|
Xylenini - mäkiyökköset IV |
41 - 45 mm
|
|
Griposia aprilina, jäkälätammiyökkönen
- melko iso koko sekä siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan
- Euroopassa vain sisarlaji G. pinkeri samannäköinen
(Bulgaria, Kreikka & Turkki)
- sukupuolet ovat samanvärisiä
- kotimaisista lajeista muistuttaa eniten M. alpium'ia
|
|
33 - 37 mm
|
|
Moma alpium, harjuyökkönen kuuluu alaheimoon iltayökköset (Noctuidae, Acronictinae)
- erona G. aprilina'an etusiiven musta kuviointi ja takasiiven takanurkka
- lentää kesä- heinäkuussa (G. aprilina elokuun loppu - lokakuu)
- melko harvinainen toinen sukupolvi samaan aikaan kuin G. aprilina
|
|
35 - 38 mm
|
|
Dichonia aeruginea, ei Suomessa
- tyvisarakkeen etuosa selvästi vaaleampi kuin takaosa, vertaa Dryobotodes -suku
- takasiiven keskitäplä pyöreämpi kuin Dryobotodes -suvulla
- tyvisarakkeen etuosa ja aaltoviiru valkoisia, vertaa D. convergens
- keskiruumiin etuosassa keltainen ja valkoinen täplä, vertaa D. convergens
- harmaasävyisempi kuin D. convergens
- sukupuolet ovat samanvärisiä, koiraalla takasiivet vain paljon vaaleammat tummine suonineen
- lentää syys- lokakuussa
- lähinnä meitä Slovakiassa
- lämpimät tammea kasvavat metsiköt
- toukka elää tammilajeilla (Quercus)
|
|
38 - 43 mm
|
|
Dichonia convergens, ei Suomessa
- tyvisarakkeen etuosa selvästi vaaleampi kuin takaosa, vertaa Dryobotodes -suku
- takasiiven keskitäplä pyöreämpi kuin Dryobotodes -suvulla
- tyvisarakkeen etuosa ja aaltoviiru vaalean rusehtavia, vertaa D. aeruginea
- keskiruumiin etuosassa ei keltaista tai valkoista täplää, vertaa D. aeruginea
- ruskeasävyisempi kuin D. aeruginea
- sukupuolet ovat samanvärisiä, myös takasiivet
- lentää elo- marraskuussa
- lähinnä meitä Pohjois-Puolassa
- kuivahkot, lämpimät, tammea kasvavat metsiköt
- toukka elää tammilajeilla (Quercus)
|
|
32 - 36 mm
|
|
Dryobotodes eremita, sammaltammiyökkönen
- normaalisti siipien väritys vihertävä, havemmin tämä sävy puuttuu, vertaa Dichonia -suku ja muut Dryobotodes -suvun lajit
- tyvisarake tasaisen tumma, vertaa Dichonia -suku
- munuaistäplä kapeampi kuin Dichonia -suvulla
- keskisarakkeen alaosassa ruosteenpunertavaa sävyä, vertaa D. monochroma ja D. carbonis
- aaltoviirun 'W' -kuvio terävämpi kuin sisarlajeilla
- takasiipien tumma kaarijuova näkyvissä melkein koko matkan, vertaa D. monochroma ja D. carbonis
- sukupuolet ovat samanvärisiä, myös takasiiviltään
|
|
35 - 40 mm
|
|
Dryobotodes monochroma, ei Suomessa
- tyvijuova vahva, vertaa D. eremita ja D. carbonis
- ulompi poikkiviiru valkeatäytteinen, vertaa D. eremita ja D. carbonis
- ulkosarakkeen alaosassa ei tummaa täplää, vertaa D. eremita ja D. carbonis
- koiras vaalean harmaa, takasiivet hyvin vaaleat, naaran etusiivet taas tumman (mustan) -harmaat ja takasiivet hiukan tummemmat kuin koiraalla, vertaa D. eremita ja D. carbonis
- lentää elo- lokakuussa
- lähinnä meitä Kaakkois-Puolassa
- kuivahkot, lämpimät, tammea kasvavat metsiköt
- toukka elää tammilajeilla (Quercus)
|
|
26 - 28 mm
|
|
Dryobotodes carbonis, ei Suomessa
- ulkosarakkeen alaosassa vahva musta täplä, vertaa D. eremita ja D. monochroma
