Plusiinae - metalliyökköset

Abrostolini - suomuyökköset
32 - 34 mm	Abrostola triplasia, lyijysuomuyökkönen tyvisarake ja ulkosarakkeen vaaleat kohdat selvästi kellertävän ruskeahkoja, vertaa A. asclepiadis ja A. tripartita (värisävyn huomaa hyvin kuluneessakin yksilössä) ulompi poikkiviiru kaartuu takaosassaan ensin ulospäin ja sitten kohti tyveä, vertaa A. asclepiadis ja A. tripartita sisempi poikkiviiru tekee pienen mutkan siiven etureunassa, vertaa A. tripartita etusiiven ulkoreunassa suonet eivät juuri erotu pohjaa tummempina, vertaa A. asclepiadis etusiiven aaltoviiru näkyy heikosti, lähinna vaaleina pisteinä, vertaa A. tripartita keskiruumiin siipikannet kellertävän ruskeahkoja, vertaa A. asclepiadis ja A. tripartita sukupuolet ovat samanvärisiä
32 - 36 mm	Abrostola asclepiadis, harmosuomuyökkönen tyvisarake ja ulkosarakkeen vaaleat kohdat harmaita, vertaa A. triplasia (tyvisarakkeessa voi olla hiukan kellertävää sävyä) ulompi poikkiviiru päätyy siiven takareunaan melko kohtisuorasti, vertaa A. triplasia sisempi poikkiviiru tekee pienen mutkan siiven etureunassa, vertaa A. tripartita etusiiven ulkoreunassa suonet erottuvat selvästi pohjaa tummempina, vertaa A. triplasia ja A. tripartita etusiiven aaltoviiru näkyy heikosti, vertaa A. tripartita keskiruumiin siipikannet harmaat, vertaa A. triplasia sukupuolet ovat samanvärisiä
31 - 34 mm	Abrostola tripartita, kirjosuomuyökkönen tyvisarake ja ulkosarakkeen vaaleat kohdat harmaita, hiukan jopa vihertäviä, vertaa A. triplasia ja A. asclepiadis ulompi poikkiviiru päätyy siiven takareunaan kohtisuorasti, vertaa A. triplasia sisempi poikkiviiru tasaisen kaareva, vertaa A. triplasia ja A. asclepiadis etusiiven ulkoreunassa suonet erottuvat hyvin heikosti pohjaa tummempina, vertaa A. asclepiadis etusiiven aaltoviiru näkyy hyvin läpi koko siiven, vertaa A. triplasia ja A. asclepiadis keskiruumiin siipikannet harmaat, ehkä hiukan punertavat, vertaa A. triplasia sukupuolet ovat samanvärisiä Euroopassa kaksi muuta Abrostola -lajia: Abrostola clarissa Bulgaria, Turkki Abrostola agnorista mm. Italia, Unkari, Romania, Kreikka muistuttaa lajia Abrostola triplasia
Argyrogrammatini - tupsumetalliyökköset
31 - 35 mm	Trichoplusia ni, tupsumetalliyökkönen muistuttaa eniten kulunutta gammayökköstä A. gamma etusiivet tasaisemman väriset, 'pikkukirjavat', harmahtavammat etusiiven aaltoviirussa useita tummia nuolitäpliä etusiiven ulompi poikkiviiru mutkittelee koko matkalla, gammayökkösellä pitkän matkaa ihan suora metallikuvio voi olla kapeampi kuin kuvassa, sunnilleen samanlainen kuin gammayökkösellä gammayökkösellä ilmeisesti aina munuaistäplä näkyvissä ja sen ulkolaidassa mustaa varjostusta takasiiven tumma ulkoreuna tummenee vähitellen, ei niin jyrkästi kuin gammayökkösellä sukupuolet ovat samanvärisiä koiraalla takaruumiin kärjessä kellertävä karvatupsu, jollaista ei ole gammayökkösellä
28 - 42 mm	Autographa gamma, gammayökkönen kuuluu sukuryhmään metalliyökköset    (Plusiinae, Plusiini)
