Noctuidae - yökköset

Noctuinae - yökköset

Xylenini - mäkiyökköset III
Lithophane -suku
Euroopassa 10 lajia, joista kuusi tavattu Suomesta ja loput neljä vain Etelä-Euroopasta
39 - 44 mm	Lithophane semibrunnea, soukkapuuyökkönen etusiivet kapeammat ja niiden etureuna suorempi kuin sisarlajilla L. hepatica etusiipien takaosa tummempi kuin etuosa, vertaa L. hepatica munuaistäplä tummatäytteinen, vertaa L. hepatica keskiruumis tummanruskea, tummempi kuin L. hepatica'lla takasiivet vaaleammat ja suonet selvemmin näkyvissä kuin L. hepatica'lla sukupuolet ovat samanvärisiä
39 - 43 mm	Lithophane hepatica, ruskopuuyökkönen etusiivet leveämmät ja niiden etureuna kaarevampi kuin sisarlajilla L. semibrunnea etusiipien tummuus vaihtelee, mutta siipien takaosa ei läheskään niin jyrkästi etuosaa tummempi kuin sisarlajilla L. semibrunnea selvä tyvijuomu, vertaa L. semibrunnea munuaistäplä tasaisen vaalea läikkä, vertaa L. semibrunnea keskiruumis vaaleampi kuin L. semibrunnea'lla (myös tummilla yksilöillä) takasiivet tasaisen tummat ja suonet heikosti näkyvissä, vertaa L. semibrunnea sukupuolet ovat samanvärisiä
41 - 46 mm	Lithophane consocia, tummapuuyökkönen Euroopassa ei muita samannäköisiä lajeja kuin L. furcifera ja L. lamda etusiipien pohjaväri harmaa, ehkä hiukan rusehtava, tai ääritapauksessa tummunut melkein mustaksi, vertaa L. furcifera ja L. lamda etusiipien pohjaväri saattaa joskus olla sinertävämmän harmaa, jolloin muistuttaa L. furcifera'a, mutta pääsääntöisesti väriero on selvä keskisarakkeen musta yhdysviiru lyhyt, noin puolet lyhyempi kuin L. lamda'lla (yhtä pitkä tai lyhyempi kuin munuaistäplän takareuna) mustan yhdysviirun molemmat haarukat sunnilleen yhtä isoja, vertaa L. lamda musta ääriviiru ympäröi melkein koko munuaistäplän, vertaa L. furcifera ja L. lamda aaltoviiru melko selvä, pohjaväriä vaaleampi, vertaa L. furcifera ja L. lamda etusiiven vaalean tyvitäplän vaalea (valkoinen) väri ulottuu normaalisti siiven etureunaan asti, vertaa L. furcifera sukupuolet ovat samanvärisiä
42 - 46 mm	Lithophane furcifera, haarukkapuuyökkönen Euroopassa ei muita samannäköisiä lajeja kuin L. consocia ja L. lamda etusiipien pohjaväri sinertävänharmaa, vertaa L. consocia etusiipien pohjaväri vaihtelee hiukan ja saattaa joskus hiukan muistuttaa L. consocia'n väriä keskisarakkeen musta yhdysviiru lyhyt, noin puolet lyhyempi kuin L. lamda'lla (yhtä pitkä kuin munuaistäplän takareuna) mustan yhdysviirun molemmat haarukat sunnilleen yhtä isoja, vertaa L. lamda munuaistäplän takareunassa ja joskus myös ulkoreunassa musta ääriviiru, vertaa L. consocia aaltoviiru häipyvä, vertaa L. consocia etusiiven vaalean tyvitäplän vaaleaa (valkoista) väriä vain täplän takareunassa, vertaa L. consocia sukupuolet ovat samanvärisiä
Alapuolivertailuja Lithophane consocia - Lithophane furcifera
L. consocia: etusiiven ulkosarake vaalea, suonet näkyvät tummina etusiiven ripset ulkosarakkeen väriset malliyksilöllä takasiivet normaalia mustakehnäisemmät L. furcifera: etusiiven ulkosarake muun siiven värinen, suonet hiukan pohjaväriä vaaleammat etusiiven ripset ulkosaraketta tummemmat molemmat siipiparit punertavat