- Keski- ja Pohjois-Euroopassa ei toista tämännäköista lajia, jolla ulkosarakkeen alaosassa vahva musta täplä ja rengastäplän alla valkoinen varjo kohti siiven takanurkkaa
- sukupuolet ovat samanvärisiä
- lentää syys- joulukuussa
- Etelä-Eurooppa, vanha havainto Slovakiasta
- kuivahkot, lämpimät, tammea kasvavat metsiköt
- toukka elää tammilajeilla (Quercus)
Etelä-Euroopassa vielä kaksi Dryobotodes -lajia:
- Dryobotodes servadeii Kreikka, Etelä-Italia
- Dryobotodes roboris Espanja, Etelä-Ranska
|
|
39 - 44 mm
|
|
Ammoconia caecimacula, tervakkoyökkönen
- iso koko sekä siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan
- Euroopassa vain sisarlajit samannäköisiä:
- A. senex (Alppien eteläpuoli)
- A. reisseri (Kreikka)
- sukupuolet ovat samanvärisiä
|
|
35 - 41 mm
|
|
Aporophyla lueneburgensis, nummikuhmuyökkönen
Aporophyla lutulenta
- tällä hetkellä pidetään kahtena eri lajina
- A. lutulenta'n yleisvaikutelma tiettävästi rotevampi
- A. lutulenta'lta puuttuu ilmeisesti kirjava muoto
- yhdessä 'lajit' kattavat koko Etelä- ja Keski-Euroopan
A. lutulenta idässä ja A. lueneburgensis lännessä
|
|
|
42 - 45 mm
|
|
Aporophyla nigra, ei Suomessa
- iso koko sekä siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan
- Euroopassa ei toista samannäköistä lajia
- sukupuolet ovat samanvärisiä
- lentää elo- joulukuussa
- lähinnä meitä Luoteis-Puolassa (vanha havainto), Länsi-Tanskassa ja Länsi-Norjassa (jokseenkin yleinen)
Länsi-Puolasta uusia havaintoja
- kaikenlaiset kuivat, lämpimät paikat
- toukka elää esim. kanervalla, hierakoilla ja heinillä (Calluna, Rumex, Poaceae)
Euroopassa vielä kolme Aporophyla -lajia:
- Aporophyla australis (Alppien eteläpuoli ja Atlannin rannikko Hollantiin asti)
- Aporophyla chioleuca (Espanja ja Välimeren saaret)
- Aporophyla canescens (Alppien eteläpuoli)
|
|
38 - 41 mm
|
|
Melanchra persicariae f. unicolor, täplätarhayökkönen kuuluu tarhayökkösiin (Noctuidae, Noctuinae, Hadenini)
- suomalaisista lajeista muistuttaa eniten A. nigra'a
- hiukan pienikokoisempi
- aaltoviiru heikkoina valkoisina pisteinä
- perusmuodon kuviointi paistaa heikosti läpi, mm. valkoinen etureunatäplä
- takasiiven takanurkassa suvulle tyypillinen vaalea juova
- lajin perusmuodolla suuri valkoinen munuaistäplä
|
|
40 - 51 mm
|
|
Dasypolia templi, loimuyökkönen
- melko iso koko sekä siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan
- vain Etelä-Euroopan samankokoiset ja Uralin selvästi pienemmät sisarlajit hiukan samannäköisiä:
- D. ferdinandi (Alpit)
- D. esseri (Kreeta)
- D. timoi (Etelä-Ural)
- D. murina (Etelä-Ural)
- sukupuolet ovat samanvärisiä
|
|
Polymixis -suku |
Euroopassa 17 lajia, joista kaksi tavattu Suomesta |
41 - 42 mm
|
|
Polymixis polymita, viherkallioyökkönen
- siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan
- suvun muita lajeja lukuunottamatta Euroopassa ei toista samannäköistä lajia
- etusiivet oliivinvihertävät
- keskisarake selvärajainen, etureunaa lukuunottamatta tasaisen tumma ja ulkosaraketta tummempi, vertaa P. lichenea ja P. flavicincta
- tyvisarakkeen alapuolisko tummempi kuin yläpuolisko, vertaa sivun muut Polymixis -lajit
- yökköstäplät selvät, vaalearajaiset, vertaa sivun muut Polymixis -lajit
