Suomen Leptidea -lajit

Leptidea -lajeja kerättiin projektia varten kahden vuoden ajan, 2014 - 2015. Perhosia tallensi Lars-Erik Fernelius ja Pertti Pakkanen. Genitaalipreparaatit ja kuvat teki Lars-Erik Fernelius, lajikuvat Pertti Pakkanen ja Marko Mutasen toimesta tehtiin useasta yksilöstä DNA -varmistus. Näyteyksilöt, yht 69 kpl (joista 41 juvernicaa), olivat Helsingin seudulta mutta alue kattoi rannikon aivan Virolahdelle saakka. Vertailuyksilöitä oli mukana alkaen 1968-2002, mitkä olivat kaikki lajia L. sinapis.

Suuri osa tutkituista yksilöistä oli Pornaisista, jossa molemmat lajit lensivät suunnilleen yhtä runsaina pienellä 3-4 aarin niittypläntillä havupuumetsän reunassa eli elinympäristövaatimukset ainakin tässä tapauksessa olivat samat. Loppukesällä lennossa oli vain L. juvernica. Lentotavassa en huomannut eroja. Perhoset 'lepattelivat' metsän reunassa jompaan kumpaan suuntaan korkeintaan 15 metsin etäisyydellä metsästä tai sitten ilmestyivät niitylle metsän sisältä.

L. sinapis koiras	L. juvernica koiras	L. sinapis naaras	L. juvernica naaras
aedeagus 1,70 mm meillä vaihtelu 1,60mm – 1,75mm (viitearvo maks. 1,74mm)	aedeagus 1,95 mm meillä vaihtelu 1,85mm –2,10mm (viitearvo min. 1,82mm)	ductus bursae 0,55 mm meillä vaihtelu 0,51mm –0,65mm (viitearvo maks. 0,69mm)	ductus bursae 0,85 meillä vaihtelu 0,825mm – 0,95mm (viitearvo min.0,80mm)

Määrityksen kannalta tärkeitä kohteita: a). Kärkitäplä ja sen muoto b). Etusiiven etureunan profiili Cu). Siipisuonet Cu1 ja Cu2 (koiras) d) E.s. kärkitäplän ja etureunan kohdalla erottuva valkea kiila (L. sinapis koiras) e). Siiven pituus: L. juvernica on pääsääntöisesti hieman pienempi kooltaan.

Huom. Joukossa on aina yksilöitä joiden tuntomerkit ovat vaikeasti havaittavissa erottaakseen lajit toisistaan. Esim. koiraiden näytteistä löytyi L.sinapis -habitusta muistuttava L.juvernica, erona että kärkitäplässä siiven etureunassa sisarlajilla on selkeämmin havaittavissa pieni valkea kiila (vaihtelee). L. juvernica'lla reunoihin ulottuva pigmentti häivyttää kiilan lähes olemattomiin. Lisäksi etusiiven kaarevuus tai suoruus. (kaareva: L. sinapis --- suora tai kovera: L. juvernica) Varsinkin gen.I naaraat voivat olla lähes mahdottomia määrittää ilman genitaalipreparaattia, koska tuntomerkit kärkitäplän suhteen voivat mennä täysin ristiin. Allaoleva teksti: Lars-Erik Fernelius