36 - 43 mm	Lithophane lamda, hankopuuyökkönen Euroopassa ei muita samannäköisiä lajeja kuin L. furcifera ja L. consocia siipien kirjailu ja värisävy samanlainen kuin L. furcifera'lla, väritys ehkä vain hiukan hailakampaa keskisarakkeen musta yhdysviiru pitkä, noin kaksi kertaa pidempi kuin lajeilla L. furcifera ja L. consocia (noin kaksi kertaa pidempi kuin munuaistäplän takareuna) mustan yhdysviirun sisempi haarukka paljon isompi kuim ulompi haarukka, vertaa L. furcifera ja L. consocia aaltoviirun keskikohdalla iso, terävä hammas kohti tyveä, vertaa L. furcifera ja L. consocia sukupuolet ovat samanvärisiä
35 - 41 mm	Lithophane ornitopus, vaaleapuuyökkönen siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan Euroopassa ei toista samannäköistä lajia Suomalaisista lajeista muistuttaa eniten A. chi'tä, johon verrattuna: etusiivet kapeat tyvijuomu vahva, haarainen ripset heikommin täplikkäät takasiivet tasaisen tummat takaruumis rusehtava, samansävyinen kuin takasiivetkin sukupuolet ovat samanvärisiä
Antitype -suku
Euroopassa 3 lajia, joista yksi tavattu Suomesta ja loput kaksi vain Etelä-Euroopasta
32 - 38 mm	Antitype chi, vaaleakallioyökkönen siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan Keski- ja Pohjois-Euroopassa ei toista samannäköistä lajia Suomalaisista lajeista muistuttaa eniten L. ornitopus'ta, johon verrattuna: etusiivet leveämmät keskellä keskisaraketta x -muotoinen musta kuvio tyvijuomu heikompi, kaarevampi poikkiviirut selvät, hampaiset ripset voimakkaammin täplikkäät takasiivet vaalean kirjavat, koiraalla lähes valkoiset takaruumis harmahtava, samansävyinen kuin muukin perhonen sukupuolet ovat samanvärisiä
Xylena -suku
Euroopassa 5 lajia, joista kolme tavattu Suomesta ja loput kaksi vain Välimeren alueelta
40 - 46 mm	Xylena solidaginis, vaippayökkönen siipien muoto, kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan Euroopassa ei toista samannäköistä lajia usein tapaa tummuneita yksiköitä, mutta niilläkin on lajille ominaiset piirteet sukupuolet ovat samanvärisiä
52 - 60 mm	Xylena vetusta, ruskohirsiyökkönen perhosen koko, siipien muoto, kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan Keski- ja Pohjois-Euroopassa ei toista samannäköistä lajia kuin X. exsoleta etusiiven takaosa selvästi etuosaa tummempi, vertaa X. exsoleta aaltoviirusta lähtevä musta viiru ulottuu munuaistäplään asti, vertaa X. exsoleta rengastäplän kohdalla vain pari-kolme pistettä, vertaa X. exsoleta sukupuolet ovat samanvärisiä
55 - 65 mm	Xylena exsoleta, harmohirsiyökkönen perhosen koko, siipien muoto, kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan Keski- ja Pohjois-Euroopassa ei toista samannäköistä lajia kuin X. vetusta etusiiven takaosa ei juuri etuosaa tummempi, vertaa X. vetusta aaltoviirusta lähtevä musta viiru ei ulotu munuaistäplään asti, vertaa X. vetusta rengastäplä näkyy selvänä, vertaa X. vetusta sukupuolet ovat samanvärisiä
Neljä lajia, jotka ovat sukunsa ainoita edustajia Euroopassa