- millään muulla suvun lajilla ei ole valkoisia juovia keskiruumiissa
- koiraalla takasiivet valkoiset, ulkoreunasta tummasuoniset, naaraalla kokonaan tummat
- takasiivissä pienet, pyöreät keskitäplät, vertaa sivun muut Polymixis -lajit
|
|
35 - 40 mm
|
|
Polymixis xanthomista, ei Suomessa
- suvun muita lajeja lukuunottamatta Euroopassa ei toista samannäköistä lajia
- etusiivet vaalean harmaat - ruskehtavan harmaat
- poikkiviirut huomaamattomat, keskivarjo levinnyt täyttämään keskisarakkeen, vertaa P. lichenea ja P. flavicincta
- tyvisarake melko tasaisen vaalea, joko hiukan keskisaraketta vaaleampi tai yhtä vaalea, vertaa sivun muut Polymixis -lajit
- yökköstäplät näkyvät vaaleina, hiukan epäselvinä, vertaa sivun muut Polymixis -lajit
- koiraalla takasiivet puhtaan valkoiset, ulkoreunasta hiukan tummasuoniset, naaraalla kokonaan tummat
- koiraalla kapeat, kampahampaiset tuntosarvet, vertaa P. lichenea
- takasiivissä aivan pienet keskitäplät, vertaa sivun muut Polymixis -lajit
- lentää syys- marraskuussa
- lähinnä meitä Etelä-Puolassa
- avoimet niukkakasvuiset, kivikkoiset ruohostot
- toukka polyfagi, elää matalilla kasveilla
|
|
34 - 36 mm
|
|
Polymixis lichenea, ei Suomessa
- etusiivet ruskehtavan ja vihertävän harmaat, tasaisen kirjavat
- yökköstäplät ja muu kuviointi näkyy hiukan selvemmin kuin P. flavicincta'lla
- poikkiviirut kaksinkertaiset, valkotäytteiset, vertaa P. flavicincta
- aaltoviirussa heikot, valkoiset täplät, tyvipuolella hiukan tummaa varjostusta, vertaa P. flavicincta
- koiraan tuntosarvet leveät, kaksoiskampahampaiset, vertaa P. xanthomista ja P. flavicincta
- koiraalla takasiivet vaaleat, ulkoreunasta tummasuoniset, naaraalla kokonaan tummat
- takasiivissä yleensä selvät keskitäplät, vertaa sivun muut Polymixis -lajit
- lentää syys- marraskuussa
- lähinnä meitä Tanskassa (levinnyt hiljain Länsi-Jyllantiin)
1. löytö 1981
- lämpimät, avoimet hiekkapohjaiset meren rannikot
- toukka elää matalilla kasveilla esim. hierakoilla (Rumex)
|
|
43 - 43 mm
|
|
Polymixis flavicincta, kellerväkallioyökkönen
- etusiivet ruskehtavan ja vihertävän harmaat, tasaisen kirjavat
- yökköstäplät ja muu kuviointi erottuu huonommin kuin P. lichenea'lla
- koiraalla kapeat, kampahampaiset tuntosarvet, vertaa P. lichenea
- koiraalla takasiivet vaalean harmaat, ei niin valkoiset kuin sisarlajeilla, ulkoreunasta selvästi tummuneet, naaraalla kokonaan tummat
- takasiivissä olemattomat keskitäplät, vertaa sivun muut Polymixis -lajit
- Tanskassa laji on mantereelta hävinnyt 1960 -luvun jälkeen, Bornholmissa vielä paikallinen
|
|
Keskiruumisvertailuja Polymixis polymita - Polymixis flavicincta |
|
- P. polymita:
- suvun ainoa laji, jolla valkoiset juovat keskiruumiissa
- P. xanthomista:
- vaaleanharmahtava, jossa valkoisia, rusehtavia ja vihertävänruskeita karvoja
- ennen otsaa tumma juova
- P. lichenea:
- vaihtelee ruskean- ja vihertävänharmaasta tummanharmaaseen jopa mustaan, jossa valkoisia ja kellertävänruskeita karvoja
- siipikansien ulkoreuna keskustaa tummemmat
- huomaa tuntosarvet (kaikki kuvat uroksista)
- P. flavicincta,:
