Noctuidae - yökköset

Eustrotiinae - kiiltoyökköset
Dilobinae - sinihuppuiset
Pantheinae - munkkiyökköset
Metoponiinae - aurinkoyökköset
Acontiinae - malvayökköset


Eustrotiinae - kiiltoyökköset

Euroopassa 10 kiiltoyökköslajia, joista viisi esiintyy vain Välimeren, Mustanmeren
tai Kaspianmeren rannikoilla, eivätkä ole mukana tällä sivustolla.

 
23 - 26 mm
Deltote pygarga, vyökiiltoyökkönen
  • siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan
  • Euroopassa ei toista samannäköistä lajia
  • toisen sukupolven yksilöillä etusiivet ovat hiukan vaaleammat, kirjavammat ja takanurkan vaalea alue on selvästi kutistunut
  • sukupuolet ovat samanvärisiä
 
20 - 25 mm
Deltote deceptoria, lähialuelaji, ei Suomessa
  • siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan
  • Euroopassa ei toista samannäköistä lajia
    (muistuttaa ehkä eniten kulunutta kakkospolven D. pygarga'a)
  • lentää touko- kesäkuussa (etelässä loppukesällä toinen sukupolvi)
  • lähinnä meitä Ruotsissa, Itämeren saarilla (puuttuu Balttiasta)
  • kosteahkot ruohostot
  • toukka elää heinillä (Poaceae)
 
23 - 24 mm
Deltote uncula, sarakiiltoyökkönen
  • siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan
  • Euroopassa ei toista samannäköistä lajia
  • sukupuolet ovat samanvärisiä
 
20 - 24 mm
Deltote bankiana, oliivikiiltoyökkönen
  • siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan
  • Euroopassa ei toista samannäköistä lajia
  • sukupuolet ovat samanvärisiä
 
23 - 26 mm
Phyllophila obliterata, ei Suomessa
  • siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan, mutta kuluneena todella mitäänsanomattoman näköinen
  • Euroopassa ei toista samannäköistä lajia
  • lentää touko- syyskuussa kahtena sukupolvena
  • lähinnä meitä Slovakiassa ja Ukrainassa
  • lämpimät, kuivat avomaat, esim. ruderaatit
  • toukka elää marunoilla (Artemisia)
 

Dilobinae - sinihuppuiset

Euroopassa kaksi sinihuppuihin kuuluvaa lajia, joista toinen esiintyy Espanjassa,
Portugalissa ja Etelä-Ranskassa, eikä ole mukana tällä sivustolla.

 
36 - 42 mm
Diloba caeruleocephala, sinihuppu
  • siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan
  • Euroopassa ei toista samannäköistä lajia
  • sukupuolet ovat samanvärisiä
 

Pantheinae - munkkiyökköset

Euroopassa vain nämä kolme munkkiyökkösiin kuuluvaa lajia.

 
38 - 53 mm
Panthea coenobita, munkkiyökkönen
  • siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan
  • Euroopassa ei toista samannäköistä lajia
  • sukupuolet ovat samanvärisiä
Muistuttaa eniten havununnan tummentunutta, melko harvinaista värimuotoa
50 mm
Lymantria monacha, havununna
kuuluu alaheimoon villakkaat
   (Erebidae, Lymantriinae)
 
37 - 43 mm
Trichosea ludifica, pihlajayökkönen
  • siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan
  • Euroopassa ei toista samannäköistä lajia
  • sukupuolet ovat samanvärisiä
 
31 - 35 mm
Colocasia coryli, pähkinäyökkönen
  • siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan
  • Euroopassa ei toista samannäköistä lajia
  • sukupuolet ovat samanvärisiä, naarailla etusiipien tyvipuoli usein hiukan vaaleampi
 

Metoponiinae - aurinkoyökköset

Euroopassa 19 aurinkoyökköslajia, joista 14 esiintyy
niin etelässä, etteivät ole mukana tällä sivustolla.

 
18 - 19 mm
Panemeria tenebrata, aurinkoyökkönen
  • siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan
  • Pohjois-Euroopassa ei toista samannäköistä lajia
  • sukupuolet ovat samanvärisiä
Etelä-Euroopassa toinen samannäköinen Panemeria -laji:
  • Panemeria tenebromorpha Bulgaria, Albania, Kreikka
 
24 - 25 mm
Tyta luctuosa, pilkkayökkönen
  • siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan
  • Euroopassa ei toista samannäköistä lajia
  • sukupuolet ovat samanvärisiä
 
17 - 19 mm
Apaustis rupicola, ei Suomessa
  • siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan, vaikka ensivaikutelma tuokin mieleen jonkin koisalajin
    • pää ja niska keltaiset
    • ripset valkoiset
    • etusiivissä heikot, sinertävät poikkiviirut
    • takasiivet kokonaan tasaisen tummat
  • Euroopassa ei toista samannäköistä lajia
  • lähinnä päiväaktiivinen, käy ahkerasti ravintokasvinsa kukilla
    (tulee satunnaisesti valolle)
  • lentää huhti- heinäkuussa
  • lähinnä meitä Slovakiassa ja Keski-Ukrainassa
  • kuumat, ravintokasvia kasvavat rinteet
  • toukka elää useilla ajuruoholajeilla (Thymus)
 