36 - 39 mm	Chrysodeixis chalcites, tarhametalliyökkönen siipien kirjailu ja väritys tekee lajista melko helposti tunnistettavan sekoitettavissa vain harmaampaan sisarlajiin C. acuta etusiivessä kaksi pyöreähköä, suunnilleen samankokoista hopeista täplää, jotka irti toisistaan sukupuolet ovat samanvärisiä säännöllinen Välimeren maissa, pohjoisempana vaeltaja sekä vielä useammin importtina meillä tavattu luonnosta, Helsinki ja Espoo 2002, kymmeniä yksilöitä (toukkien tai munien epäillään tulleen koristetaimien mukana) tavataan yleisenä importtina Suomen taimipuutarhoissa Englannista tavattu toinen Chrysodeixis -laji: Chrysodeixis acuta Afrikka, Kanarian saaret (usein tavattu importtilaji Euroopassa, mutta Englannin yksilöt 1998 on tulkittu aidoiksi vaeltajiksi, n 10 yksilöä)
35 - 39 mm	Thysanoplusia orichalcea, ei Suomessa siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan Euroopassa ei toista samannäköistä lajia säännöllinen Afrikkalainen vaeltaja Euroopassa, lähinnä meitä Englanti, Hollanti, Romania lentää Euroopassa maalis- joulukuussa, Afrikassa läpi vuoden toukka elää kaikenlaisilla matalilla kasveilla tavattu myös Suomesta selvänä importtina
33 - 38 mm	Ctenoplusia limbirena, ei Suomessa helppo tuntea punertavasta täplästä etusiiven ulkoreunassa Afrikkalainen vaeltaja Euroopassa, tavattu lähinnä meitä kerran Tanskasta lentää Afrikassa läpi vuoden toukka elää kaikenlaisilla matalilla kasveilla
Plusiini - metalliyökköset
Diachrysia -suku
31 - 39 mm	Diachrysia chrysitis group, messinkiyökkönen etusiipien kimallus vaihtelee kellertävästä vihreän kautta sinertävään sukupuolet ovat samanvärisiä   monet tutkijat pitävät juncta -muodon näköisiä yksilöita, joilla ruskea keskisarake katkennut (alempi kuva), omana lajinaan D. tutti (Kostrowicki) ja viimeisimpänä tulkintana D. stenochrysis (Fibiger). Kahden lajin olemassaolo Euroopassa on kuitenkin hyvin epävarmaa jos toinen laji on olemassa, niin ilmeisesti määrittäminen ei ole niin helppoa että onko keskisarake ehjä vai katkennut koska toisesta lajista on erimielisyyttä, niin tällä sivulla puhumme toistaiseksi vain juncta -muodosta juncta -muoto muistuttaa sisarlajia D. nadeja
31 - 35 mm	Diachrysia nadeja, ei Suomessa lähinnä meitä Unkarissa, Ukrainassa sekä Venäjällä Kazanin alueella kosteikot ja rantametsiköt lentää touko- syyskuussa kahtena sukupolvena toukka elää kaikenlaisilla matalilla kasveilla, esim. mataroilla etusiiven tyvisarake selvempi ja jyrkemmin rajoittunut vihreeseen etusiiven etureunan ruskea alue enemmän kolmiomainen (levenee voimakkaasti myös tyveä kohti) aaltoviirun kohdalla rivi tummia täpliä
32 - 35 mm	Diachrysia zosimi, hohtomessinkiyökkönen siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan Euroopassa ei toista samannäköistä lajia sukupuolet ovat samanvärisiä
46 - 49 mm	Diachrysia chryson, ei Suomessa siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan Euroopassa ei toista samannäköistä lajia lentää kesä- elokuussa lähinnä meitä Hollannissa, Pohjois-Saksassa, Etelä-Puolassa ja Ukrainassa Etelä-Ruotsista ja Tanskasta vanhoja havaintoja kosteikot ja rantametsiköt toukka elää mm. punalatvalla ja mintuilla (Eupatorium, Mentha) Euroopasta tavattu vielä yksi Diachrysia -laji: Diachrysia generosa Turkki
Euchalcia -suku
29 - 34 mm	Euchalcia consona, ei Suomessa siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan Euroopassa ei toista samannäköistä lajia lentää kesä- syyskuussa kahtena sukupolvena lähinnä meitä Koillis-Puolassa ja Valkovenäjällä kuumat ja kuivat avomaastot tai pensaistot toukka elää lemmikkikasveilla (Boraginaceae)
30 - 32 mm	Euchalcia modestoides, varjopatinayökkönen etusiiven sisempi poikkiviiru tekee 90 asteen kulman yökköstäplien kohdalla, vertaa E. variabilis etusiiven ulompi poikkiviiru ja aaltoviiru lähes yhtyvät siiven etureunassa, vertaa E. variabilis sukupuolet ovat samanvärisiä