- ruskeanharmaa, jossa kellertävänruskeita, tummanruskeita ja vaaleanharmaita karvoja
|
Euroopassa vielä kolmetoista Polymixis -lajia:
- Polymixis manisadjiani (Välimeri)
- Polymixis serpentina (Italia ja Kreikka)
- Polymixis argillaceago (Espanja, Ranska, Italia)
- Polymixis rufocincta (Alppien eteläpuoli)
- Polymixis sublutea (Sisilia)
- Polymixis germana (Välimeri)
- Polymixis dubia (Espanja, Ranska, Italia)
|
- Polymixis rosinae (Välimeri)
- Polymixis bischoffi (Turkki)
- Polymixis culoti (Kreikka)
- Polymixis leuconota (Kreeta)
- Polymixis trisignata (Bulgaria, Kreikka)
- Polymixis latesco (Etelä-Ural)
|
|
|
Sukunsa ainut edustaja Euroopassa |
44 - 48 mm
|
|
Blepharita amica, jaloruskoyökkönen
- iso koko sekä siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan
- Euroopassa ei toista samannäköistä lajia
- sukupuolet ovat samanvärisiä
|
|
Mniotype -suku |
Euroopassa 8 lajia, joista kolme tavattu Suomesta |
43 - 46 mm
|
|
Mniotype satura, syysruskoyökkönen
- melko iso koko, siipien kirjailu ja mustanruskea, hiukan violettiin vivahtava väritys tekee lajista helposti tunnistettavan
- Euroopassa ei toista samannäköistä lajia
- sukupuolet ovat samanvärisiä
|
|
35 - 43 mm
|
|
Mniotype bathensis, tummaruskoyökkönen
- aaltoviiru voimakas ja sen W-kuvio matala, vertaa M. adusta
- munuaistäplä valkeatäytteinen, vertaa M. adusta
- takasiipien tyvi melko selvärajaisesti ulko-osaa vaaleampi, vertaa M. adusta
- sukupuolet ovat samanvärisiä
|
|
36 - 41 mm
|
|
Mniotype adusta, suviruskoyökkönen
- siipien pohjaväri normaalisti punertavan ruskea, mutta vaihtelee ja voi olla harmahtavampikin, jolloin muistuttaa L. thalassina'a
- etusiivet tasaisemman väriset kuin L. thalassina'lla, mutta kirjavuuskin vaihtelee ja voi tältä osin muistuttaa L. thalassina'a
- silmät kaljut, vertaa Lacanobia -sukuun (silmät karvaiset)
- aaltoviiru kapea ja sen W-kuvio syvä, vertaa M. bathensis
- takasiipien tyvi ulko-osaa vaaleampi muttei niin selvärajaisesti kuin lajilla M. bathensis
- munuaistäplässä valkoista vain reunoilla, vertaa M. bathensis
- sukupuolet ovat samanvärisiä
|
|
35 - 40 mm
|
|
Mniotype solieri, ei Suomessa
- munuaistäplän valkoisesta ulkoreunasta voisi päätellä, että itse täplä on enemmän kallellaan kuin sisarlajeilla
- tyvijuova voimakkaampi kuin sisarlajeilla
- koiraan takasiivet puhtaan valkoiset, ulko-osasta 'läikikkäästi' tummat, vertaa M. adusta ja M. bathensis
- naaraan takasiivet tasaisen tummat, tasaisemmin kuin sisarlajeilla
- lentää elo- marraskuussa
- vakinaiset elinalueet Alppien eteläpuolella
esiintyy Keski-Euroopassa vaeltajana
tavattu kerran Tanskasta 1959
- lämpimät, avoimet ruohostot
- toukka polyfagi, elää matalilla kasveilla
|
|
38 - 41 mm
|
|
Lacanobia thalassina, pensastarhayökkönen kuuluu sukuryhmään tarhayökköset (Noctuidae, Noctuinae, Hadenini)
- siipien pohjaväri normaalisti harmahtavan ruskea, mutta vaihtelee ja voi olla punertavampikin, jolloin muistuttaa M. adusta'a
- etusiivet kirjavammat kuin M. adusta'lla
- silmät karvaiset, vertaa Mniotype -sukuun (silmät kaljut)
- hyvin yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa, levinnyt Keski-Lappiin asti
|
|