22 - 26 mm
Aegle kaekeritziana, ei Suomessa
  • muistuttaa eniten Eurhodope cirrigerella -koisaa
    • koisa keskimäärin hiukan pienempi
    • koisa olennaisesti kapeasiipisempi
    • koisalta puuttuu etusiiven keskitäplä ja ulkolaidan tumma juova eli siipi samanvärinen mutta kuvioton
    • takasiivet suunnilleen samanväriset
    • koisa paikoittaisena Itä-Suomessa ruusuruohokasvustoissa
  • kuudella muulla Aegle-lajilla etusiivet joko selvästi kirjavammat tai takasiivet paljon vaaleammat
  • lentää touko- elokuussa ilmeisesti kahtena sukupolvena
  • lähinnä meitä Slovakiassa ja Ukrainassa
  • lämpimät, kuivat, aurinkoiset avomaat, metsien reunat yms.
  • toukka elää rikkakukonkannuksella (Consolida) ja Suomessakin puutarhakasvina olevalla ritarinkannuksella
 
28 - 33 mm
Mycteroplus puniceago, ei Suomessa
  • siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan
  • Euroopassa ei toista samannäköistä lajia
  • lentää heinä- syyskuussa
  • lähinnä meitä Pohjois-Ukrainassa
  • lämpimät, kuivat, hiekkapohjaiset niityt ja ruderaatit sekä suolakkoalueet
  • toukka elää maltsoilla ja savikoilla (Atriplex, Chenopodium)
 

Acontiinae - malvayökköset

Euroopassa 14 malvayökköslajia, joista seitsemän esiintyy
niin etelässä, etteivät ole mukana tällä sivustolla.

 
20 - 23 mm
Acontia trabealis, kiertoyökkönen
  • siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan
  • Euroopassa ei toista samannäköistä lajia
  • sukupuolet ovat samanvärisiä
 
23 - 28 mm
Acontia lucida, malvayökkönen
  • etusiiven etureunan vaalea alue kahdessa osassa, vertaa A. melanura, A. titania
  • joskus siipien tummat alueet kutistuneet niin että etusiiven etureunan vaalea alue vaikuttaa yhtenäiseltä, mutta silloin koko muukin perhonen on suurimmaksi osaksi valkoinen
  • lähinnä meitä vakituisena Puolassa, meillä erittäin harvinainen vaeltaja
  • sukupuolet ovat samanvärisiä
 
23 - 27 mm
Acontia melanura, ei Suomessa
  • etusiiven etureunan vaalea alue yhtenäinen, vertaa A. lucida
  • etusiiven tummat alueet sinertävän hohtoiset, vertaa A. titania
  • takasiiven ulkoreuna jyrkkärajaisesti ja leveälti tumma, vertaa A. titania
  • takasiiven tyvi tumma, vertaa A. titania
  • siipien alapuoli aivan erilainen kuin A. titania'lla
  • lentää kesä- heinäkuussa sekä päivällä että yöllä
  • lähinnä meitä Ukrainassa
  • steppilaji
  • selvästi paikoittaisempi kuin A. titania
  • toukka elää todennäköisesti malvakasveilla
 
21 - 26 mm
Acontia titania, ei Suomessa
  • etusiiven etureunan vaalea alue yhtenäinen, vertaa A. lucida
  • etusiiven tummat alueet punertavan hohtoiset, vertaa A. melanura
  • takasiiven ulkoreuna tummuu vähitellen ja tumma alue on kapeampi kuin A. melanura'lla
  • takasiiven tyvi vaalea, vertaa A. melanura
  • siipien alapuoli aivan erilainen kuin A. melanura'lla
  • naaraalla takasiivet hiukan tummemmat kuin koiraalla
  • lentää huhti- syyskuussa kahtena sukupolvena sekä päivällä että yöllä
  • lähinnä meitä Ukrainassa
  • steppilaji
  • toukka elää salkoruusuilla (Althaea)
 
18 - 20 mm
Acontia candefacta, ei Suomessa
  • Eurooppaan tuli ensiksi marunatuoksukki Ambrosia artemisifolia, joka on meidän pujoakin pahempi allergiaa aiheuttava kasvi
  • perhonen tuotiin perässä Pohjois-Amerikasta Etelä-Venäjälle, Mustanmeren itäpuolelle, 1960 luvulla, jotta saataisiin hillittyä kasvin leviämistä
    (Pohjois-Amerikassa perhonen levinnyt erittäin laajalle, mm Kanadaan, eli ilmasto ei tuota ongelmaa Suomenkaan kohdalla)
  • Euroopassa sekä kasvin että perhosen elinalue on laajentunut voimakkaasti joka ilmansuuntaan
  • Suomessakin kasvi on kesänviipyjä, tulee myytävien linnunsiementen mukana
  • 2009 perhonen tavattiin Romaniasta ja 2014 runsaana jo Unkarista
  • lentää kahtena sukupolvena touko- syyskuussa
  • kuluneena muistuttaa lajia E. minutatum, kokokin suunnilleen sama
Euroopasta tavattu vielä yksi Acontia -laji:
  • Acontia viridisquama Espanja
 
