphalophana antirrhinii, ei Suomessa
  • lentää huhti- elokuussa kahtena sukupolvena
  • lähinnä meitä Etelä-Puolassa
  • lämpimät ja kuivat avomaat
  • toukka elää mm. kannusruoholla ja leijonankidalla (Linaria, Antirrhinum)
  • yöaktiivinen, mutta käy kukilla myös päivisin
Euroopasta tavattu kaksi muuta samannäköistä Omphalophana -lajia:
  • Omphalophana serrata Espanja, Italia
  • Omphalophana anatolica Italia, Kreikka
 
30 - 35 mm
Calliergis ramosa, ei Suomessa
  • siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan
  • Euroopassa ei muita samannäköisiä lajeja
  • lentää huhti- elokuussa kahtena sukupolvena
  • lähinnä meitä Etelä-Puolassa
  • metsäaukeat
  • toukka elää kuusamalla (Lonicera)
 
28 - 31 mm
Epimecia ustula, ei Suomessa
  • siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan
  • Euroopassa ei muita samannäköisiä lajeja
  • lentää touko- syyskuussa kahtena sukupolvena
  • lähinnä meitä Slovakiassa
  • lämpimät, kuivat kedot
  • toukka elää törmäkukilla (Scabiosa)
 
24 - 28 mm
Stilbia anomala, ei Suomessa
  • lentää elo- lokakuussa
  • läntinen laji, lähinnä meitä Lounais-Norjassa
  • lämpimät, kuivat nummet ja ruohikot
  • toukka elää heinillä (Poaceae)

  •  
  • suvussa viisi melko samannäköistä lajia, joista neljä tavataan vain Välimeren rantavaltioissa
  • Euroopassa ei muita samannäköisiä lajeja
 

Neljä Pohjois-Suomen nopsayökköslajia (kaikki Euroopan Sympistis -lajit)

 
24 - 27 mm
Sympistis funebris, synkkänopsayökkönen
  • siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan
  • Euroopassa ei toista samannäköistä lajia
  • sukupuolet ovat samanvärisiä
 
23 - 25 mm
Sympistis heliophila, valkonopsayökkönen
  • siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan
  • Euroopassa ei toista samannäköistä lajia
  • levinneisyysalueen eteläosien (PH) yksilöt tummempia (alempi perhonen)
    (muistuttavat takasiiviltään S. lapponica'a, joka taas on aivan Tunturi-Lapin laji)
  • sukupuolet ovat samanvärisiä
 
23 - 26 mm
Sympistis lapponica, jäkälänopsayökkönen
  • siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan
  • etusiipien pohjaväri sinertävänharmaa, rengastäplä valkoinen, munuaistäplässä selvä keskipilkku
  • takasiivissä vaaleaa kaarijuova
  • Euroopassa ei toista samannäköistä lajia
  • tavataan vain tuntureiden paljakka-alueilta
  • sukupuolet ovat samanvärisiä
 
23 - 25 mm
Sympistis zetterstedtii, pörhönopsayökkönen
  • siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan
  • etusiivet hyvin tummat, vaalea kirjailu hiukan kellertävää
  • takasiivet ilman vaaleaa kaarijuovaa
  • Euroopassa ei toista samannäköistä lajia
  • tavataan vain korkeimpien tuntureiden paljakka-alueilta
  • sukupuolet ovat samanvärisiä
 
 

Muita lähinnä päivällä lentäviä Pohjois-Suomen yökkösiä

Suluissa Suomen lajitietokeskuksen luokitus
 
24 - 27 mm
Anarta melanopa, rakkayökkönen
kuuluu tarhayökkösiin
   (Noctuidae, Noctuinae, Hadenini)
  • takasiivet tekevät lajista helposti tunnistettavan
  • melko yleinen Tunturi-Lapin laji
  • kesän ensimmäisiä yökkösiä
  • tunturien paljakat ja koivuvyöhykkeet
  • lentää kesä- heinäkuussa, päivällä auringonpaisteessa
  • toukat elävät juolukalla ja muilla varvuilla, kotelo talvehtii
 