Alapuolivertailuja Mniotype adusta - Lacanobia suasa |
|
- M. adusta:
- etusiiven ulkosarake selvästi vaaleampi kuin muu siipi, vertaa M. bathensis
- etusiiven suonet näkyvät vain vaaleassa ulkosarakkeessa, vertaa M. bathensis
- M. bathensis:
- etusiiven suonet näkyvät hyvin munuaistäplästä ulospäin, vertaa M. adusta
- A. remissa:
- etusiiven ulkosarake samanvärinen kuin muukin siipi tai hiukan vaaleampi eikä punertavan sävyinen, vertaa M. adusta ja M. bathensis
- etusiiven suonet näkyvät huonosti, vertaa M. adusta ja M. bathensis
- etusiiven suonet voivat olla myös pohjaa tummemmat, jolloin näkyvät hiukan selvemmin läpi koko siiven, vertaa M. adusta ja M. bathensis
- etusiiven ripsien vaaleat kohdat paksumpia kuin Mniotype -lajeilla
- takasiiven kaarijuova kääntyy siiven etureunassa voimakkaammin tyveä kohti kuin muilla lajeilla
- L. w-latinum,:
- etusiiven ulkosarake suunnilleen samanvärinen kuin muukin siipi, vertaa M. adusta ja M. bathensis
- etusiiven suonet hiukan pohjaa tummemmat tai eivät näy ollenkaan, vertaa M. adusta ja M. bathensis
- etusiiven ripsien vaaleat kohdat paljon paksumpia kuin Mniotype -lajeilla
- takasiivet vaaleat, kaarijuova ja keskitäplä tuskin erottuvat
- L. thalassina,:
- etusiiven ulkosarake hiukan vaaleampi kuin muu siipi
- etusiiven suonet hiukan pohjaa vaaleammat
- etusiiven ripsien vaaleat kohdat paljon paksumpia kuin Mniotype -lajeilla
- etusiiven ulompi poikkiviiru selvästi näkyvissä, etureunassa voimakkaimmin, vertaa M. adusta ja M. bathensis
- takasiiven keskitäplä kolmiomaisempi kuin Mniotype -lajeilla
- takasiiven keskitäplästä lähtevä juova siiven tyveen useimmiten heikompi kuin kuvassa tai puuttuu kokonaan
- L. suasa,:
- etusiiven ulkosarake hiukan vaaleampi kuin muu siipi, vertaa M. adusta ja M. bathensis
- etusiiven suonet näkyvät huonosti, vertaa M. adusta ja M. bathensis
- etusiiven ripsien vaaleat kohdat heikot, ripset näyttävät yksivärisen tummilta, vertaa muut lajit
- etusiiven ulompi poikkiviiru selvästi näkyvissä, etureunassa voimakkaimmin, vertaa M. adusta ja M. bathensis
- takasiiven keskitäplä kulmikkaampi kuin Mniotype -lajeilla
|
Lämsävertailuja Mniotype adusta - Lacanobia thalassina
koirasperhosella takaruumiin kärjessä oleva oikeanpuoleinen lämsä levitetty sivulle |
|
Sama vertailu genitaalipreparaattien avulla (klikkaamalla kuvaa, saat koko preparaatin isona) |
|
- M. adusta:
- lämsän kärki kuin 'nuija', jonka yläreunassa vaihtelevan kokoinen hammas ja lämsän keskeltä kaartuu alaspäin kaareva sarvi
(joissakin yökköskirjoissa sarvi ei käänny alaspäin vaan kulkee lämsän alareunan suuntaisesti)
- M. bathensis:
- lämsän kärki kuin 'lentokoneen peräsin'
- 'live' kuvassa lämsän keskikohta paljon kapeampi kuin preparaatissa, koska lämsä ei ole kohtisuorasti kameraan
- lämsän keskeltä lähtee alaspäin sarvi, joka näkyy 'live' -kuvassa heikosti hiukan taustaa tummempana (lämsä ei ole kohtisuorasti kameraan)
- preparaatti ja 'live' -kuva samasta yksilöstä
- L. thalassina:
- lämsän kärki erilaisten ulokkeiden 'hässäkkä'
- A. remissa:
'Live' -kuvaa vaeten lämsät pitäisi levittää suoraan sivuille jo tuoreesta yksilösta, jolloin saataisiin kuva koko lämsästä.