25 - 28 mm
Calophasia opalina, ei Suomessa
kuuluu kaapuyökkösiin
   (Noctuidae, Cuculliinae)
  • valitettavasti kuvan malliyksilö on melko kulunut ja valkoinen pohjaväri sekä tummat kuviot jo 'sottaantuneen' näköisiä
  • tuoreeltaan siivet puhtaan valkoiset ja kuviot teräväpiirtoiset, jolloin ensivaikutelmana on Acontia -laji
    (valkoisen pohjavärin määrä ja kuvioiden koko vaihtelee, mutta suuri osa yökköskirjojen kuvatauluyksilöistä muistuttaa Acontia -lajeja)
  • etusiiven ripset täplikkäät kuten kannusruohoyökkösellä C. lunula, vertaa Acontia -lajit
     
  • lentää huhti- syyskuussa kahtena sukupolvena
  • lähinnä meitä Slovakiassa ja Pohjois-Ukrainassa
  • stepit ja ruderaatit
  • toukka elää mm. kannusruoholla (Linaria)
  • yöaktiivinen, mutta aikuisia voi haavia ravintokasvilta jo illalla
 
29 - 34 mm
Aedia funesta, kiertolaikkuyökkönen
  • etusiivissä kolmiomainen, vaalea, kellertävänruskea läikkä, vertaa A. leucomelas, C. alchymista
  • takasiipien valkoinen tyviläikkä selvästi pienempi kuin lajeilla A. leucomelas, C. alchymista
  • takasiipien ulkoreunassa vain ripsissä valkoista, vertaa A. leucomelas, C. alchymista
  • sukupuolet ovat samanvärisiä
  • lähinnä meitä Puolassa ja Valkovenäjällä, yksittäishavaintoja Virosta ja Suomesta
  • lentää yhtenä sukupolvena kesä- heinäkuussa
  • joutomaat ja muut kiertoja kasvavat paikat
  • toukka elää karhunköynnöksellä (Calystegia) ja kierroilla (Convolvulus)
 
29 - 38 mm

Aedia leucomelas, ei Suomessa
  • etusiipien vaalea läikkä 'hajonnut' pieniksi palasiksi, vertaa A. funesta, C. alchymista
  • takasiipien valkoinen tyviläikkä selvästi suurempi kuin lajilla A. funesta
  • takasiipien ulkoreunassa on valkoista ripsien lisäksi myös itse siivessä, vertaa A. funesta
  • sukupuolet ovat samanvärisiä
  • leviävä laji, lähinnä meitä Ukrainan pohjoispuolella Venäjällä ja Unkarissa
  • lentää kahtena sukupolvena touko- lokakuussa
  • joutomaat ja muut kiertoja kasvavat paikat
  • toukka elää karhunköynnöksellä (Calystegia) ja kierroilla (Convolvulus)
 
38 - 45 mm
Catephia alchymista, lähialuelaji, ei Suomessa
kuuluu ritariyökköihin
   (Erebidae, Erebinae)
  • etusiivet tummat, jolloin ulkosarake muuta siipeä vaaleampi, vertaa A. funesta, A. leucomelas
    (siivet voivat olla myös kirjavat, jolloin ulkosarakkeen vaaleus ei korostu)
  • etusiipien ripset täplikkäät, vertaa A. funesta, A. leucomelas
  • takasiipien valkoinen tyviläikkä selvästi suurempi kuin lajilla A. funesta
  • takasiipien valkoinen tyviläikkä selvästi pyöristyneempi kuin lajilla A. leucomelas
  • takasiipien ulkoreunassa on valkoista ripsien lisäksi myös itse siivessä, vertaa A. funesta
  • sukupuolet ovat samanvärisiä
  • lähinnä meitä vakituisena Liettuassa, tavattu kerran Latviasta 1886
  • lentää yhtenä sukupolvena touko- heinäkuussa
  • lämpimät tammea kasvavat paikat, esim. hakkuuaukeat
  • toukka elää tammella (Quercus), usein pienillä pensailla

Sivu päivitetty-- 18.1.2015 --Page updated

SIVUN TEKIJÄT:
Lassi Jalonen:Perhosten lainaus kuvattavaksi: A. trabealis, A. lucida
Jari Kaitila:Vieraslajien levinneisyys ja elintavat,
perhosten lainaus kuvattavaksi: D. deceptoria, D. caeruleocephala, T. luctuosa, A. rupicola, A. melanura, A. titania, C. opalina, A. funesta, A. leucomelas, C. alchymista
Jyrki Lehto:Perhosen lainaus kuvattavaksi: M. puniceago
Karl-Erik Lundsten:Perhosten lainaus kuvattavaksi: P. obliterata, A. kaekeritziana, A. candefacta
Pertti Pakkanen:Sivun suunnittelu, lajikuvat, määritystekstit