39 - 44 mm	Eupsilia transversa, helmiyökkönen siipien muoto, kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan Euroopassa ei toista samannäköistä lajia munuaistäplä joko keltainen, valkoinen tai punertava ja sen vieressä kaksi valkoista pistettä sukupuolet ovat samanvärisiä
29 - 34 mm	Parastichtis suspecta, usvayökkönen hento, loppukesän laji esiintyy koko Suomessa melko yleisenä tasaisen harmaanruskea nimimuoto: vaalearajaiset yökköstäplät hyvin näkyvissä poikkiviirut näkyvät muuta siipeä hiukan vaaleampina ulomman poikkiviirun hampaista näkyvissä valkomusta pisterivi ripsien tyvessä selvät, mustat, kaarevat, selvästi erillään olevat pilkut takasiivet tasaisen tummat, vaalearipsiset, keskipilkku heikosti näkyvissä kirjava muoto f. variegata: kuvioinnin ja värityksen takia helppo tunnistaa Euroopassa ei toista samannäköistä lajia nimimuodon ja 'variegata' -muodon väliin mahtuu välimuotoja (kuvan muodot edustavat suunnilleen ääripäitä) sukupuolet ovat samanvärisiä
33 - 37 mm	Apterogenum ypsillon, lyijy-yökkönen vaikka siipien kirjavuus vaihtelee, niin kuviointi ja väritys tekee lajista melko helposti tunnistettavan Euroopassa ei toista samannäköistä lajia yökköstäplät lähellä toisiaan, usein kiinni toisissaan yökköstäplät valko/musta rajauksiset yökköstäplien alapuolella, keskisarakkeen levyinen, 'nurin oleva pikari' -kuvio aaltoviiru selvä, sisäänpäin mustavarjosteinen, voimakkaimmin munuaistäplän kohdalla takasiivet melko tasaisesti vaaleanharmaat sukupuolet ovat samanvärisiä
25 - 31 mm	Atypha pulmonaris, imikkäyökkönen perhosen koko, kuviointi ja väritys tekee lajista melko helposti tunnistettavan Euroopassa ei toista samannäköistä lajia rengastäplä pohjavärin värinen, iso, pyöreä, selvästi erottuva munuaistäplä iso, tummatäytteinen aaltoviirun sisäpuolen varjostukset hyvin näkyvissä kuluneellakin yksilöllä ulompi poikkiviiru leveä, vaalea, tummien suonten halkoma keskivarjon alaosa ja ulompi poikkiviiru samansuuntaiset, lähellä toisiaan takasiivet tasaisen tummat sukupuolet ovat samanvärisiä
Eremohadena -suku
Euroopassa 5 lajia, joista yksi tavattu kerran Suomesta ja loput neljä vain Välimeren alueelta
44 - 50 mm	Eremohadena immunda, harhayökkönen siipien pohjaväri harmahtavanruskea, melko tasainen suipposiipinen ulompi poikkiviiru terävästi erottuva, voimakkaasti hampainen sekä etu- että takasiipien ripset valkoiset Keski- ja Pohjois-Euroopassa ei toista samannäköistä lajia lajin elinalueet ovat aivan kaakkoisimmassa Euroopassa, Ukrainasta itään suomalaisista lajeista muistuttaa eniten A. kuusamoensis'ta sukupuolet ovat samanvärisiä
39 - 45 mm	Apamea kuusamoensis, pohjanjuuriyökkönen kuuluu sukuryhmään korsiyökköset    (Noctuidae, Noctuinae, Apameini) ylempi yksilö Kuusamosta alempi yksilö Etelä-Euroopasta (A. maillardi)   etusiiven kärki ja ulkoreuna pyöreämpi kuin E. immunda'lla ulompi poikkiviiru vaalea ja suonten (hampaiden) halkoma, vertaa E. immunda (Apamea -lajien hampaiden koko ja terävyys vaihtelee) takasiivet tyvestä vaaleammat ja ripset muun siiven väriset, vertaa E. immunda   myös A. zeta'lla ulompi poikkiviiru hampainen kuten kuvan yksilöillä