Tässä tapauksessa on kuivasta yksilöstä 'murrettu' toinen lämsä pois, jotta saataisiin edes toisen kärki näkyviin.
- lämsän kärki kuin 'mestauskirves'
(samanlainen 'kirves' kaikilla Apamea -suvun lajeilla)
|
|
Silmävertailuja Mniotype adusta, Mniotype bathensis, Lacanobia thalassina, Apamea remissa ja Lacanobia w-latinum |
|
Kun kuvasin lajien M. adusta ja L. thalassina silmiä, huomasin että lajeilla on aivan erilainen silmäkuviointi.
Heräsi ajatus, voisiko lajeja määrittää kuvioinnin avulla. Vastaus oli, että ei voi.
Kuviointi ja jopa pohjavärikin vaihtelee lajin sisällä erittäin paljon ja vieläpä niin että yhden perhosen silmät ovat aina
kuvioinniltaan eri paria.
Tässä 10 erilaista Mniotype bathensis -silmää viideltä yksilöltä: |
|
Tässä vielä esimerkkeinä lajit Mniotype adusta (2 yks), Lacanobia thalassina (2 yks), Apamea remissa ja Lacanobia w-latinum:
Näyttäisi siltä että tuoreella perhosella silmän pohjaväri olisi ruskea - tummanruskea, mutta aikaa myöten (= perhosen kuivuttua) väri haalistuisi harmaaksi - kellertävänharmaaksi.
(oikeanpuoleinen adusta ja thalassina ovat kuvausvuoden perhosia) |
|
|
Silmien karvaisuus / karvattomuus: |
|
- Lacanobia -suvulla on karvaiset silmät
karvoitus hyvin näkyvissä 20 x suurentavalla luupilla
(kuvassa karvoitus erottuu heikosti silmän yläreunassa vaaleaa taustaa vasten)
- Mniotype -suvulla on kaljut silmät
- Apamea -suvulla on kaljut silmät
|
|
|
Muita Suomessa tavattuja yökköslajeja, joiden etusiiven keskisarakkeessa tumma vyö
|
36 - 39 mm
|
|
Lacanobia w-latinum, suotarhayökkönen kuuluu sukuryhmään tarhayökköset (Noctuidae, Noctuinae, Hadenini)
- harvinainen Etelä-Suomen suolaji, levinnyt idässä Pohjois-Karjalaan
|
|
36 - 39 mm
|
|
Lacanobia suasa, ruohotarhayökkönen kuuluu sukuryhmään tarhayökköset (Noctuidae, Noctuinae, Hadenini)
- keskisarakkeessa oleva keilatäplä ei ulotu koko sarakkeen läpi, vertaa M. adusta
- silmät karvaiset, vertaa Mniotype -sukuun
- yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa, muutama havainto Keski-Lapista
|
|
34 - 40 mm
|
|
Apamea remissa, kahtaisjuuriyökkönen kuuluu sukuryhmään korsiyökköset (Noctuidae, Noctuinae, Apameini)
- silmät kaljut kuten M. adusta'lla
- lajista on kolme selvää erinäköistä muotoa:
- kirjava, kontrastinen = remissa (ylin yksilö)
- 'puolikirjava', mm. keskisarakevyö = submissa (keskimmäinen yksilö)
- tasaisen kirjava, ilman keskisarakkeen tummaa vyötä = obscura (alin yksilö)
- hyvin yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa, levinnyt Keski-Lappiin asti
|
|
33 - 40 mm
|
|
Lacanobia contigua, kirjotarhayökkönen kuuluu sukuryhmään tarhayökköset (Noctuidae, Noctuinae, Hadenini)
- yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa
|
|
31 - 33 mm