29 - 30 mm
Lasionycta dovrensis, tunturikirjoyökkönen
kuuluu tarhayökkösiin
   (Noctuidae, Noctuinae, Eriopygini)
  • siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan
  • etusiivet tummat, vaaleakuvioiset, iso rengastäplä ja häipyvä munuaistäplä
  • takasiivet tasaisen tummat, heikko vaalea kaarijuova
  • harvinainen pohjoisimpien tuntureiden laji
  • tunturien paljakat
  • lentää kesä- heinäkuussa, yöllä
  • toukat elävät erilaisilla matalilla kasveilla, talvehtivat kaksi kertaa
 
24 - 28 mm
Lasionycta staudingeri, paljakkakirjoyökkönen
kuuluu tarhayökkösiin
   (Noctuidae, Noctuinae, Eriopygini)
  • sekä etu- että takasiipien tummuus vaihtelee melko paljon
  • rengastäplä vaalea, melko terävä ja vaalea munuaistäplä suhteellisen pieni
  • takasiivissä iso keskitäplä ja selvä tumma ulkosarake
  • harvinainen, pääasiassa päälaen tuntureiden laji
  • tunturien paljakat
  • lentää kesä- heinäkuussa, päivällä auringonpaisteessa
  • toukat elävät erilaisilla matalilla kasveilla, talvehtivat kaksi kertaa
 
30 - 34 mm
Polia richardsoni, tunturikehnäyökkönen
kuuluu tarhayökkösiin
   (Noctuidae, Noctuinae, Hadenini)
  • perhosen koko, siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan
  • harvinainen Tunturi-Lapin laji
  • tunturien paljakat
  • lentää kesä- heinäkuussa, päiväsaikaan
  • toukat elävät erilaisilla varvuilla, talvehtivat kaksi kertaa
 
35 - 38 mm
Polia lamuta, idänkehnäyökkönen
kuuluu tarhayökkösiin
   (Noctuidae, Noctuinae, Hadenini)
  • perhosen koko, siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan
  • harvinainen Kuusamon ja Pohjois-Lapin laji
  • mäntykankaat, rämeet, tavattu myös tunturien paljakalta
  • lentää kesä- heinäkuussa, päivällä ja illalla auringonpaisteessa
  • toukat elävät mm. juolukalla, talvehtivat kaksi kertaa
 
32 - 34 mm
Lasionycta skraelingia, savukirjoyökkönen
kuuluu tarhayökkösiin
   (Noctuidae, Noctuinae, Eriopygini)
  • etusiivet melko tasaisesti tummat, poikkiviirut mustat, ripset tummat ja heikosti vaaleatäpläiset
  • takasiivet tasaisen tummat
  • harvinainen Metsä-Lapin laji
  • rämeet
  • lentää kesä- heinäkuussa, illallä auringon laskiessa
  • toukat elävät mm. juolukalla, talvehtivat kaksi kertaa
 
25 - 27 mm
Xestia quieta, tuhkamaayökkönen
kuuluu maayökkösiin
   (Noctuidae, Noctuinae, Noctuini)
  • siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan
  • harvinainen, päälaen tuntureiden laji
  • tunturien paljakat
  • lentää kesä- heinäkuussa, päivällä auringonpaisteessa
  • toukat elävät erilaisilla varvuilla, talvehtivat kaksi kertaa
 
25 - 28 mm
Xestia lyngei, liuskepaljakkayökkönen
kuuluu maayökkösiin
   (Noctuidae, Noctuinae, Noctuini)
  • siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan
  • harvinainen, käsivarren suurtunturien laji
  • tunturien paljakat
  • lentää kesä- heinäkuussa, päivällä auringonpaisteessa
  • toukat söivät kasvatuksessa tatarta, talvehtivat kaksi kertaa
 

Sivu päivitetty-- 22.11.2015 --Page updated

SIVUN TEKIJÄT:
Jari Kaitila:Vieraslajien levinneisyys ja elintavat,
perhosen lainaus kuvattavaksi: C. platyptera, C. opalina, O. antirrhinii, C. ramosa
Jyrki Lehto:Perhosten lainaus kuvattavaksi: E. ustula, L. dovrensis, L. skraelingia, X. lyngei
Karl-Erik Lundsten:Perhosen lainaus kuvattavaksi: P. richardsoni
Pertti Pakkanen:Sivun suunnittelu, lajikuvat, määritystekstit
Kimmo Silvonen:Toukkien elintavat - (Silvonen et.al. 2014)