34 - 39 mm	Euchalcia variabilis, kaunopatinayökkönen etusiiven sisempi poikkiviiru suora yökköstäplien kohdalla, vertaa E. modestoides etusiiven ulompi poikkiviiru ja aaltoviiru selvästi erillään siiven etureunassa, vertaa E. modestoides etusiiven poikkiviirut selvästi punertavia, vertaa E. modestoides sukupuolet ovat samanvärisiä   kuvan ylempi perhonen Suomesta, alalaji ssp. uralensis kuvan alempi perhonen Keski-Euroopasta (Alpit), nimialalaji ssp. variabilis tulevaisuudessa alalajit mahdollisesti tulkitaan omiksi lajeikseen (huom. mm. erilainen habitus) Euroopassa viisi muuta Euchalcia -lajia: Euchalcia bellieri Ranskan ja Italian Alpit Euchalcia siderifera Etelä-Ural - Kaspianmeri ja Kreikassa erillisenä oma alalaji Euchalcia italica Italia Euchalcia biezankoi Armenia, Etelä-Ural Euchalcia chlorocharis Makedonia, Kreikka
Plusia -suku
Euroopassa vain nämä kaksi samannäköistä lajia
33 - 39 mm	Plusia festucae, isotinayökkönen lähikuvassa ylempänä P. festucae -kuviointi sukupuolet ovat samanvärisiä
	P. festucae -kuviointi on siiven pituussuuntaan venynyttä verrattuna P. putnami -kuviointiin normaalisti näiden kolmen hopeisen täplän muoto paljastaa lajin, mutta joskus P. festucae 'lla kaksi alempaa täplää voivat olla aivan samanmuotoiset kuin sisarlajilla ainoaksi varmaksi tunnistustäpläksi jää siiven kärjessä oleva täplä, joka P. festucae 'lla on selvästi leveyttään pitempi kun taas P. putnami 'lla vain hiukan leveyttään pitempi varma tuntomerkki on myös ulompi poikkiviiru siiven kärjessä olevan täplän kohdalla: P. festucae 'lla viiru tekee syvän ja teräväkärkisen mutkan tyveä kohti kun taas P. putnami 'lla vain loivan kaaren kuvissa näkyvä mutkaisuusero ulomman poikkiviirun muissa kohdissa ei ole määritysperuste, koska viirun kulku vaihtelee kummallakin lajilla   lajiparin eroista on L-E. Ferneliuksen tekemä laajempi selvitys (2011 Baptria 36(1):6-9)
30 - 35 mm	Plusia putnami, pikkutinayökkönen lähikuvassa alempana P. putnami -kuviointi sukupuolet ovat samanvärisiä
Neljä helposti tunnistettavaa metalliyökköstä
34 - 39 mm	Lamprotes c-aureum, kultayökkönen siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan Euroopassa ei toista samannäköistä lajia sukupuolet ovat samanvärisiä
32 - 40 mm	Polychrysia moneta, rahayökkönen siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan Länsi-Euroopassa ei toista samannäköistä lajia sukupuolet ovat samanvärisiä   vaaleampi, muuten samannäköinen sisarlaji, P. esmeralda, Uralilta itään
32 - 35 mm	Macdunnoughia confusa, pisarametalliyökkönen siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan Pohjois-Euroopassa ei toista samannäköistä lajia sukupuolet ovat samanvärisiä   etelässä samannäköinen T. circumscripta, jolla metallikuvio kaksiosainen (Italia, Kreikka) (myös pisarametalliyökkösellä metallikuvio saattaa olla joskus katkennut)
30 - 34 mm	Plusidia cheiranthi, lähialuelaji, ei Suomessa siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan Euroopassa ei toista samannäköistä lajia lentää kesä- elokuussa lähinnä meitä Pietarin alueella ja Kaakkois-Virossa kosteat niityt ja pensaikot, usein yhdessä Diachrysia zosimi 'n kanssa toukka elää mm. ängelmillä ja akileijoilla (Thalictrum, Aquilegia)

Sivu päivitetty-- 19.8.2014 --Page updated