|
|
Apamea illyria, lehtojuuriyökkönen kuuluu sukuryhmään korsiyökköset (Noctuidae, Noctuinae, Apameini)
- yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa
|
|
43 - 47 mm
|
|
Abromias oblonga, kiiltojuuriyökkönen kuuluu sukuryhmään korsiyökköset (Noctuidae, Noctuinae, Apameini)
- melko harvinainen Etelä- ja Keski-Suomessa, runsain etelärannikolla
- tavataan yksitellen
|
|
44 - 51 mm
|
|
Abromias monoglypha, isojuuriyökkönen kuuluu sukuryhmään korsiyökköset (Noctuidae, Noctuinae, Apameini)
- yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa
|
|
32 - 32 mm
|
|
Pabulatrix pabulatricula, kirjojuuriyökkönen kuuluu sukuryhmään korsiyökköset (Noctuidae, Noctuinae, Apameini)
- melko harvinainen Etelä- ja Keski-Suomessa, runsain etelä- ja länsirannikolla
|
|
22 - 26 mm
|
|
Oligia latruncula, varjokorsiyökkönen kuuluu sukuryhmään korsiyökköset (Noctuidae, Noctuinae, Apameini)
- hyvin yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa, levinnyt Etelä-Lappiin asti
|
|
29 - 34 mm
|
|
Mesapamea secalis, valkotähkäyökkönen kuuluu sukuryhmään korsiyökköset (Noctuidae, Noctuinae, Apameini)
- hyvin yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa
|
|
Episemini - Liljayökköset |
Episema -suku |
Euroopassa 16 lajia, Suomessa ei yhtään |
38 - 38 mm
|
|
Episema glaucina, ei Suomessa
- kuviointi ja väritys vaihtelee niin pajon että varma tunnistus sisarlajista onnistuu vain genitaalipreparaatin avulla
- sukupuolet ovat samanvärisiä
- lentää elo- lokakuussa
- lähinnä meitä Slovakiassa
- kuivat, lämpimät ruohostot
- toukka elää mm. helmililjalla (Muscari)
|
|
29 - 29 mm
|
|
Episema tersa, ei Suomessa
- kuviointi ja väritys vaihtelee niin pajon että varma tunnistus sisarlajista onnistuu vain genitaalipreparaatin avulla
- sukupuolet ovat samanvärisiä
- lentää elo- lokakuussa
- lähinnä meitä Slovakiassa ja Etelä-Valkovenäjällä
vanha havainto Puolasta
- kuivat, lämpimät ruohostot
- toukka elää mm. helmililjalla (Muscari)
|
|
Euroopassa vielä viisi Episema -lajia:
- Episema grueneri (Espanja, Italia)
- Episema amasina (Krimin niemimaa)
- Episema gozmanyi (Kreeta)
- Episema lederi (Bulgaria, Itä-Ukraina)
- Episema korsakovi (Kreikka, Bulgaria, Romania, Etelä-Ukraina)
|
|
|
Sukunsa ainut edustaja Euroopassa |
35 - 35 mm
|
|
Cleoceris scoriacea, ei Suomessa
- sukupuolet ovat samanvärisiä
- lentää elo- lokakuussa
- lähinnä meitä Slovakiassa
- kuivat, lämpimät, avonaiset metsämaat
- toukka elää mm. hietaliljalla (Anthericum)
- suomalaisista lajeista etusiivet tuovat mieleen pajuyökkösen
|
|
30 - 33 mm
|
|
Brachylomia viminalis, pajuyökkönen
- laji voi olla harmahtavampi
- takasiivet ruskehtavat
- tyvisarakkeessa vaaleaa vain etureunassa
- sisempi poikkiviiru pystysuorempi
|