Kolme lähialuelajia
31 - 36 mm	Rileyiana fovea, ei Suomessa siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan Euroopassa ei toista samannäköistä lajia tummat etusiivet, valkoinen munuaistäplä ja sen alapuolella, siiven takareunassa, vaaleanrusehtava läikkä takasiiven etuosassa on reikä, joka on reunoiltaan kitinisoitunut (ainoa laji Euroopassa, joka pitää ääntä lentäessään) sukupuolet ovat samanvärisiä lentää syys- marraskuussa lähinnä meitä Slovakiassa kuivat, lämpimät tammimetsät toukka elää tammella (Quercus)
50 - 60 mm	Orbona fragariae, ei Suomessa perhosen koko ja siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan Euroopassa ei toista samannäköistä lajia sukupuolet ovat samanvärisiä lentää syksystä myöhään kevääseen talvehtien aikuisena lähinnä meitä Itä-Puolassa ja Valkovenäjällä (Puolasta ei havaintoa 1986 jälkeen) kosteahkot, kohtuullisen lämpimät metsiköt, esim jokilaaksot toukka moniruokainen, elää matalilla kasveilla ja pensailla
41 - 48 mm	Scotochrosta pulla, ei Suomessa siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan Euroopassa ei toista samannäköistä lajia etusiivet kirjavan harmaat, yökköstäplien alla musta viiru takasiivet puhtaan valkoiset, naaraalla suonet hiukan näkyvissä siipien ulkoreunalla sukupuolet ovat samanvärisiä lentää syys- marraskuussa lähinnä meitä Slovakiassa tammea kasvavat sekametsät toukka pääasiassa tammella (Quercus)
Muita lajeja, jotka värisävyineen hiukan muistuttavat S. pulla'a
37 - 38 mm	Dicranura ulmi, ei Suomessa kuuluu heimoon nirkot    (Notodontidae) pitkät, 'hampaattomat' ja harmaat etusiivet sekä vaaleat takasiivet tuovat mieleen yökkösen (lähinnä kaapuyökköset), vaikka onkin nirkko koiraalla leveät, kampahampaiset tuntosarvet, kaapuyökkösillä ohuet 'rihmat' lähinnä meitä Tsekissä jalavametsät, puistot lentää huhti- toukokuussa toukka jalavalla (Ulmus)
39 - 45 mm	Cucullia santonici, ei Suomessa kuuluu alaheimoon kaapuyökköset    (Noctuidae, Cuculliinae) lentää huhti- kesäkuussa, toinen sukupolvi heinä- elokuussa lähinnä meitä Itä-Ukraina esiintymisalueellaan melko yleinen laji kuivat ja lämpimät hiekkakentät, stepit toukka elää marunoilla (Artemisia)
41 - 47 mm	Asteroscopus sphinx, lähialuelaji, ei Suomessa kuuluu alaheimoon huhtiyökköset    (Noctuidae, Psaphidinae) siivet voivat olla paljon harmaammat kuin kuvan yksilöllä etusiivessä vaalea aaltoviiru, joka näkyy selvänä varsinkin takaosastaan lentää syys- marraskuussa (tavattu poikkeuksellisesti myös keväällä) lähinnä meitä Etelä-Ruotsissa ja Liettuassa aurinkoiset, lämpimät sekametsät toukka elää erilaisilla puilla ja pensailla
43 - 49 mm	Auchmis detersa, ei Suomessa kuuluu sukuryhmään hammasyökköset    (Noctuidae, Noctuinae, Phlogophorini) tyvijuomu pitkä, voimakas juomu jatkuu ulkosarakkeessa takasiipien tumman ulkoreunan raja ei aina yhtä selvä kuin kuvassa sukupuolet ovat samanvärisiä lentää kesä- syyskuussa lähinnä meitä Puolassa ja Valkovenäjällä lämpimät, kuivahkot, ruohikkoiset ja kivikkoiset alueet toukka happomarjapensailla (Berberis)

Sivu päivitetty-- 4.3.2018 --Page updated