Leptidea sinapis I gen. koiras
a). Kärkitäplä ei työnny etusiiven etureunassa kohti tyveä. Jos vetää viivan kärkitäplän sisäreunaa myötäillen, niin se on enemmän pystysuorassa verrattuna tummavirnaperhoseen. Etusiiven etureunassa voi kärkitäplässä olla havaittavissa ohut valkeahko kiila. (+/-). Kärkitäplä voi olla tummempi kuin L. juvernica'lla. b). Etusiiven etureunan profiili ei ole suora tai kovera, vaan hieman kaareva. Cu). Siipisuonet Cu1 ja Cu2 erottuvat heikommin tai puuttuvat etusiiven ulkoreunassa.
Leptidea juvernica I gen. koiras
a). Kärkitäplä työntyy etusiiven etureunassa enemmän tai vähemmän kohti tyveä. Jos vetää viivan kärkitäplän sisäreunaa myötäillen, niin se on tästä johtuen enemmän kallellaan verrattuna virnaperhoseen. Kärkitäplä voi olla vaaleampi kuin sisarlajilla. b). Etusiiven etureunan profiili on suora tai kovera. (+/-). Cu). Siipisuonien Cu1 ja Cu2 tumma pigmentti levittäytyy suonten väliin ulkoreunassa, ja tästä syystä erottuvat selvemmin. (+/-)
Leptidea sinapis I gen. naaras
Sinapis naarailla on ainoastaan harmaita suomuja siivenkärjen siipisuonien yhteydessä. Vrt. L. juvernica'n kärkitäplään, mikä on selkeämpi mitä sinapiksella. Poikkeuksia esiintyy. Näytteissä oli myös L. sinapis -naaraita (gen.I), joiden kärkitäplät olivat peittäviä muistuttaen L. sinapis -koiraita. Yksilöistä on preparaatin lisäksi tehty DNA selvitys Marko Mutasen toimesta. (Tuloksena että äitipuoli on L. sinapis).
Leptidea juvernica I gen. naaras
Kevätpolven naaraat sitä vastoin aiheuttavat hämmennystä ja virhemäärityksen todennäköisyys on kohtalaisen suuri mikäli kohdalle sattuu yksilö, jonka kärkitäplän pigmentointi siipisuonten kohdalla muistuttaa enemmän L. sinapis -naarasta. Mikäli on havaittavissa että etusiiven etureunan profiili on suorahko eikä kaareva, niin kyseessä on L. juvernica. Naarailla tuntuu tämä ero olevan toisinaan marginaalinen, joten siinä tapauksessa preparaatti on ainoa varma määrityskeino.
Leptidea sinapis II gen. koiras
Kärkitäplä poikkeaa kevätpolven yksilöistä. Pigmentti usein mustaa eikä ulotu lähelle siiven reunoja. Täplän muoto ja peittävyys vaihtelee. Voi toisinaan olla melko kiilamainen tai soikea muodoltaan.
Leptidea juvernica II gen. koiras
Muistuttavat yleensä gen.I koiraita, mutta yksityiskohdissa voi esiintyä eroja kuten: Siipisuonet Cu1 ja Cu2 eivät aina erotu kuten gen.I :llä, tai ainoastaan hyvin heikosti, eivätkä siinä mielessä ole avuksi edes sekundaarisena määritysapuna. Kärkitäplä voi olla täysin musta ja pyöreähkö. Lähemmin tarkasteltuna se ulottuu myös harmahtavana pigmenttinä aivan ulkoreunan siipiripsiin saakka.
Leptidea sinapis II gen. naaras
Ovat valkeita ja siksi helppoja erottaa L.juvernica -naaraiden kesäpolvesta (= gen.II).
Leptidea juvernica II gen. naaras
Esiintyy kahta variaatiota kärkitäplän suhteen: - kuten gen.I L. sinapis -naarailla, mutta pääsääntöisesti pigmentointi on hieman selkeämpää. - harmaa pigmentti levittäytyy tasaisesti siipisuonten väliin muodostaen melko yhtenäisen kärkitäplän, minkä koko ja kattavuus vaihtelee. Meidän näytteissä oli silti valkea L.juvernica -naaras (kuva alla). Preparaatin lisäksi tehty DNA analyysi Marko Mutasen toimesta. (Tuloksena että äitipuoli on L.juvernica)
Leptidea juvernica II gen. naaras
esimerkki yksilöstä, joka ei värityksensä puolesta sovi ruotuun (huom. siiven muoto)

Takaisin etusivulle - Backwards

Sivu päivitetty-- 28.4.2016 --Page updated